Ensimmäisenä vastassa oli Opaali. Sama hurmaava nuori neiti, jota olin ulkoiluttanut aiemminkin. Iloinen, fiksu ja täynnä sellaista potentiaalia, jota toivoisi jonkun katsovan ja sanovan: sinä kuulut meille.

Jos omalla perheelläni ei jo olisi kahta seniorikissaa, jotka eivät ole tottuneet koiriin, olisi Opaali saanut meistä rakastavan perheen. Onko sinulla kenties Opaalin mentävä aukko sydämessä? Käy tutustumassa Opaaliin ja muihin kodin etsijöihin Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistyksen verkkosivuilla.

Kuvassa herttainen nuori koiraneiti Opaali. 

Päivä ei kuitenkaan ollut vain Opaalia. Ulkoilutin myös puolivuotista Tapsaa ja vanhempaa Hellua. Molemmat omalla tavallaan hurmaavia. Tapsa jäi erityisesti mieleen herttaisena ja tottelevaisena pentuna. Lisäksi Tapsa sai myöhemmin päivällä suuren puruluun, ja halusi tuoda sen minulle nähtäväksi, vaikka olin pihan toisella puolella siivoamassa koirien tiloja. Tärkeät asiat jaetaan. Hellu oli arka, mutta halusi tulla ihmisen lähelle. Lenkillä se kulki kiltisti ihmisen takana.

Kolmannella lenkillä mukana oli hauska kolmikko. Mummokoira kauluri päässä,  Simba, joka on pieni ja pörröinen, mutta suuri valloittava persoona, sekä pientäkin pienempi chihu Sintti, joka mielellään ottaa ihmiseltä kantopalvelun. Jokaisella oma historiansa, ja omat kokemuksensa ihmisistä. Kaikilla ei niitä hyviä kokemuksia ole ollut liiaksi asti, mutta koirat ovat täällä monista eri syistä, eikä kaikki onneksi liity ihmisen nurjaan puoleen.

Kuvassa kaunis Hellu-koira.

Päivä päättyi siihen vähiten hohdokkaaseen, mutta silti tärkeään osaan, eli jätöksien keräämiseen pihapiiristä. Ei glamouria, ei suuria tunteita, mutta suuri merkitys siisteyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Tämä oli jo toinen HIIOP-päiväni samassa paikassa, ja näiden kokemusten myötä olen alkanut käydä SEYllä ulkoiluttamassa koiria silloin tällöin, omien aikataulujeni mukaan. Jokaisella kerralla saan mukaani hyvän mielen, mutta myös vähän surua. En voi auttaa kaikkia, mutta voin olla muutamalle eläimelle se ihminen, joka osoittaa, että ihmiseen voi luottaa ja että ihminen voi olla myös hyvä.

Kolme ajatusta mukaan tästä päivästä:

  1. Hyväntekeväisyys ei aina vaadi suuria tekoja, vaan aikaa ja läsnäoloa.
  2. Jos et voi tarjota kotia, voit tarjota liikuntaa, rapsutuksia, siivousapua tai lahjoituksia. Se on jo paljon.
  3. Työelämässä puhumme paljon merkityksellisyydestä. Tämä on yksi konkreettinen tapa kokea se.

Jos etsit lemmikkiä elämääsi, ja olet valmis antamaan rakkautta sekä hoivaa, käy tutustumassa Hämeenlinnan SEYn kodinetisjöihin heidän sivuillaan. Ja jos lemmikki ei ole juuri nyt mahdollinen, ole silti yhteydessä ja kysy, miten voit olla avuksi. Muistathan kuitenkin, että lemmikki vaatii pitkäaikaista sitoutumista, vastuullisuutta ja myös rahaa esim. yllättäviin eläinlääkärikuluihin. Vastineeksi saat loputtoman määrän rakkautta ja iloa.

Täältä lähtee kotiin aina selvästi paremmalla mielellä, joten hyödyt vapaaehtoistyöstä varmasti myös itse. 🧡

Kuvassa iloiset lenkkeilijät: Opaali-koira ja Sari.