Miikka Niiranen eli Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikka – tai Hätis – juhlii isoa merkkipaalua ympäri Suomea. Teini-ikään ehtinyt supersuosittu rap-kokoonpano viettää 15-vuotissyntymäpäiviään koko vuoden.

Keväällä Gasellit nähtiin Helsingin jäähallissa ja kesälle buukattiin 25 keikkaa.

Aiemmin Miikka teki muun muassa opettajan sijaisuuksia, mutta elättää itsensä nyt muusikkona. Yrittäjyys on vaatinut uusien asioiden opettelua ja ”itseään fiksumpien” ihmisten kuuntelemista.

Hauskanpito ja juhliminen meinasi suistaa uransa alussa olevan artistin liian syvälle pikavippien maailmaan, mutta Miikka ymmärsi painaa jarrua. 

Oman talouden hallintaan ottamisessa erityisesti yksi kokemus avasi silmät ja muutti tulevaisuuden suunnan.

Millainen on ensimmäinen omaan rahaan liittyvä muistosi?

Olin yläasteella, kun isoäitini antoi minulle kymmenittäin itse maalaamiaan kuistiharjoja ja pihatonttuja. Minun piti myydä ne ovelta ovelle.

Se oli bisneskasvatusta ja työelämään opettamista parhaasta päästä, vaikken sitä silloin ymmärtänytkään. Pakkasin tontut ja harjat ostoskärryihin ja otin kaverini avuksi myyntikierrokselle hampurilaispalkalla. 

Minulle kehittyi kauppamiehen mielenlaatu. Teininä myin omakustanteisia cd-levyjä kädestä käteen ja myöhemmin kauppasin Gasellien ensimmäistä EP:tä 500 kappaletta pitkin kyliä. Isona haluaisinkin olla automyyjä. Se työ viehättää minua.

Miten kotonasi suhtauduttiin rahaan?

Äitini oli sote-alalla ja isäni insinööri ja opettaja ammattikoulussa, joten olimme keskiluokkainen perhe. Säästämisestä puhuminen muistutti mantraa. Rahasta taas ei puhuttu, se oli tabu: en esimerkiksi tiennyt vanhempieni palkkaa ennen kuin vasta aikuisena.

Välillä elämä oli tiukkaa, merkkivaatteista sai vain haaveilla ja lätkä- ja urheilukamat haettiin kirpparilta. 

Sijoittamisesta varoiteltiin ja kerrottiin kauhutarinaa rahansa menettäneestä sukulaisesta. Rahaa kerättiin vanhanaikaisesti tilille. Tästä syystä sijoittaminen tuntui minusta pitkään vähän elitistiseltä. Asuin lähiössä, joten finanssipuhe ei muutenkaan ollut oikein luontevaa omassa kaveripiirissä.

Tein sekalaisia töitä ja opettajan sijaisuuksia ja elin kädestä suuhun. Jos euroja jäi, panin ne keikkoihin ja levyihin. Olin tyytyväinen tilanteeseen enkä tavoitellut muuta. Tuohon aikaan rap-musiikin tekeminen oli vielä pientä puuhastelua. Kun sitten keikoista alkoi saada oikeita palkkioita, minusta tuntui, ettei raha lopu koskaan.

Mutta mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Vietin liian leveitä viikonloppuja ja tarjosin kavereille niin huolettomasti, että ennen seuraavaa palkkapäivää otin jo pikavippejä. Olin huonoilla raiteilla.

Milloin aloit suunnitella omaa talouttasi?

En ajatellut Gaselleja edes ammattina, vaan ylimääräinen raha pantiin menemään – ja vielä vähän enemmän. Onneksi ehdin tajuta, että lainarahalla juhliminen on vaarallista. Tein päätöksen lopettaa vippaamisen ja aloin elää tulojeni mukaan. 

Tuplasin rahani. Se innosti sijoittamaan lisää ja sille tielle jäin.

Vuonna 2017 ostin ensimmäisen kerran osakkeita – pienillä summilla ja vitsin varjolla. Yksi yrityksistä oli Kotipizza, joka pian sen jälkeen myytiin ulkomaille ja minä tuplasin rahani. Se innosti sijoittamaan lisää ja sille tielle jäin.

Sen jälkeen koin lopullisen heräämisen. Olin kaverini kanssa reissussa ja hän kertoi, kuinka paljon oli säästänyt lapselleen. Parivuotiaalla oli enemmän rahaa kuin minulla, kolmekymppisellä miehellä. Se pysäytti. Tunsin häpeää ja mietin, että minunkin pitää olla vähän kunnianhimoisempi.

Millaisia talouteen liittyviä haasteita olet kohdannut?

Musiikkibisnes on kausiluonteista ja erityisesti korona oli kova paikka. Rahahanat menivät kiinni puoleksi vuodeksi, eikä kukaan tiennyt, pääsemmekö enää koskaan keikoille. Onneksi olin oppinut säästämään sitä ennen, joten selvisin ihan mukavasti. Sen jälkeen olen sijoittanut, säästänyt ja keskittynyt talousasioihin vielä määrätietoisemmin.

Olin esimerkiksi säästänyt hyvän käsirahan omaa asuntoa varten, jonka ostin pari vuotta sitten.

Miten varaudut tulevaisuuteen?

En ole käynyt talouskouluja, mutta olen perehtynyt sijoittamiseen kirjojen ja podcastien avulla. On hyvä, ettei ole ihan sormi suussa, kun maailmassa tapahtuu jotain. Yrittäjänä omasta eläketurvasta huolehtiminen on ehdottomasti tärkein asia. Siinä minua ovat onneksi opettaneet fiksummat ystäväni.

Vähennän palkkioista aina ensin veroihin, eläkkeeseen ja säästöihin menevät osuudet, ja vasta sitten mietin, mitä muuta ostan. Puskuriksi kerätyt säästöt antavat mahdollisuuden pitää pieniä taukoja työn ohella. Niiden aika voi tulla, koska nyt tässä on menty muutama vuosi tukka putkella.

Mitä ostit viimeksi?

Ostin juuri Jyrki Nissisen akvarellityön. Uuden asunnon seinät näyttivät niin paljailta, että niille oli pakko saada maalauksia.

Menen taidehankinnoissa aina fiilis edellä. Taide tekee minut onnelliseksi ja rauhoittaa mieltä.

Milloin suhtaudut rahaan suurpiirteisesti?

Pelaan golfia ja siihen hupenee paljon rahaa. Kierrokset ovat kalliita ja olen pelannut ympäri Suomea varmaan 70 eri kentällä. Tänä vuonna säästän ja pelaan vähemmän, mutta sitäkin laadukkaampaa golfia.

En myöskään säästellyt, kun ostin lumilautavehkeet. Sijoitin kerralla hyviin, joilla pärjään monta vuotta eteenpäin. En ole luonteeltani sellainen, että vain minimoisin kulut ja säästäisin.

On tärkeää osata nauttia elämästä ja työnsä hedelmistä. Balanssi on kaikki kaikessa.

Kuinka paljon rahaa on tarpeeksi?

Stressitasoa laskee huomattavasti, kun tietää, että selviää seuraavasta yllätyksestä. Olen miettinyt säästämistä välietappien kautta. Kassan karttuessa tulevaisuuden varalle myös minun turvallisuuden tunteeni kasvaa.

Välillä harmittaa kaikki se raha, jonka olen tuhlannut huolettomasti. Miksen ole säästänyt enemmän? Se on kuitenkin turhaa jossittelua. Raha on vain rahaa ja sitä voisi olla nyt vähemmänkin. Enkä kadu hyviä reissuja ja kivoja viikonloppuja kavereiden kanssa.