Alkoholi näytteli Ilona Vehmaksen elämässä aktiivista osaa vuosien ajan. Baarielämä oli vilkasta, ja Vehmaksen tapa juoda oli niin sanottua päätyyn vetämistä.

– Kun dokasin, niin silloin dokasin. On hajonnut puhelin, on kompuroitu, on puhuttu ohi suun, olen jäänyt auton alle, on mennyt nilkka. Jälkikäteen olen tajunnut, kuinka sekopäistä se oli, mutta silloin se tuntui kuuluvan vain osaksi nuoruutta.

Vuonna 2015 tapahtui muutos.

– Olin 27-vuotias, minulla oli aika paljon ylipainoa. Yritin muutaman viikon syödä terveellisemmin ja liikkua. Nopeasti ymmärsin, ettei se mennyt yksiin juomisen kanssa. Ajattelin, että olen hetken tipattomalla, jotta painonpudotus ja urheilu olisivat helpompaa. Se oli se viimeinen ajatus, joka sai alkuun dokaamattomuuden.

Alkoholin jättäminen oli käynyt Vehmaksen mielessä aiemminkin. Alkoholiin liittyi ikäviä lieveilmiöitä. Mielialat heittelivät, krapulat olivat vaikeita henkisesti ja krapulan jälkeen olo oli hyperaktiivinen. Myös rahaa kului. Juomisessa mukavaa olivat enää vain lyhyet nousuhumalan hetket.

– Tajusin, etten ole kuolematon, enkä halunnut enää pahoinpidellä kroppaani. Alkoholi on myrkky. Kun halusin pitää itsestäni huolta, niin ajattelin, että miksi haluaisin jatkaa juomista.

Kun Vehmas päätti luopua juomisesta, hän muotoili sen itselleen ja muille tipattomalle jäämisenä.

– Tiesin, että ihmisiä kyseenalaistetaan, kun he ovat juomatta. Ajattelin, että on helpompaa puhua tipattomasta, se on muille ihmisille helpompi sisäistää. Oli myös itselle helpompi sulattaa, että kyse oli tipattomasta eikä ehdottomasta lopettamisesta. Edelleenkin viiden vuoden jälkeen ajattelen tätä tipattomana, vaikka en keksi syytä aloittaa juomista.

Kuva: Ilona Vehmaksen kotialbumi

Ympäröivä maailma on suhtautunut juomattomuuteen pääosin ymmärtävästi ja uteliaasti. Vehmaan kokemuksen mukaan monet ihmiset haluavat puhua juomisestaan, kun käy ilmi, ettei Vehmas juo. Kaikille muutos ei kuitenkaan ole ollut mieluinen.

– Minulla oli kaveripiirissä kolme ihmistä, joilla oli selvästi alkoholiongelma. Alkoholin käyttö vaikutti heidän ihmissuhteisiinsa ja työntekoon, se oli sellaista hyvin perinteistä alkoholismia. Nämä kolme henkilöä olivat niitä, joille juomattomuuteni oli hankalinta. Varsinkin kaksi heistä näki minut jollain tapaa petturina. Surullista kyllä, että he ovat katkaisseet välit minuun.

Vehmas on pohtinut paljon sitä, että miksi juomattomuus tuntuu monelle niin hankalalta.

– Alkoholi on päihteenä sellainen, joka vapauttaa estoista. Voi olla aika raskasta, jos yksi onkin kontrollissa.

Mitä Vehmaksen elämässä muuttui juomisen lopettamisen myötä? Mitä hän on oppinut itsestään? Kuuntele Ilonan tarina Pohjola Vakuutuksen #Eläse-podcastista.

Lue myös:

Tarinoita unelmien toteuttamisesta