On arki-iltapäivä, joten alakouluikäisen lapsen pitäisi kaiken järjen mukaan olla koulussa. Mutta 12-vuotias Siiri Virtanen seisoo elokuvateatterin aulassa ja tuulettaa.

– Sain puoli päivää vapaata koulusta, jes! hän sanoo.

Syy: elokuvateatteri Tennispalatsin suurimmassa salissa alkaa pian Supermarsu ja suuri huijaus -elokuvan ensi-ilta, ja kuudesluokkalainen lapsinäyttelijä Virtanen esittää elokuvan pääosan.

”Odotus tuntui ikuisuudelta”

Virtanen ei ollut Supermarsun kuvauksissa ensimmäistä kertaa kameran edessä. 
Hän teki nuorempana pieniä rooleja Putous-ohjelmassa ja Hillo-sarjassa. Niihin hän pääsi mukaan osittain äitinsä Essi Hellénin avulla, joka tuotti Putousta ja esiintyi Hillossa.

– Pienempänä halusin olla laulaja mutta sitten innostuin näyttelemisestä, Virtanen sanoo.

Rooli Supermarsussa ei kuitenkaan irronnut tuosta vain. Ensin hänen piti lähettää tuotantoyhtiöön itse nauhoitettu koe-esiintyminen eli self tape.

Virtasen pätkä oli niin hyvä, että hänet kutsuttiin koekuvauksiin. Sitä varten piti harjoitella vuorosanoja, joita näyteltiin toisten näyttelijöiden kanssa ohjaajan ja tuottaja tarkkaillessa. Itkeäkin piti.

Siiri Virtanen seisoo kuparinvärisen oven edessä.
Siiri Virtasella oli kokemusta näyttelemisestä jo ennen elokuvaroolia.

Sen jälkeen odoteltiin, kenet tuotanto valitsee mihinkin rooliin.

– Odotusaika tuntui ikuisuudelta.

Virtanen muistaa istuneensa kotisohvallaan, kun vanhemmat tulivat kertomaan uutisen: Virtanen oli valittu elokuvan pääosaan.

– Oli ihan uskomaton tunne, että olin päässyt niin isoon rooliin.

Tuntemista ja reagoimista

Virtanen ei osaa sanoa, miksi hänet valittiin.

– Näyttelemistä voi harjoitella, ja olen harjoitellutkin. Mutta sitä ei voi pakottaa. Sitä joko on kotonaan kameran edessä tai sitten ei.

Hän on oppinut, että näytteleminen on reagoimista ja tuntemista – sen ilmaisemista, mitä roolihahmo kokee, ja siihen reagoimista, mitä vastanäyttelijä tekee.

– Sen sijaan, että opettelisin vain vuorosanat ulkoa, yritän sisäistää sen, mitä tunteita ne roolihahmossani herättävät.

Kuvaukset kestivät kuusi viikkoa, mutta koulu ei kärsinyt, sillä elokuva kuvattiin kesällä 2024. Sitä ennen näyttelijäryhmä oli kokoontunut kertaalleen lukemaan käsikirjoituksen yhdessä.

Siiri Virtanen halaa äitiään Essi Helléniä.
Virtasen äiti Essi Hellén neuvotteli tyttärensä sopimuksesta elokuvayhtiön kanssa.

Koulusta poissaoloja on kertynyt muutamia päiviä lähinnä elokuvan promootiotyön takia. Poissaolojen sijaan äiti Essi Helléniä mietityttää lapsinäyttelijyydessä se, miten muut oppilaat suhtautuvat Virtaseen.

– Siitä pitää varmaan puhua opettajien kanssa. Mutta aika hyvin sinä olet suhtautunut, vaikka joku oli vissiin sanonutkin jo jotain, Hellén sanoo.

– No ei juuri mitään ole tullut. Enkä minä siitä piittaa, mitä jotkut rinnakkaisluokan pojat sanovat, Virtanen vastaa.

Valtaosa palkasta meni Virtasen säästötilille.

Parhaat kaverit ovat suhtautuneet asiaan hyvin.

– He on ylpeitä minusta ja tukevat minua tosi paljon, Virtanen sanoo.

Kaverit ovat tulossa tänään ensi-iltaan. Virtasta vähän jännittää.

– On hassua katsoa itseään valkokankaalta. Ajattelen, että olinpa minä nuori silloin.

Kuvaukset tuntuivat lomalta

Kesäloma jäi kuuden viikon kuvausten takia lyhyeksi, mutta oikeastaan kuvaukset tuntuivat ulkomaanlomalta. Ne järjestettiin nimittäin Tallinnassa.

– Tulimme tosi hyvin toimeen muiden näyttelijöiden kanssa. Näimme uusia paikkoja ja rantoja ja kävimme vaatekaupoissa kokeilemassa outoja vaatteita. Minä puin niitä ylleni, ja muut arvostelivat asuja asteikolla 1–10, Virtanen kertoo vapaa-ajastaan matkalla.

Perhettä oli joskus ikävä, mutta muuten kuvauksista on jäänyt hyvät muistot.

Sopimukset syynättiin tarkkaan

Lapsinäyttelijän kohdalla täytyy pitää huolta siitä, ettei kuormitusta tule liikaa ja että työstä saa asianmukaisen korvauksen. Essi Hellén neuvotteli kaikki tyttärensä sopimukset. Hänellä on pitkä tausta alalla sekä näyttelijänä että tuottajana.

Virtanen sai kuvauspäiväkohtaisen palkan, kuten elokuvatuotannoissa yleensä.

– Siiri sai kilpailukykyistä palkkaa, Hellén kuvailee mutta ei paljasta tarkkoja summia.

Samaa mieltä on Virtanen itse.

– Tosi hyvä palkka oli.

Eli hyvä kesätyö?

– Joo, tekisin uudestaankin.

Siiri Virtanen nojaa kämmeneen pöydän ääressä ja hymyilee.
Näyttelijä Siiri Virtanen haluaisi julkisuuden varjopuolista huolimatta pysyä alalla.

Valtaosa palkasta meni Virtasen säästötilille. Sinne kerrytetään varoja tulevaisuutta, esimerkiksi opiskelua varten.

– Ja sitten tietyn summan sain vapaasti käyttää, Virtanen sanoo.

Hän osti palkkarahoilla esimerkiksi iPadin.

– Tykkään käyttää rahaa vaatteisiin, meikkeihin ja hiustenhoitotuotteisiin, kaikkeen pikkukrääsään.

Kuuluisuus ei pelota

Virtanen haluaisi jatkaa näyttelemistä. Vanhemmat kannustavat alalle, vaikka tietävät myös, että näyttelijän työssä on etenkin nuorelle ihmiselle sudenkuoppia, kun julkisuus tulee mukaan kuvaan.

– Mutta onneksi Suomi on aika pieni maa. Täällä saa olla suhteellisen vapaasti tavallisena tallukkana, vaikka olisi miten iso tähti, Hellén sanoo.

Virtanen ei usko, että menestys nousee hänellä hattuun.

– En minä sitä kaikille uusille koulukavereille ja sijaisille kuuluta, että ’hei minä näyttelen!’ Haluan olla Siiri vaan.

Siiri Virtasen neuvot lapsinäyttelijälle

  • Ole luonnollinen, älä ylinäyttele. Joskus pienet ilmeet kertovat enemmän kuin suuret eleet.
  • Älä pelkää kameraa vaan yritä unohtaa, että se on edes olemassa.
  • Opettele vuorosanat hyvin mutta älä vain latele niitä ulkomuistista vaan löydä vuorosanojen merkitys. Miksi sanot, mitä sanot?
  • Reagoi vastanäyttelijään ja yritä elää kohtausta sen sijaan, että näyttelet sitä.
  • Muista, että näytteleminen on sivutoimi. Lapsen päätyö on käydä koulua, leikkiä ja elää tavallista lapsen elämää.