Olen Jere Forsberg, 30-vuotias kotkalainen jousiampuja ja paralympiavoittaja. Aselajini on taljajousi, joka eroaa monella tavalla olympialaisissa nähtävästä tähtäinjousesta. Ammunnan ohella opiskelen Lapin yliopistossa oikeustieteiden maisteriksi.

Yleisurheilun kautta jousiammunnan pariin

Harrastin pikkupoikana yleisurheilua ja sain mitaleja liikuntavammaisille lapsille suunnatuissa Junior Games -kisoista. Kiinnostus yleisurheiluun kuitenkin katosi, kun kisoissa alettiin soveltaa Nuori Suomi -sääntöjä. Olen ollut aina hyvin kilpailuhenkinen enkä motivoitunut enää, kun alle 13-vuotiaita ei laitettu paremmuusjärjestykseen vaan kaikki osallistujat saivat osallistumismitalin. Niinpä yleisurheilu sai jäädä.

Etsiessään minulle uutta harrastusta huomasivat vanhempani Kotkan Piilin järjestämän jousiammunnan alkeiskurssin. Kävin sen kahdesti peräkkäisinä vuosina ja jälkimmäisen kerran jälkeen jäin aktiivisesti lajin pariin, sillä samalla kurssilla aloitti joukko ikäisiäni poikia, joista tuli hyviä ystäviäni. Jousiammunta olikin aluksi lähinnä ystävien kanssa oleilua, mutta vähitellen huomasin, että minulla oli lajiin tarvittavia lahjoja ja että harrastuksesta voisi tulla jotain vakavampaakin. Pääsin mukaan Suomen paramaajoukkueeseen 14-vuotiaana ja ensimmäiset kansainväliset kisat ammuin 17-vuotiaana vuonna 2011.

Edessä uran neljännet paralympialaiset 

Urani suurin saavutus tuli heti vuonna 2012 Lontoon paralympialaisissa, joissa arvokisojen ensikertalaisena voitin paralympiakultaa. Tätä menestystä seurasivat MM-hopea 2013 ja EM-hopea 2014. Euroopan mestaruuden voitin 2022 ja EM-pronssia ammuin 2023.

Lontoon paralympialaisten lisäksi olen edustanut Suomea Rio de Janeiron ja Tokion paralympialaisissa, joissa sijoitukseni olivat kymmenes ja kahdeksas. Pariisin paralympialaiset ovat siis minulle jo urani neljännet. Olen edustanut Suomea useamman kerran myös yleisen puolen maailmanmestaruuskisoissa.

Tämän kauden päätavoitteena ovat luonnollisesti Pariisin paralympialaiset ja kullan voittaminen siellä. Olen sanonut kultamitalitavoitteen ääneen useasti, sillä jo kerran paralympialaisissa kultaa voittaneena tuntuisi oudolta lähteä tavoittelemaan muuta kuin voittoa. Lisäksi viimeisten kolmen kauden aikana olen myös tulosten valossa osoittanut olevani varsin hyvässä tilanteessa ammuntani kanssa. Kultamitalitavoitteesta voidaan siis puhua realismina eikä vain haaveiluna.

Pariisissa menestyminen on 95-prosenttisesti päästä kiinni

Kuluvaan paralympiakauteen olen voinut lähteä varsin levollisin mielin ja ajatuksella, että voi vain ”luottaa prosessiin”. Harjoituksissa tehdään työt kunnolla ja muutenkin kaikki mahdolliset kivet käännetään mentäessä kohti Pariisia, mutta minun ei ole tarvinnut käyttää harjoitteluaikaa esimerkiksi ammunnan korjaamiseen, vaan olen voinut keskittyä ammunnan kehittämiseen.

Tärkeänä kehityskohteena on viime vuosina ollut psyykkisen suorituskyvyn parantaminen, sillä Pariisissa menestyminen on oman arvioni mukaan 95-prosenttisesti päästä kiinni. Siksi olen nyt viimeiset neljä vuotta käyttänyt tiiviisti urheilupsykologin palveluita ja koen tällä alueella tapahtuneen kehitystä varsin paljon.

Aiempiin paralympiavuosiin verrattuna olen huomannut suurimpana erona sen, että koen olevani merkittävästi rauhallisempi. Vaikka paralympialaiset ja olympialaiset ovat kovatasoisimmat ja suurimmat kilpailut jousiammunnan saralla, en jännitä paralympialaisia etukäteen. On hienoa päästä edustamaan Suomea, mutta aiemmista kokemuksista oppineena pystyn käsittelemään paralympialaisia yhtenä arvokilpailuna muiden joukossa.

Tiukan kilpailu- ja harjoituskauden kautta paralympialaisiin

Ulkokausi on lähtenyt käyntiin kovalla vauhdilla. Kauden ensimmäiset kilpailut olivat toukokuun alussa Essenissä, Saksassa järjestetyt yleisen puolen EM-kilpailut. Lähdin sinne ajatuksella, että pääsen heti kovaan paikkaan kokemaan, mitä kevään 50 metrin harjoitukset ovat saaneet aikaan. Alkukilpailun tulos oli vallan mainio, mutta pudotusottelu ei ollut kovan tuulen takia aivan yhtä menestyksekäs. Lisäksi oli mukavaa päästä ampumaan joukkuekilpailua ja parikilpailua, jossa ammuimme parini kanssa todella hyvin ja veimme Ranskan kaltaisen suurmaan aina uusintanuoleen asti.

Kauden toiset kilpailut olivat myös Euroopan-mestaruuskisat, tällä kertaa parapuolen kisat Roomassa. Tuloksena oli hyvä alkukilpailu ja sen toinen sija. Pudotuksissa ensimmäinen ottelu espanjalaista vastaan oli hyvää tekemistä ja voitto, mutta valitettavasti puolivälierässä hävisin ranskalaiselle pisteellä ja loppusijoitukseni oli kuudes. Valmentajani kanssa keskustelimme, että kilpailu oli hyvä, vaikka mitalia ei tullutkaan, ja osoitti, että harjoituksissa on tehty oikeita asioita ja ammunta on hyvässä tilassa Pariisia ajatellen. Nyt pitää vain keskittyä pudotusten parantamiseen.

Muita tämän kauden etappeja ovat olleet kotimaiset kisat Äetsässä ja Turussa sekä World Ranking -turnaus Tsekeissä. Lisäksi olin heinäkuussa Iso-Britannian paramaajoukkueen kutsumana harjoitusleirillä Englannissa, jossa oli ampujia myös mm. Italiasta ja Ranskasta.

Oikeustieteen opintoja urheilu-uran ohessa

Ammuntauran yhteydessä olen kirjoittanut ylioppilaaksi Karhulan lukiosta 2013 ja suorittanut oikeusnotaarin tutkinnon kansainvälisestä oikeudesta Tallinnan yliopistosta. Tällä hetkellä suoritan oikeustieteen maisterin tutkintoa Lapin yliopistossa.

Olen onnistunut yhdistämään opinnot ja urheilu-urani varsin hyvin. Lukiossa opiskellessani pääsin Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemiaan, mistä oli todella paljon apua niin opiskelun ja ammunnan yhdistämisessä kuin myös laadukkaiden harjoitusten saamiseksi. Suurin haaste urheilun ja opiskelujen yhdistämisessä oli ylioppilaskeväänä, sillä jousiammunta vaatii erityisen paljon huomiota keväisin ulkokauden alkaessa ja samaan ajankohtaan osui valmistautuminen oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Tämä oli yksi syy, miksi päädyin opiskelemaan Tallinnan yliopistoon.

Ammunta on vuodesta 2012 asti ollut minulle työ. Odotan itseltäni menestystä ja apurahaurheilijana minulta myös odotetaan menestystä kansainvälisissä kisoissa. Tämän vuoksi olen järjestänyt muita elämän osa-alueita niin, että ne tukevat urheilu-uraani.

Olen esimerkiksi muuttanut Espooseen, jossa harjoitusolosuhteet ovat todella hyvät. Paikallisessa jousiammuntaseurassa on hyvä harjoitella, sillä seurakaverinani on yksi Suomen parhaista taljajousiampujista. Lisäksi olen päässyt mukaan yhteisharjoituksiin muiden Suomen huipputalja-ampujien kanssa, mikä on vienyt ampumistani eteenpäin hyvinkin paljon. Lisäksi asun lähempänä henkilökohtaista valmentajaani, joka usein kesällä arvokisojen lähestyessä käy viikoittain tai useammin seuraamassa harjoituksiani.

Käyn edelleen usein myös Kotkassa harjoittelemassa, etenkin ulkokauden aikana, jolloin ammun paramaajoukkueen päävalmentajana toimivan isäni valvovan silmän alla. Espoossa asumisesta huolimatta koen yhä olevani kotkalainen.

Kaakkois-Suomesta kohti olympialaisia

Juttusarjassa seurataan haminalaisen ampujan, Aleksi Lepän, ja kotkalaisen jousiampujan, Jere Forsbergin, matkaa kohti Pariisin vuoden 2024 olympialaisia sekä kokemuksia kisareissulta. OP Kaakkois-Suomi on mahdollistanut Aleksin ja Jeren vierailijapuheenvuorot Kouvolan sekä Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemioissa.

Pariisin olympialaiset 26.7.-11.8.2024

Pariisin paralympialaiset 28.8.–8.9.2024

Haminalaisen Aleksi Lepän tähtäin on Pariisin olympialaisissa‍

Takaisin OP Kaakkois-Suomen juttuihin‍