Pitäisikö talousasioita opettaa lapsille jo kotona ja jos, niin miten? Kuinka tarkkaan vanhemman pitää ylipäänsä seurata lastensa rahankäyttöä? Entä minkä ikäiselle lapselle pitäisi antaa pankkikortti?

Näitä kysymyksiä on epäilemättä miettinyt myös taloustoimittaja Ninni Myllyoja. Myllyoja on kahden lapsen äiti ja työskentelee toimituspäällikkönä Alma Talentissa, joka julkaisee muun muassa Talouselämää ja Kauppalehteä.

Myllyoja on yhdessä Emilia Kullaksen kanssa kirjoittanut kirjat “Mitä jokaisen kotiäidin pitäisi ymmärtää sijoittamisesta” sekä “Nainen ja rikastumisen taito”.

Minkä arvosanan Myllyoja antaisi itselleen kasvattajana talousasioisssa?

– Ehkä kasin verran. Aina voisi parantaa, hän vastaa.

Ei viikkorahaa vaan säästöjä

Myllyojan perheessä taloutta ei ole opetettu aivan perinteisin tavoin. Heillä ei esimerkiksi makseta lapsille viikkorahaa, vaikka moni vanhempi pitää nimenomaan sitä viisaana tapana opettaa lapsille rahan käyttöä.

– En usko viikkorahaan. Lapsethan lähinnä tuhlaavat pikkurahat kaikenlaiseen krääsään, Myllyoja sanoo.

Heidän perheessään lapsille kerätään säästöjä tilille ja samalla opetetaan, että isompia hankintoja varten pitää itse säästää. Myllyojan 15-vuotias poika sai juuri säästettyä 800 euroa tietokoneeseen.

Koska viikkoraha on perinteinen tapa suomalaisissa perheissä, monet lasten kavereista saavat sitä. Siksi asiasta on jouduttu käymään Myllyojan perheessäkin keskustelua. Hän tietää, että lapset ovat hieman katkeria äitinsä päätöksestä olla antamatta viikkorahaa.

Sijoituksia aikuisuutta varten

Molemmilla lapsilla on pankkitili, johon kerätään säästöjä ja joita vanhempi lapsista saa pankkikortillaan käyttää. Samalla Myllyoja seuraa lapsen rahankäyttöä.

Vanhemmat siirtävät myös lapsilisät lastensa tileille. Lapsilisästä puolet menee rahastoon ja kun toisesta puolikkaasta on kertynyt isompi summa, äiti ostaa niillä osakkeita. Viimeksi Myllyoja osti pojilleen Wärtsilää.

Rahastoilla ja arvo-osuustileillä olevilla osakkeilla Myllyoja haluaa opettaa säännöllistä säästämistä.

– Välillä lapset ovat kiinnostuneita asiasta ja saattavat jopa kysyä, että mitä he omistavat. Yritän kertoa, mutta sillä tavalla, etteivät lapset käy elvistelemään asialla. Lasten pitää ymmärtää, että ne ovat sijoituksia heidän aikuisuuttaan varten, Myllyoja sanoo.

Milloin on hyvä hetki aloittaa?

Moni vanhempi saattaa miettiä, minkä ikäiselle lapselle pitäisi alkaa puhua rahasta? Milloin lapsi on tarpeeksi iso ymmärtääkseen siitä? Myllyojan mielestä hyvä hetki on silloin, kun lapsi itse alkaa kysyä asioista.

– Rahasta on syytä alkaa puhua heti, kun lapsi alkaa mankua jotain lelua. Silloin voi yhdessä miettiä sitä, minkä takia turha ja kallis lelu on syytä jättää ostamatta.

Miten periaate on käytännössä Myllyojan perheessä toiminut? Ihan hyvin, hän vastaa. Asiasta ei ole kuulemma kauheasti jouduttu vääntämään. Hän muistuttaa, että heidän lapsillaan on leluja joka tapauksessa aika paljon.

Mistä raha tulee?

Talouskasvatus ei tarkoita vain sitä, että lapselle opetetaan, miten paljon mikäkin maksaa tai miten säästetään. Myllyojan perheessä puhutaan myös siitä, miten rahaa voi ansaita.

– En ole kertonut omaa palkkaani, koska en halua, että lapset kertovat sen eteenpäin, mutta asia kyllä kiinnostaa heitä. Meidän 15-vuotias puhuu jo nyt, pitäisikö hakea kesätöitä, Myllyoja kertoo.

Perheellä on siirtolapuutarha, jossa he ovat yhdessä pyörittäneet pienimuotoista liiketoimintaa. Tänäkin syksynä he keräsivät omenoita, valmistivat niistä mehua ja myivät sitä eteenpäin.

– Myimme myös luumuja. Se oli tosi mukavaa ja lapset olivat innoissaan. Sovimme etukäteen, minkä prosentin lapset saavat voitosta itselleen. Auttamaan tulleille kavereille he maksoivat palkkaa, Myllyoja muistelee.

Perusasiat opitaan kotona

Mitä talouskasvattaminen sitten vaatii vanhemmilta? Ainakin kärsivällisyyttä, Myllyoja sanoo.

– Lapset sanovat helposti, että ei kiinnosta, taloustoimittaja-äiti toteaa.

Mutta leikin varjolla ja yhdessä tekemisen kautta käsitys rahasta tulee konkreettiseksi ja kiinnostavaksi myös lapsille. Perusasiat onkin syytä opettaa jo kotona, vaikka koulussakin taloutta käsitellään Myllyojan kokemuksen mukaan jopa enemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi kuvitella.

Hän oli suorastaan vaikuttunut, kun koulussa lapset oli pantu pohtimaan sitä, kuinka paljon jossain ammatissa voisi saada palkkaa ja minkälaiseen asumiseen palkka riittäisi.

– Lapsi aivan hämmästyi, kun tajusi, ettei edes lääkärin palkalla voisi ostaa 100 neliön asuntoa Helsingin keskustasta.