Joona Sotala, 26, on juuri tullut lenkiltä Magnum-koiransa kanssa. Hän ulkoilee yleensä aamupäivisin, sillä kahden aikaan iltapäivällä alkaa harjoittelu. Tietokonepelaaminen voi kestää iltamyöhään.

Sotala on e-urheilun ammattilainen, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Serral. Hänen lajinsa on reaaliaikainen strategiapeli StarCraft II.

Sotala aloitti pelaamisen 12-vuotiaana veljensä Jonnen kanssa. Aluksi veljekset pelasivat melko vähän, sillä vanhemmat ohjasivat heitä harrastamaan muutakin.

Sitten äiti ja isä suostuivat antamaan pojille lisää peliaikaa, ja pelaamisesta alkoi tulla tärkeä osa nuoren Sotalan arkea.

Nuori mies ulkoiluttaa valkoista koiraa talvimaisemassa.
Aamupäiväisin e-urheilija Joona Sotalalla on aikaa ulkoilla Magnum-koiran kanssa tai harrastaa muuta liikuntaa, mutta iltapäivät ja illat kuluvat usein harjoitteluun.

14 vuotta myöhemmin hän on voittanut kaksi kertaa pelin maailmanmestaruuden ja kaikki muut merkittävät turnaukset, joita järjestetään ympäri maailman.

Menestys on tuonut Sotalalle vaurautta: hän on tienannut voitoillaan ja yhteistyösopimuksillaan miltei puolitoista miljoonaa euroa.

Lapsena aloitettu harrastus on muuttunut tuottoisaksi työksi, joka vaatii äärimmäistä kykyä sietää painetta ja tehdä satoja päätöksiä minuutissa. Koska StarCraft II on kilpatasolla yksilöpeli, epäonnistumisista voi syyttää vain itseään.

Päivärytmi on säännöllinen: hän herää aamulla ajoissa ja menee nukkumaan yhdentoista maissa illalla.

– Pelaaminen on mukava ammatti. Se myös vaatii henkisesti paljon. Usein minulla on hauskaa, mutta kyllä tämä välillä työltäkin tuntuu. Suurimmat paineet tulevat usein siitä, että ihmiset odottavat minun voittavan kaikki pelini.

Vuonna 2018 Sotalasta tuli StarCraft II -pelin ensimmäinen maailmanmestari, joka ei ole eteläkorealainen.

– Päihitin korealaiset heidän omalla maaperällään. Siihen on sittemmin pystynyt minun lisäkseni vain yksi pelaaja Etelä-Korean ulkopuolelta.

Tavallista elämää – pelaamisen ehdoilla

Vaikka Sotala on miljonääri ja hänestä on tullut e-urheilun kermaa, hän elää melko tavallista suomalaisen nuoren elämää lapsuudenkodissaan Pornaisissa.

Arkeen kuuluu ulkoilua, lenkkeilyä ja saliharjoittelua. Toisinaan Sotala tarttuu golfmailaan ja suuntaa viheriölle rentoutumaan tai lähtee mökille. Päivärytmi on säännöllinen: hän herää aamulla ajoissa ja menee nukkumaan yhdentoista maissa illalla.

Tietokonepelaamista Sotala harjoittelee päivittäin. Turnauksen alla treeniin kuluu päivässä yleensä kuudesta kahdeksaan tuntia, mutta jos tärkeitä kilpailuja ei ole tiedossa, parikin tuntia päivässä riittää pitämään tuntumaa yllä.

Nuori valkoinen mies katsoo palkintopokaaliaan pöydän ääressä.
Sotala voitti Puolassa järjestetyn IEM Katowice 2024 -turnauksen, joka on toinen StarCraft II -tietokonepelin vuoden päätapahtumista. Hän tienasi voitostaan yli 140 000 euroa. Kuvan pokaali on IEM Katowice 2022 -turnauksesta.

Pelin harjoitteluun tarvitaan kunnon vastuksia. Riittävän taitavia treenikumppaneita ovat pääasiassa muut eurooppalaiset huiput, joiden kanssa on helppo sopia pelitreeneistä.

Kilpakumppaneista on muodostunut tiivis porukka.

– Olemme tavanneet turnauksissa vähintään kuusi kertaa vuodessa jo useiden vuosien ajan ja vietämme kisamatkoilla yhdessä vapaa-aikaakin.

Tutuksi ovat tulleet myös turnausten järjestäjät ja innokkaimmat fanit.

Yleisön edessä pelaaminen sytyttää

Suurissa turnauksissa Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa StarCraft II:sta pelataan suurten yleisöjen edessä. Katsojat seuraavat kiihkeitä pelejä valkokankaalta, kuten missä tahansa urheilutapahtumassa.

Korona-ajan rajoitukset kuitenkin muuttivat e-urheilutapahtumia ja toivat haasteita kisarutiineihin. Aluksi korona-aika tuntui Sotalasta helpolta, koska ei tarvinnut olla koko ajan reissussa vaan sai pelata kotoa käsin.

Kilpailu ei tuntunut enää samalta, koska pelaaminen muuttui tylsäksi puurtamiseksi omassa huoneessani enkä saanut tavata muita pelaajia enkä katsojia.

Pian hän alkoi kuitenkin kaivata ihmisiä – pelikavereita, yhteisöä ja yleisöä. Lopulta korona-ajasta muodostui Sotalan uran hankalin vaihe.

– Kilpailu ei tuntunut enää samalta, koska pelaaminen muuttui tylsäksi puurtamiseksi omassa huoneessani enkä saanut tavata muita pelaajia enkä katsojia. Yleisön edessä kisaaminen on kuitenkin lopulta se hienoin juttu.

Hankalat ajat eivät saaneet Sotalaa lopettamaan, vaan hän sinnitteli maailman kärkikastissa ja jatkoi voittokulkuaan kohti toista maailmanmestaruuttaan vuonna 2022.

Ammattilaiseksi lukion jälkeen

Sotala voitti nuorempana peliturnauksia Suomessa ja Pohjoismaissa, mikä sai hänet haaveilemaan ammattilaisen urasta. Perhekin kannusti, kun koulut oli käyty.

– Lukion jälkeen halusin testata päätoimista pelaamista ja katsoa, mihin voin yltää.

Varusmiespalvelusta Sotala on lykännyt vuosi kerrallaan, koska armeija olisi estänyt täysipainoisen harjoittelun ja kilpailemisen.

Nuori valkoinen mies pelaa tietokonepeliä huoneessaan.

Joona Sotalan menestys on noteerattu myös valtion johdossa, sillä hän sai kutsun Linnan juhliin vuonna 2019.

Tänä keväänä hän kuitenkin aloittaa Puolustusvoimien urheilukoulussa Santahaminassa, jossa huippu-urheilijoille tarjotaan mahdollisuus harjoitella omaa lajia ja osallistua turnauksiin ainakin viikonloppuisin.

– Armeija on varmasti erikoinen kokemus, ja tietysti minua vähän mietityttää, miten pystyn irtautumaan sieltä harjoittelemaan ja turnauksiin.

Hän on hankkinut Santahaminan läheltä itselleen pelitilan, jotta hänen ei tarvitse kiirehtiä ilta- ja viikonloppulomilla Pornaisiin asti.

Oma osakeyhtiö selkeyttää taloutta

Tällä hetkellä Sotala on voittanut yhteensä 1,37 miljoonaa euroa. Sen lisäksi hän saa tuloja erilaisten sponsorisopimusten kautta Basilisk-organisaatiosta, jota hän edustaa.

Selkeyttääkseen raha-asioitaan Sotala on yhtiöittänyt toimintansa, eli voittorahat ja muut tulot suunnataan Sotalan omaan osakeyhtiöön, joka maksaa hänelle palkkaa.

Aion jatkaa niin kauan kuin kiinnostavia turnauksia järjestetään ja minulla on motivaatiota osallistua niihin.

Sotala ei koe olevansa sijoittamisen ekspertti, mutta hän on säästänyt ja sijoittanut voittorahojaan myös tulevaisuuden varalle.

Entä miltä näyttää 26-vuotiaan peliammattilaisen tulevaisuus – vieläkö intoa riittää?

– Aion jatkaa niin kauan kuin kiinnostavia turnauksia järjestetään ja minulla on motivaatiota osallistua niihin. En koe mitään tarvetta lopettaa vielä.