Suomalaisten omistamien metsätilojen kirjo on suuri, sillä tilojen koko vaihtelee muutaman hehtaarin tiloista useiden satojen hehtaarien suurtiloihin. Metlan vuonna 2009 tekemän metsänomistajatutkimuksen mukaan keskimääräinen metsätila on kooltaan 35 hehtaaria.

– Pienikokoisia, alle 20 hehtaarin metsätiloja on lukumääräisesti selvästi eniten. Suurimman ryhmän muodostavat 20-50 hehtaarin tilat. Suomessa on verrattain vähän suurikokoisia, 500-1000 hehtaarin tiloja, metsäekonomisti Emmi Haltia Pellervon taloustutkimuksesta toteaa.

Toisessa ääripäässä ovat hyvin pienikokoiset metsätilat, vaikkakin alarajan määrittelyyn liittyy omat haasteensa.

– Metsänomistajatutkimuksissa alaraja vedetään tyypillisesti 2-5 hehtaariin, sillä sitä pienemmillä tiloilla tehdään ainoastaan harvoin metsätaloudellisia toimenpiteitä.

Tilastojen tulkinnassa on hyvä huomioida myös se, että yksittäinen metsänomistaja saattaa omistaa useita tiloja. Keskimäärin suomalaisella metsänomistajalla on hallussaan 1-2 metsätilaa.

– Jos yksittäisen metsänomistajan omistamien tilojen pinta-alat lasketaan yhteen, keskimääräisen metsänomistuksen pinta-ala nousee 45 hehtaariin, Haltia toteaa.

Metsänomistajien keski-ikä on nousussa

Metlan tekemän metsänomistajatutkimuksen mukaan suomalaiset metsänomistajat ovat keskimäärin yli 60-vuotiaita.

– Kun katsotaan suomalaisten metsänomistajien keski-ikää, niin se on noussut tasaisesti vuosien saatossa. Odotettavissa on, että luku tulee nousemaan jatkossakin.

Haltian mukaan verrattain korkeaan keski-ikään vaikuttaa etenkin se, millä tavoin metsätilat siirtyvät omistajalta toiselle.

– Suomessa on hyvin tyypillistä, että metsätila siirtyy perintönä. Usein käy esimerkiksi niin, että tila siirtyy 80-90-vuotiaalta metsänomistajalta noin 60-70-vuotiaalle, seuraavan sukupolven edustajalle.

Haltian mukaan omistajien metsätaloudellinen aktiivisuus ei kuitenkaan vielä 60-70-vuoden ikähaarukassa ole merkittävästi vähäisempää kuin nuoremmilla ikäluokilla.

– Kun ihminen jää päivätöistä eläkkeelle, niin yleensä hänellä on hyvin aikaa panostaa metsäasioiden hoitamiseen. Sitten kun metsänomistajan ikä nousee 75 ikävuoteen, aktiivisuus vähenee jo selvästi.

Akateemiset metsänomistajat ovat harvassa

Metsänomistajien sukupuolijakaumaa katsottaessa käy ilmi, että joukossa on monien ennakkoluulojen vastaisesti myös runsaasti naisia.

– Viimeisimmissä tutkimuksissa naisten osuus on ollut noin neljännes. Historiallisesti ottaen siinä ei ole havaittavissa selkeää trendiä suuntaan tai toiseen. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että puolisot omistavat metsää yhdessä.

Tilastoista käy ilmi myös se, että metsänomistajien keskuudessa akateemisesti koulutetut ihmiset ovat harvassa.

– Metsänomistajien lukumäärää katsottaessa suurin painotus osuu ammattitutkinnon suorittaneisiin sekä heihin, joilla ei ole jatkotutkintoa lainkaan. Metlan tekemässä tutkimuksessa ainoastaan 12 prosentilla metsänomistajista oli akateeminen tutkinto suoritettuna.

Keskimääräinen tuotto vaihtelee puun hinnan mukaan

Metsätilojen keskimääräistä tuottoa seurataan sekä PTT:n että Luonnonvarakeskuksen toimesta vuosittain.

Suomalaisten metsätilojen tuottoprosentti vaihtelee vuosittain puusta saatavan hinnan mukaan.

– Luonnonvarakeskuksen julkaisemien, vuoden 2017 ennakkotietojen mukaan puutuotannon sijoitustuotto on ollut keskimäärin 6,3 prosenttia. Vuosittaista vaihtelua on kuitenkin aina, sillä esimerkiksi vuonna 2016 sama lukema on ollut 4,3 prosenttia, Haltia kertoo.

Haltian mukaan toinen tapa on mitata metsätilojen keskimääräistä liiketulosta. Kun valtakunnalliset hakkuumäärät ja metsän omistamiseen liittyvät kokonaiskustannukset suhteutetaan metsätilojen pinta-aloihin, saadaan keskiarvolukuja metsätalouden liiketuloksesta.

– Keskimääräinen liiketulos on ollut 130-140 euroa hehtaarilta vuosina 2016-2017. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että lähimainkaan jokaisella tilalla ei tehdä hakkuita vuosittain.

Yhä enemmän kaupungeissa asuvia metsänomistajia

Vaikka metsänomistamiseen liittyvät tilastot eivät tyypillisesti muutu kovin suurina hyppäyksinä, Haltian mukaan tiettyjä muutostrendejä on silti havaittavissa.

Huomattavimmat muutokset liittyvät keski-iän nousemisen ohella siihen, että kaupungeissa asuvien metsänomistajien määrä nousee kaupungistumisen myötä. Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvia metsänomistajia on aikaisempaa enemmän.

– Kun nuorempi sukupolvi muuttaa asumaan kaupunkiin ja metsät periytyvät heille, kaupunkilaisten osuus metsänomistajien keskuudessa kasvaa. Ihmisten valuminen pääkaupunkiseudulle ja muihin isoihin kaupunkeihin näkyy selvästi metsänomistamista tarkasteltaessa.

Yksi muutostrendi liittyy siihen, että vuosien saatossa ympäristö- ja luontoarvojen merkitys on korostunut aikaisempaa enemmän metsänomistajien keskuudessa. Haltia arvioi, että tämä kehityskulku tulee korostumaan jatkossa vielä enemmän.

– Yhä useampi metsänomistaja haluaa metsätaloudellista tuottoa ja arvostaa samalla myös metsätilan tarjoamia virkistys- ja vapaa-ajan käyttömahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan monitavoitteiset metsänomistajat ovat suurin tavoiteryhmä metsänomistajien joukossa.

Luonto- ja ympäristöarvoja korostavilla metsänomistajilla metsätaloudellinen aktiivisuus on keskimääräistä vähäisempää.

– Ympäristöarvoja vaalivilla metsänomistajilla hakkuiden määrä on keskimääräistä pienempi. Usein he vierastavat avohakkuita ja ovat muita useammin kiinnostuneita jatkuvan kasvatuksen hakkuista, Haltia toteaa.