Lapsuudessani rahaa ei ollut ikinä liikaa. Äitini on suosinut aina määrän sijasta laatua ja esimerkillä painottanut, että välttämättömyyksiin käytetään rahaa, ei turhuuksiin.

Käytin ensimmäiset kesätyörahani skootteriin. Tavoite oli minulle selvä jo ennen kesätyön alkamista. Elin tuohon aikaan äidin kanssa kaksin, eikä meillä ollut autoa. Olin tottunut liikkumaan hevostallille ja kouluun kävellen. Skootterirahan säästäminen vei kesän, jonka työskentelin hautausmaalla. Lopulta sain ostettua käytetyn punaisen skootterin 2500 markalla.”

”En ole säästäjä enkä tuhlaaja. Aika rehellisesti voisin sanoa, että olen tasapainossa. En tuhlaa niin, että ylittäisin oman kapasiteetin. Jos tarvitsen jotain, niin osaan säästää tarvittaessa isonkin summan. Seuraan menojani ja tulojani, mutta en ole aloittanut sijoittamista, vaikka olen sitä pitkään suunnitellut.

”Ajattelen, että raha voi parantaa elämänlaatua. Minulle elämänlaatuun kuuluu se, että pääsemme perheenä liikkumaan Suomen ja mieheni kotimaan Italian välillä. Tai, että voimme tehdä perheen kanssa pienen kotimaanmatkan ja ostaa lapsille laskettelukeskuksen vuosikortit. Äitini tavoin en ole oppinut kiintymään materiaan, mutta satsaan asioihin ja elämyksiin, jotka koen merkityksellisenä elämänlaadun kannalta.”

”Meillä on italialaisittain hyvin tarkat ruoka-ajat, illallinen syödään yhdessä joka ilta kello 19.30–20 aikaan. Emme syö kovin usein ulkona, mutta hyvä ruoka on kyllä yksi elämänlaatua nostava tekijä. Se on asia, josta meidän perheessä ei tingitä."

En ole koskaan tuntenut olevani varakas, kaikki on mennyt, mikä on tullut.

”Italiassa varallisuuden annetaan näkyä enemmän hienoina taloina, vaatteina ja autoina. Italiassa saatetaan myös todeta ohimennen, että tuon henkilön ei tarvitse tehdä työtä, koska on siitä ja siitä suvusta. Harvemmin sitä vatvotaan sen enemmän. Ehkä rahaan liittyvää kateutta on vähemmän.”

”En ole koskaan tuntenut olevani varakas, kaikki on mennyt, mikä on tullut. Muistan, kun entinen poikaystäväni sanoi joskus opiskeluaikana, että hän aikoo tehdä ensimmäisen miljoonansa kolmekymppisenä. Se tuntui absurdilta aikana, jolloin elimme opintotuella. Mutta sen hän teki. Hänelle paljon rahaa on nyt eri kuin minulle. Satatuhatta on minulle paljon rahaa.”

”Olen aina ajatellut, että asiat järjestyvät, vaikka on ollut tiukempikin tilanne. Opiskeluaikoina ajattelin, että suoritan opinnot nopeasti ilman opintolainaa. Sitten yksi kämppäkaveri sanoi, että miksi et ottaisi lainaa, tämä aika on elämää siinä missä muukin. Lopulta otin lainan, ja maksoin se pian pois, kun aloitin työt.”

”Italiassa ravintolassa lasku jaetaan aina osallistujamäärän kesken. Suomessa tämä ei toimi, ihmiset yleensä haluavat maksaa aina omansa. Itse olen valmis molempiin.

Ella Kanninen, 46, on juontaja ja toimittaja, joka asuu Vantaalla italialaisen puolisonsa ja kahden kouluikäisen pojan kanssa. Hän juontaa arkisin Ylen Puoli seitsemän -ohjelmaa. Marraskuussa ilmestyy Ellan ja Jasmiini Lappalaisen kirja Joka naisen pintaremontti (Otava), joka antaa monipuoliset ohjeet kodin pintaremontteihin.

Lue myös:

Arja Koriseva: Yleensä säästän ensin, ja sitten vasta ostan‍

Uutisankkuri Matti Rönkä: En tuhlaa, mutta teen isojakin hankintoja nopeasti‍