Osallistujat kuuntelivat ohjeita tarkkaavaisesti.

- Minä olen kohta viisi vuosikymmentä suunnistanut, enkä vieläkään voi sanoa, että täysin osaisin, hymyili Iisalmen Visan suunnistaja Seija Nelimarkka, yksi suunnistuskoulun ohjaajista.

- Ja se ei haittaa! Täällä sitä opetellaan yhdessä suunnistamaan, eikä virheitä tarvitse ollenkaan pelätä.

Pienen aloituspuheen jälkeen Hippo-suunnistuskoululaisten suuri joukko jaettiin pienempiin ryhmiin lasten iän mukaan. Nuorimmat osallistujat olivat alle kuusivuotiaita.

- Kymmenen- ja yksitoistavuotiaat tänne minun ja Sennin mukaan! kuulutti Leena Kukkonen, joka ohjaa vanhimpien suunnistuskoululaisten ryhmää yhdessä tyttärensä kanssa.

 Jokainen ryhmä aloitti kerhon samalla alkulämmittelyllä, monille tutulla maa-meri-ilma -leikillä. Tällä kertaa kolmen maahan vedetyn viivan nimet oli vain korvattu suunnistukseen liittyvillä termeillä.

- Kun minä huudan, että polku tai kuoppa, teidän pitää yrittää mahdollisimman nopeasti juosta perille, Senni Kukkonen ohjeisti.

 Jokaisella suunnistuskoululaisella oli varmasti ollut lämmin jo ennen varsinaista lämmittelyä, sillä aurinko paistoi ja sää oli helteinen. Juoksemisen jälkeen innokkaat suunnistajanalut kuitenkin jaksoivat vielä hetken keskittyä kuuntelemaan ohjaajiaan, jotka esittelivät suunnistajien tärkeintä työkalua, karttaa.

- Tietääkö joku, mitä tämä valkoinen väri tarkoittaa, jos sininen on kerran vettä? Kukkonen tiedusteli.

Meni vain hetki, kun jo useampi suunnistuskoululainen viittasi innokkaasti.

- Se on tavallista metsää!

Jokaiselle suunnistuskoululaiselle oli jaettu oma Hippo-suunnistusvihko, joiden avulla he pystyivät etsimään vastauksia ohjaajien esittämiin kysymyksiin, ja jatkamaan karttamerkkien opiskelua kotonaankin.

Seuraava merkkihin liittyvä kysymys oli jo hieman haastavampi: ovatko kartalla olevat mustat pisteet pelkästään kärpäsenkakkoja, vai onko niillä jokin tarkoitus?

- Ei ne niitä ole, vaan kiviä, joku vastasi iloisesti, ja ohjaajat nyökkäsivät.

Kun karttamerkkejä oli käyty riittävästi läpi, vihdoinkin koitti se hetki, kun nuoret suunnistajat saivat luvan suunnata varsinaiseen rastien etsintään. Sitä mukaa, kun rasteja löytyi, he tulivat hakemaan ohjaajilta uusia karttoja, ja palauttivat entiset seuraavien käyttöön.

- Ehditäänhän me vielä käydä joku rata? kysyi kolmen lasta hikeä pyyhkien. He olivat jo puoli tuntia juosseet Kangaslammin koulun lähiympäristössä ristiin rastiin, ja kello lähestyi seitsemää.

- Saatte te vielä mennä, heille vastattiin, ja pian lapset jo juoksivat pois näköpiiristä kohti kerhokerran viimeisiä rasteja.

Seuraavana keskiviikkona Hippo-suunnistuskoulu kokoontui metsäisemmissä maisemissa, Paloisvuoren polkurikkaalla ulkoilualueella. Tänä kesänä kokoonnutaan vielä neljästi ja viimeisen kerran tavataan ennen juhannusta.

Oli ihanaa nähdä, miten lapset ja heidän vahempansa ovat nyt innostuneet luonnossa liikkumisesta ja suunnistamisesta, Seija Nelimarkka hymyili onnistuneen aloituskerran päätteeksi.

OP Pohjois-Savo tukee Iisalmen Visan suunnistusjaoston Hippo-suunnistuskouluja. Lisätietoja suunnistuskoulusta‍. 

Siirry OP Pohjois-Savon verkkosivuille‍