Niin puutarhanhoidossa, taloudessa kuin työelämässä pieni osuus tekijöistä saa aikaan suurimman osan seurauksista. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä Pareton periaate eli 80/20-sääntö.

– Esimerkiksi 20 prosenttia yrityksen asiakkaista voi helposti tuoda 80 prosenttia liikevaihdosta. Siksi yrityksen menestykselle on tärkeää tunnistaa avainasiakkaansa ja räätälöidä heille entistä parempia palveluita, Riikka Tanner sanoo.

Tarinan mukaan Pareto huomasi, että 20 prosenttia hernekasveista tuotti 80 prosenttia sadosta.

Tannerilta ilmestyi vuonna 2024 kirja Strategiasta käytäntöön: 80/20-sääntö uudistumisen vauhdittajana. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus liiketoiminnan kehittämisestä, strategiatyöstä ja muutoksen johtamisesta eri yrityksissä.

– Kirjassa haen vastauksia siihen, mikä on se 20 prosenttia, joka saa aikaan 80 prosenttia strategian tuloksista.

Herneiden kasvatuksesta autotehtailuun

Pareton periaatteen kehitti italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto 1800-luvun lopulla. Hän ei ollut vain taloustieteilijä vaan myös intohimoinen puutarhuri.

Paretolla oli kasvimaa, jossa kasvoi herneitä. Tarinan mukaan hän huomasi, että 20 prosenttia hernekasveista tuotti 80 prosenttia sadosta.

Ilmiö sai Pareton pohtimaan, voisiko samanlaista epäsymmetriaa esiintyä muuallakin – esimerkiksi varallisuuden jakautumisessa.

Siihen aikaan varallisuus tarkoitti lähinnä maan omistamista. Pareto havaitsi, että Italiassa 20 prosenttia väestöstä omisti 80 prosenttia maasta. Sama ilmiö näkyi myös muissa maissa.

Pareton periaate tuli tunnetummaksi Yhdysvalloissa 1900-luvun puolivälissä. Tuotantotalousvaikuttaja Joseph Juran havaitsi, että teollisuudessa pieni osa virheistä aiheutti suurimman osan tuotteiden laatuongelmista.

Juranin ajatukset herättivät kuitenkin Yhdysvaltoja enemmän kiinnostusta hiukan myöhemmin Japanissa, etenkin autoteollisuudessa. Niitä hyödynnetään edelleen esimerkiksi lean-ajattelussa, jossa pyritään karsimaan työstä heikosti tuottavia osia.

Mitä jos 80 % työstäsi on tehotonta?

Riikka Tanner soveltaa Pareton periaatetta työnsä priorisoinnissa. Hän puhuu ajankäytön fokusoimisesta – siitä, miten löytää omasta tekemisestä ne harvat asiat, jotka luovat suurimman arvon.

– Usein huomaamme, että kalenterimme täyttyy tehtävistä, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Palaverit, raportointi ja sisäiset työprosessit voivat viedä aikaa mutta eivät tuota arvoa, hän sanoo.

Algoritmit lisäävät super-Pareto-ilmiöiden määrää. Kun jokin sisältö menee viraaliksi, algoritmi vahvistaa sen leviämistä.

Nykyisin tietoa on tarjolla moninkertainen määrä verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Siksi organisaatioiden tulisi Tannerin mukaan miettiä oppimista uudella tavalla.

Minkälainen tieto tukee ammatillista kehittymistä ja mikä vain lisää kognitiivista kuormaa? Tämän eron merkitys korostuu etenkin tietotyötä tekevissä yrityksissä.

Jatkossa tekoäly voi auttaa tunnistamaan ihmisten yksilöllisiä piirteitä ja valikoimaan jokaiselle sen 20 prosenttia tiedosta, jonka avulla hän oppii parhaiten.

Verkossa vallalla on super-Pareto-ilmiö

Digitaalisessa maailmassa on alettu puhua super-Pareto-ilmiöstä. Tässä ilmiössä ero on paljon suurempi kuin 80/20-säännössä.

Eräällä verkkokaupalla kymmenen prosenttia tuotteista tuo 90 prosenttia liikevaihdosta. Sosiaalisessa mediassa murto-osa käyttäjistä tuottaa valtaosan sisällöistä.

Periaate auttaa hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää tulosten saavuttamiseksi.

– Algoritmit lisäävät super-Pareto-ilmiöiden määrää. Kun jokin sisältö menee viraaliksi, algoritmi vahvistaa sen leviämistä.

Kiistelty Pareton periaate ei ole mikään luonnonlaki.

– Se on pikemminkin ajattelumalli, jonka avulla voi tunnistaa epäsymmetrisiä vaikutuksia erilaisissa tilanteissa. Kun puhutaan strategisesta ajattelusta ja päätöksenteosta, se auttaa hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää tulosten saavuttamiseksi.