Työkaverukset ovat saaneet avun verivalmisteista ja kannustavat nyt muita verenluovutukseen
Lisää aiheesta
Titta Rautiaista ja Anne Nyyssöstä yhdistää työpaikan lisäksi se, että molemmat ovat saaneet avun verivalmisteista kriittisessä terveystilanteessa. Kumpikaan heistä ei voi itse luovuttaa verta, mutta he arvostavat työnantajan tarjoamaa mahdollisuutta käydä verenluovutuksessa työajalla ja haluavat kertoa oman tarinansa lisätäkseen tietoisuutta verenluovutuksen tärkeydestä.
Vain noin 3 % luovutusikäisistä suomalaisista luovuttaa verta. Kuitenkin joka arkipäivä tarvitaan 700 vapaaehtoista verenluovuttajaa. SPR:n Veripalvelun tavoitteena on saada tänä vuonna yli 20 000 kokonaan uutta verenluovuttajaa, sillä osa säännöllisesti verta luovuttavista joutuu lopettamaan esimerkiksi iän tai jonkin sairauden vuoksi. Jotta Veripalvelu pystyy turvaamaan potilaiden hoidossa tarvittavien verivalmisteiden tuotannon kaikissa tilanteissa, tarvitaan lisää eri taustaisia verenluovuttajia ympäri Suomen.
Jo yli 400 suomalaisella työpaikalla on käytössään Veripalvelun työpaikkasertifikaatti osoituksena siitä, että työpaikalla voi luovuttaa verta työaikana. OP Kaakkois-Suomi sai sertifikaatin syksyllä.
- Sertifikaatti mahdollistaa verenluovutuksen työajan puitteissa ja helpottaa arjen aikataulupaineita. Se voi myös lisätä yhteisöllisyyttä työpaikoilla, jos verenluovutukseen lähdetään porukalla. Lisäksi sertifikaatti on yksi tapa osoittaa yhteiskuntavastuuta, kertoo Veripalvelun asiakaspäällikkö Liisa Romo.
Vauva ja kaksi pussia verta
Titta Rautiainen palasi vanhempainvapaalta OP Kaakkois-Suomen Kouvolan konttorille kuluvan vuoden syksyllä. Hänen nykyiseen työnkuvaansa asiakkuusneuvojana kuuluu mm. asiakkaiden lähettämiin digiviesteihin vastaamista. Aiemmin Titta on toiminut rahoitusneuvottelijana ja työuraa finanssialalla on takana jo reilun kuuden vuoden ajan.
- Olen aina ajatellut, että verenluovutus on tärkeää ja arvostan, että meillä olisi mahdollisuus käydä verenluovutuksessa työajalla, mutta en ole koskaan voinut itse luovuttaa verta alhaisten rautavarastojen ja ferritiiniarvojen vuoksi.
Yllättäen Titta päätyi verivalmisteen vastaanottajaksi synnytyksen yhteydessä, sillä hän menetti verta noin 2,6 litraa eli yli puolet aikuisen naisen kokonaisverimäärästä.
- Synnytys sujui normaalisti eikä vauvalla ollut missään vaiheessa hätää. Minä jouduin kuitenkin kiireelliseen leikkaukseen suoraan synnytyksestä ja sain yhteensä kaksi annosta punasoluvalmistetta.
Vaikka Titta ei ollut suoranaisessa hengenvaarassa, oli verivalmisteista korvaamaton apu synnytyksestä toipumisessa. Ensimmäiset päivät menivät sairaalassa tarkassa seurannassa ja esimerkiksi sängystä noustessa piti olla varovainen.
- Vaikka rautavarastoni ovat olleet alhaiset, on hemoglobiiniarvoni ollut aina hyvällä normaalitasolla, mutta synnytyksen jälkeen se oli vain 88. Minusta on otettu valokuva kotiuduttuamme vauvan kanssa sairaalasta ja olen siinä kalpea kuin lakana. Saamieni verivalmisteiden ansiosta toipuminen oli kuitenkin nopeaa ja jo noin kuukauden kuluttua hemoglobiiniarvo oli palautunut normaaliksi.
Titta kokee suurta kiitollisuutta verenluovuttajia kohtaan ja pitää tärkeänä, että aiheesta puhutaan.
- Pidämme helposti itsestään selvänä, että verivalmisteita on aina saatavilla. Mutta entä, jos käykin jotain yllättävää ja tarvitset verta, mutta näin ei olekaan?
Suomalaisella sisulla eteenpäin
Anne Nyyssönen työskentelee OP Kaakkois-Suomen Parikkalan konttorilla. Hän on kotoisin Savosta, mutta asunut Etelä-Karjalassa jo pitkään. Finanssiala on tullut Annelle tutuksi yli 20 vuoden työuran aikana ja useammassa eri roolissa. Tällä hetkellä Anne työskentelee asiakkuusneuvojana henkilöasiakkaiden rahoituksen parissa.
Annen elämä mullistui vuonna 2006, kun hänellä alkoi ilmetä erikoisia oireita. Kun niitä vielä tutkittiin, huomasi hän odottavansa esikoista vastoin lääkäreiden suosituksia. Seuraavina vuosina perhe kasvoi yhteensä kolmella lapsella sekä MS-tautidiagnoosilla. Yhdeksän vuotta sitten Anne halvaantui.
- Jalat lähtivät alta reilun kahden viikon aikana. Minulle oli jopa parempi, että se tapahtui nopeasti, kun joku toinen olisi ehkä toivonut hitaampaa etenemistä ja pidempää sulatteluaikaa asialle. Kaikilla meillä on joskus huonoja hetkiä, niin minullakin, mutta seuraava päivä on sitten aina parempi. Olen puskenut suomalaisella ja savolaisella sisulla eteenpäin.
Perussairautensa lisäksi Anne on kohdannut muitakin terveyshuolia. Vajaa kaksi vuotta sitten keväällä hän vietti useamman viikon sairaalassa, kun keskivartalosta löytynyt suurikokoinen paise leikattiin. Vain vuorokauden kuluttua kotiutumisesta alkoivat kovat kivut. Edessä oli uusi reissu sairaalaan ja pari vuorokautta tehostetussa valvonnassa. Toimenpiteen jälkeisen verenpurkauman myötä Annen hemoglobiini oli laskenut alle 80 tasolle.
- Sain muun hoidon ohessa kaksi pussia punasoluvalmistetta ja tilanteeni alkoi kohentumaan varsin nopeasti. Edelleen hemoglobiiniarvoni on pysynyt jopa yllättävän hyvällä tasolla, kiitos veripussien.
Anne ajattelee verivalmisteiden olevan lääkkeisiin verrattava, elintärkeä tuote. Hän on arvostanut aina henkilöitä, jotka ovat voineet luovuttaa verta, vaikka ei ole ennen sairastumistaankaan vahvasti piikkikammoisena pystynyt siihen itse.
- On hienoa, että työnantaja on lähtenyt mukaan tukemaan verenluovutusta ja toivon, että voisin oman tarinani kertomalla kannustaa esimerkiksi työkavereita verenluovutukseen. Jos on vaikka pienikin kynnys asian suhteen, niin haluan potkia ylittämään sen.
Ojenna kätesi kotikulmilla
Haastamme kotikulmiemme asukkaat ja yhteisöt osallistumaan verenluovutukseen loppuvuoden aikana.
Lahjoitamme jokaisesta luovuttajaryhmäämme loka-joulukuussa kirjautuneesta verenluovutuksesta 10 euroa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen Kaakkois-Suomen alueella.