Paljonko kuukausittaisista tuloista saisi mennä asumiseen?

Muun muassa velka-asioissa auttavan Takuusäätiön neuvonnan vastaava asiantuntija Henri Hölttä auttaa ihmisiä oman talouden haltuun ottamisessa. Hänellä on selvä vastaus kysymykseen.

– Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että asumismenoihin saisi mennä korkeintaan noin 30-40 prosenttia kuukausittaisista nettotuloista, puhuttiin sitten vuokralla asumisesta tai omistusasumisesta.

Pakollisen asumiskulut muodostuvat hiukan eri asioista vuokralla asujalla ja omistusasujalla.

– Vuokralla asujalla toki vuokra sekä myös sähkö, vesi, netti ja kotivakuutus. Omistusasuja maksaa lisäksi asuntolainaa, hoitovastiketta, mahdollista yhtiölainan rahoitusvastiketta ja mahdollista tonttivuokraa, mikäli asunto sijaitsee vuokratontilla.

Omistusasujan on hyvä pitää mielessä, että usein taloyhtiön hallituksella on lupa periä muutama ylimääräinen hoitovastike, riippuen yhtiön taloudellisesta tilanteesta, Hölttä muistuttaa.

– Muutenkin omistusasujan on hyvä varautua myös mahdollisiin yllättäviin kuluihin, joita voi tulla ylimääräisen vastikkeen, asunnon tai taloyhtiön korjauskulujen tai vaikkapa putkiremontin myötä

Asumiseen liittyvät muut mahdolliset lainat sekä asunnon ylläpitoon liittyvät maksut, verot ja vakuutukset olisi Höltän mukaan parasta saada mahtumaan tähän osuuteen tuloista.

Vaikka nyrkkisääntö on selkeä, se on lopulta vain nyrkkisääntö, joka ei päde kaikille.

Suurissa kaupungeissa asumismenot voivat viedä tuloista selvästi suuremman osan kuin pienemmillä paikkakunnilla, missä asunnot ovat edullisempia.

– Myös omat kulutustottumukset, arvot ja mieltymykset voivat joillain tarkoittaa sitä, että asumiseen halutaan käyttää mahdollisimman vähän rahaa, kun toiset taas tinkivät mieluummin kaikesta muusta ja panostavat rahaa nimenomaan juuri asumiseen, Hölttä muistuttaa.

Asumismenot ovat voineet jopa kolminkertaistua

Höltän mukaan moni saattaa joutua tarkastelemaan asumisensa kustannuksia uudelleen nyt, kun korot ja yleinen hintataso ovat nousseet.

Tilanne voi korkojen noustua olla nyt jo kestämätön.

– Jos esimerkiksi muutama vuosi sitten on mitoittanut omat asumismenonsa tuohon maksimissaan 40 prosenttiin, tilanne voi korkojen noustua olla nyt jo kestämätön. Taloudessa on sopivasti liikkumavaraa, jos asumismenot eivät veisi edes tämän nyrkkisäännön mukaista osuutta tuloista, Hölttä sanoo.

Muuttuneessa tilanteessa Hölttä on kohdannut asiakkaita, joiden maksukyky on joutunut koetukselle kalliin uudiskohteen yhtiölainalyhennysten alkaessa.

– Valtaosa asunnon hinnasta on siis rahoitettu taloyhtiön kautta otetulla lainalla. Tähän kuukausittain lyhennettävään taloyhtiölainaan on ensimmäisiksi vuosiksi saanut lyhennysvapaan, jolloin asuminen on tuntunut todellisuutta halvemmalta. Omaa kulutusta ei osattu sopeuttaa muuttuneeseen tilanteeseen, kun lyhennykset alkoivat samalla, kun korkotaso nousi huomattavasti.

Höltän mukaan kuukausittaiset asumismenot ovat voineet tässä kohtaa jopa kolminkertaistua.

Toinen monet yllättänyt, maksukykyä koetteleva asia on ollut sähkön hinnan äkillinen nousu.

– Tämä on koetellut etenkin sähkölämmitteisen omakotitalon asujia.

Hidastuneessa asuntokaupassa voi myös piillä taloudellinen sudenkuoppa.

– Viime aikoina muutamalla asiakkaalla on myös ollut tilanteita, joissa he ovat ostaneet uuden asunnon ennen kuin ovat saanet aiemman myydyksi. Kun asunnon myyminen ei ole onnistunutkaan odotetusti, he joutuvat maksamaan kahden asunnon kuluja.

Eripariset tulot – asumismenot tulojen suhteessa

Miten asumisen pakollisen kulut kannattaisi jakaa silloin, kun taloudessa on kovinkin eripariset tulot – eli toinen tienaa enemmän kuin toinen?

– Tässä voisi lähteä siitä ajatuksesta, että asumismenot jaettaisiin suurin piirtein tulojen mukaisessa suhteessa. Jos talouden yhteisistä nettotuloista esimerkiksi 60 prosenttia koostuu toisen puolison tuloista, voisi asumismenot jakaa samassa suhteessa, Hölttä ehdottaa,

Jos tuloerot ovat erityisen suuret, voi tällä logiikalla olla haastavaa sopia mielekkäästä jaosta – varsinkin jos silloin toinen osapuoli maksaisi lähes kaikki asumismenot.

– Toisaalta jos iso tuloero syntyy esimerkiksi siitä, että toinen puoliso on kotona hoitamassa lapsia päivätyön sijaan, on ihan oikeudenmukaistakin perustella, että työssäkäyvä maksaa isomman osan asumismenoista. 

Asiantuntijan mukaan tärkeintä on lopulta, että molemmat ovat tyytyväisiä siihen, miten kulut on jaettu, ja että molemmille jäisi myös omaan käyttöön vapaasti käytettävissä olevaa rahaa.

Menojen jakamisessa yksi huomionarvoinen seikka on myös asumismuoto.

– Jos asuu esimerkiksi vain toisen omistuksessa olevassa asunnossa, tällöin vain asunnon omistaja kerryttää lainanlyhennyksillään tai mahdollisella rahoitusvastikkeella omaa varallisuuttaan. Toisaalta tämäkin voi olla molemmille sopiva tapa, mikäli toinen osapuoli ei halua tai voi omistaa osaa asunnosta, Hölttä muistuttaa.