Vuonna 2016 haminalainen kivääriampuja Aleksi Leppä ajatteli, että hänellä voisi olla pieni mahdollisuus päästä mukaan Suomen olympiajoukkueeseen Rioon, jos kaikki menisi aivan kohdalleen. Neljä vuotta myöhemmin paikka Tokion olympialaisiin oli jo kaukaisen haaveen sijaan hyvinkin lähellä. Vuoden 2023 elokuussa Aleksi varmisti Suomelle maapaikan Pariisin olympialaisiin ampumaurheilun MM-kilpailuissa Bakussa ja joulukuussa varmistui, että Aleksi lähtee olympialaisiin.

- Se oli tietenkin unelmien täyttymys, josta olen haaveillut pienestä asti, ja samalla se oli ainoa asia, jota en ole vielä urallani saavuttanut, kertoo Aleksi.

Ura nousuun superonnistumisen myötä

Aleksi on kulkenut isänsä Marko Lepän jalanjäljissä sekä ampumaurheilun pariin että työuralle Puolustusvoimiin.

- Kipinä ampumaurheiluun syttyi, kun lähdin 6-7 -vuotiaana isän mukaan ampumaradalle ja ilmoittauduin sen jälkeen mukaan Haminan Ampumaseuran ampumakouluun. Harrastin pitkään myös jalkapalloa, mutta noin 15-vuotiaana oli pakko valita, kumpaan lajiin haluan keskittyä.

Aleksi on kirjoilla Haminassa ja edustanut koko uransa ajan kasvattajaseuraansa, vaikka harjoittelee talvikaudella pääsääntöisesti Turussa ja työpaikka liikuntaupseerina on Santahaminassa Kaartin jääkärirykmentin Urheilukoulussa.

- Varusmiespalveluksen jälkeen hain kadettikouluun ja ehdin opiskella siellä 1,5 vuotta, mutta läsnäoloa vaativien opiskelujen yhdistäminen tavoitteelliseen kilpaurheiluun osoittautui mahdottomaksi. Olen erittäin kiitollinen siitä, että nykyinen työni mahdollistaa tämän.

Aleksi on kuulunut maajoukkueeseen vuodesta 2011 alkaen ja hänen meriittilistansa sekä nuorten että aikuisten kilpailuista kansainvälisellä tasolla on mittava. Varsinainen käännekohta uralla olivat kuitenkin superonnistuminen ja kaksi mitalia vuoden 2018 MM-kilpailuista Koreasta.

Kaksinkertaisen maailmanmestarin tuuletus Koreassa vuonna 2018

Yksilöurheilijan harjoittelu on tiimityötä

Aleksi harjoittelee talvikaudella Turussa maajoukkueen ja Turun Seudun Urheiluakatemian kanssa.

- Olosuhteet ovat siellä erinomaiset, koska pystyn harjoittelemaan sisällä lajia, jota tavallisesti harjoitetaan ulkona. Lisäksi olen saanut ympärilleni loistavan valmennustiimin, kuten psyykkisenä valmentajana toimivan, ranskalaislähtöisen William Lemoinen sekä Huippu-urheilun instituutti KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttisen.

- Ammunta ei ole fyysisesti niin raskas laji, mutta psyykkisellä puolella on sitäkin suurempi merkitys. Ampuessa mielessä ei saisi pyöriä mitään, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Juju onkin siinä, että pystyy ottamaan tilanteen haltuun, kun ajatus lähtee karkuteille.

Henkilökohtaisena valmentajana toimivan isänsä, Marko Lepän, roolia Aleksi kuvaa nykyisin enemmänkin manageriksi. - Isä hallitsee kokonaisuutta ja pitää huolen esimerkiksi harjoitusolosuhteista.

Sekä isä että poika Leppä pokkasivat helmikuussa Kymenlaakson maakunnallisessa urheilugaalassa palkinnot, kun Aleksi palkittiin vuoden urheilijana ja Marko vuoden valmentajana.

Aleksi Leppä ja Marko Leppä Kymenlaakson Urheilugaalassa

Ammattiurheilijan talous tiukilla

Meriittilistan lisäksi 29-vuotiaan Aleksin urheilu-ura on jo nyt pitkä eikä loppua näy. - Periaatteessa tässä lajissa iällä ei ole väliä, voittihan slovenialainen Rajmond Debevec MM-kultaa vielä 60-vuotiaana viime vuonna.

Nuorille, menestyksestä haaveileville urheilijoille Aleksi antaa varsin maanläheisiä neuvoja. - Pitää uskoa itseensä ja jaksaa tehdä töitä unelmien eteen. Lahjakkuudella pärjää tiettyyn pisteeseen asti, mutta huipulle pääsy vaatii määrätietoista harjoittelua sekä uhrauksiakin.

Uhrauksista Aleksi mainitsee esimerkiksi lukion vanhojen tanssit, jotka häneltä jäivät väliin urheilun vuoksi, kuten myös monet kavereiden kanssa vietetyt hetket.

 - Nyt, lähes kolmekymppisenä, mietin välillä sitä, että minulla ei ole vielä varsinaista koulutusta mihinkään ammattiin, kun kavereilla on jo opinnot hoidettu ja työurat hyvällä mallilla. Toki olen vastaavasti saanut urheilulta valtavasti.

Urheilijan talous rakentuu pienistä ja usein epäsäännöllisistä tuloista. Kuluvana vuonna Aleksi on saanut tukea Olympiakomitealta sekä lajiliitolta ja vaikka hänellä on palkkatyö urheilu-uran ohessa, kertoo hän talouden olevan tiukilla.

- Olen tarkka talousasioissa ja harkitsen hankintojani, mutta kun viettää kolmasosan vuodesta ulkomailla, ei taloutta pysty suunnittelemaan älyttömän tarkasti.

Urheilu-uran jälkeiseen aikaan Aleksilla ei vielä ole juurikaan suunnitelmia. Mahdollisesti hän seuraa siinäkin isänsä jalanjälkiä ja siirtyy kilpauran jälkeen valmennuksen pariin.

Tähtäin Pariisissa

Loppukesästä käytävät olympialaiset eivät vielä näy Aleksin arjessa muuten kuin, että ne rytmittävät koko vuoden kilpailukalenteria. - Maailmancupissa on tänä vuonna poikkeuksellinen aikataulu, kun kaikki kilpailut käydään tavallista tiiviimmässä tahdissa, tammi- ja kesäkuun välillä.

Aleksi ei myöskään myönnä vielä jännittävänsä olympialaisiin lähtöä. - Maapaikan varmistuttua oli muutaman päivän ajan epäuskoinen olo, mutta kun olympialaisiin on aikaa vielä useita kuukausia, on huuma jo laskenut. Varmasti tilanne vielä muuttuu, kun lähtö olympialaisiin lähestyy.

Kannustusjoukkoihin Pariisiin Aleksi saa ainakin vanhempansa, siskon sekä tyttöystävänsä, myös kivääriampujana kilpailevan Henna Viljasen, ja muutamia muitakin tuttuja. Ja television äärelle varmasti suuren joukon kaakkoissuomalaisia.

Kaakkois-Suomesta kohti olympialaisia

Juttusarjassa seurataan haminalaisen ampujan, Aleksi Lepän, ja kotkalaisen jousiampujan, Jere Forsbergin, matkaa kohti Pariisin vuoden 2024 olympialaisia sekä kokemuksia kisareissulta. OP Kaakkois-Suomi on mahdollistanut Aleksin ja Jeren vierailijapuheenvuorot Kouvolan sekä Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemioissa.

Takaisin OP Kymenlaakson juttuihin