OmaKamu tarjoaa ystäväapua tukiverkoksi lapsille ja nuorille silloin, kun perheen omat voimavarat ovat koetuksella. Kaveritoiminta antaa paljon molemmille osapuolille. Näin omasta kaverisuhteestaan kertovat OmaKamu-toiminnassa mukana olevat Veikko Pilvi ja Johannes.

Johannes: ”Voin kysyä Veikolta apua mihin tahansa”

”Olin 12-vuotias ja vitosluokalla, kun sain Veikon kaveriksi. Äiti etsi meille apua, kun äidillä oli kädet täynnä. Mun pikkuveli on down-lapsi ja tarvitsi paljon äidin apua. Mulla ei ollut silloin oikein mitään tekemistä, vain liikaa vapaa-aikaa. Vietin vähän liikaa aikaa netissä.

Ekan kerran, kun tavattiin Veikon kanssa Ompussa (Iso Omena), ensivaikutelmani Veikosta oli sellainen seikkaileva. Veikkasin, että hän varmaan tykkäisi mennä metsään. Niin olikin.

Veikon kanssa oli heti helppo tulla toimeen. Ollaan käyty yhdessä OmaKamu-tapahtumissa, Nuuksiossa, kävelemässä ja hiihtämässä. Käytiin purjehtimassakin silloin, kun Veikolla oli vielä purjevene. Nyt hänellä on moottorivene. Erityisesti tykkäsin siitä, kun käytiin yhdessä Talmassa laskettelemassa. Veikko on hyvä suksilla.

Veikko ja Sirkku, Veikon vaimo, ovat auttaneet mua läksyjen kanssa. Mökilläkin käytiin. Siellä oli kyllä paljon hyttysiä, ne ei todellakaan ole mun lemppareita. Mutta Veikko auttoi mua niidenkin kanssa – en usko että kestäisin hyttysiäkään ilman häntä.

Veikon ja Sirkun kanssa ollaan maistettu uusia ruokalajeja. Esimerkiksi Lieksassa syötiin friteerattuja muikkuja. Ensin en millään meinannut maistaa, mutta sitten ne olivatkin hyviä.

Äitini kuoli haimasyöpään vuonna 2022. Nyt asun enon kanssa. 14-vuotias pikkuveli asuu Kouvolassa, mutta käy meillä pari kertaa kuukaudessa.

Kun äiti menehtyi, Veikon tuki oli iso asia.

Silloin kun äiti menehtyi, Veikon tuki oli iso asia. Mulla on tosi positiivinen fiilis siitä, että olen saanut Veksin tyyppisen ihmisen elämääni.

Voin kysyä Veikolta apua mihin tahansa. Hän on aina ystävällinen ja luotettava. Hän on auttanut mua elämässä – neuvonut, miten päästä vaikeiden tilanteiden yli. Viime aikoina olen tarvinnut apua esimerkiksi mopokortin ja mopon hankkimisessa.

Voin kysyä Veikolta apua mihin tahansa, Johannes sanoo.

Äitini oli Etiopiasta kotoisin, mutta me puhuimme suomea kotona. Kun olin 9-vuotias, käytiin Etiopiassa. Opin siellä paikallista kieltä amharaa, joten rupesin puhumaan sitä kotonakin. Nyt puhun enon kanssa suomea. Kavereiden kanssa puhutaan pääosin englantia. Se on meille yhteinen kieli, sillä mun kaverit ovat kotoisin esimerkiksi Somaliasta, Arabimaista, Algeriasta ja Aasiasta.

Nyt mulla on henkilö, jonka kanssa voin puhua melkein kaikista asioista.

Opiskelen Helsingin Business Collegessa merkonomiksi. Nyt on kolmas vuosi alkamassa. Se on ihan hyvä koulu, josta on löytynyt myös hyviä kavereita. Mainosala kiinnostaa. Käyn myös töissä pikaruokaravintolassa. Olen pelannut futista Iceheartsissa, tosin just nyt meidän joukkue hajosi. Käyn myös tuomaroimassa matseja.

Oli kyllä hyvä päätös aikanaan lähteä mukaan tähän hommaan. Nyt mulla on henkilö, jonka kanssa voin puhua melkein kaikista asioista. Hän on mulle yksi huoltaja lisää.”

Veikko: ”Olen niin ylpeä Johanneksesta”

”Aina kun näen Johanneksen, hän halaa ja kysyy: miten sinä voit. Johanneksessa on silmiinpistävää hänen sosiaalisuutensa. Se on mahtava voimavara. Hän on avoin, aina välittömästi kuin kotonaan. Hänen kohteliaisuutensa on äidin, Cynthian kasvatuksen ansiosta. En ole toista tuollaista nuorta tavannut.

Olin työurallani Helsingin kaupungilla nuorisotyössä, sen jälkeen urheilu- ja järjestöhommissa sekä yrittäjänä. Nyt olen jo eläkkeellä. Nuorisotyössä näki, minkälainen merkitys sillä on, kun saa kontaktin nuoreen. Joskus puhutaan nuorista menetettyinä tapauksina, mutta sain nähdä konkreettisesti, miten tilanne voi muuttua nopeastikin esimerkiksi bänditoiminnan myötä.

Aina kun tavataan, Johannes halaa ja kysyy: miten sinä voit.

Olin pohtinut, että olisi kiva olla vapaaehtoisena mukana jossain nuorisotyössä, kun näin telkkarissa ohjelman OmaKamu-toiminnasta. Siitä se sitten lähti. Ensin kävin koulutuksen, sitten minulle ehdotettiin, että ryhtyisin Johanneksen kamuksi. Saman tien jo tavattiinkin Johanneksen äidin ja Johanneksen kanssa.

Olemme sopineet tapaamiset fiilispohjalta ja vuodenaikojen mukaan. Alussa tapasimme jopa joka toinen viikko, ja kävimme paljon OmaKamun järjestämillä retkillä. Nyt tapaamme vähemmän, kun Johanneksella on niin paljon omaa puuhaa. Mutta aina meillä on ollut hauskaa ja helppoa yhdessä.

Meillä ei Sirkun kanssa ole omia lapsia, joten olen oppinut Johannekselta paljon lapsen ja nuoren miehen elämästä. Nyt on helpompi ymmärtää nuoria ihmisiä: esimerkiksi miten paljon sosiaalinen media vie aikaa. Johannes on yrittänyt opettaa minullekin pelaamista ja sellaista.

Nyt on helpompi ymmärtää nuoria ihmisiä.

Jossain vaiheessa näytti siltä, ettei Johannes ole kovin kiinnostunut koulunkäynnistä. Onkin ollut myönteinen yllätys, että Johannes on pystynyt pitämään opiskelun mukana kuvioissa, huolimatta esimerkiksi Cynthian menehtymisestä. Olemme molemmat Sirkun kanssa niin ylpeitä hänestä!

Veikko on ylpeä Johanneksesta ja siitä, miten Johannes on selvinnyt elämässä eteenpäin.

Johanneksen lisäksi olen saanut OmaKamu-toiminnasta myös aikuiskamuja. Oma ystäväpiirimme arvostaa tekemäämme työtä. Jotkut heistäkin ovat lähteneet mukaan kamutoimintaan. Olen myös saanut tutustua etiopialaisten erittäin sosiaaliseen yhteisöön, minkä olen kokenut suurena rikkautena.

Vaikka Johannes on kohta täysi-ikäinen, jatkamme ilman muuta Johanneksen tapaamista – ei enää OmaKamu-toiminnan kautta vaan ystävinä. Toivomme, että voimme olla Johanneksen tukena lopun elämäämme.

Muille sanoisin, että OmaKamu-toiminta antaa enemmän kuin vie aikaa. Kamut ovat hauskoja kavereita: sekä aikuiset että erityisesti nuoret.

Kun tähän lähtee, on oltava sujut omien arvojensa kanssa. Omat arvot välittyvät toimintaan ja vaikuttavat muihin. Koko Oma-Kamu-toiminta perustuu siihen, että se on avointa ja toista kunnioittavaa.

Olen saanut OmaKamu-toiminnassa nähdä, kuinka itse pystyy vaikuttamaan siihen, että lapselle ja nuorelle kasvaa hyvä itsetunto − kun hän vain kokee, että häntä tuetaan. Se on palkitsevaa. Uskon, että sillä on iso merkitys myös nuoren kaveripiirille.”

Olisitko sinä hyvä Kamu lapselle ja nuorelle?

− Meillä oli pääkaupunkiseudulla: Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla yhteensä 159 Kamuparia viime vuonna, ja jonkin verran toimintaa myös esimerkiksi muualla Länsi-Uudellamaalla, kertoo OmaKamu ry:n toiminnanjohtaja Pekka Puukko.

Kumppanijärjestöt järjestävät lisäksi OmaKamu-toimintaa esimerkiksi Lahdessa, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Oulussa.

Yhä useampi lapsi ja nuori tarvitsee turvallisen aikuisen tukea. Uusia hakemuksia tulee OmaKamulle jatkuvasti.

Lisää aikuisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan olemaan lapsen elämässä mukana pitkään, etsitään ja koulutetaan seuraavan kerran elokuussa.  Lue tarkemmin Omakamun koulutuksista ja ilmoittaudu mukaan.‍

OP Uusimaa tukee OmaKamun arvokasta toimintaa. Tutustu Omakamun toimintaan‍.