"Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut uuteen ennätykseen", uutisoitiin viime vuoden marraskuussa. Uutiset eivät parantuneet vuodenvaihteen jälkeen. "Maailman energiaan liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat nousseet uuteen ennätykseen", todettiin maaliskuussa.

Uutiset saivat monet huolestumaan. Onko vuosia kestäneessä ilmastotyössä jotenkin epäonnistuttu?

Tilanne ei onneksi ole näin synkkä, arvioi Helsingin yliopiston ympäristöekonomian
professori Markku Ollikainen. Hän toimii puheenjohtajana Suomen ilmastopaneelissa, joka antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon.

– Päästöjen kasvu on saatu hallintaan. Koko maailman kasvihuonepäästöt ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla usean vuoden ajan, hän kertoo.

Pieni nousu on johtunut lähinnä talouden kasvusta varsinkin kehittyvissä maissa. Kolmen suurimman kuormittajan, Yhdysvaltojen, EU:n ja Kiinan, päästöt ovat sen sijaan jo laskeneet.

– Nyt ollaan vaiheessa, jossa tarvittaisiin pieni lisäpolkaisu. Sitten päästöt saataisiin laskuun, Ollikainen sanoo. Näköpiirissä onkin merkittävä muutos.

Energiassa ollaan läpimurron kynnyksellä

Ilmastotyön keskeisimpiä kysymyksiä on energian tuotanto. Ollikainen arvioi, että todellinen käännepiste nähdään sitten, kun uusiutuvasta energiasta tulee kivihiilen ja öljyn käyttöä kannattavampaa.

– Aurinko- ja tuulivoima ovat jo alkaneet menestyä markkinaehtoisesti. Esimerkiksi Intiassa on hylätty kivihiiltä aurinkovoiman vuoksi. Energiantuotannon fundamentit ovat kääntymässä erittäin hyvään asentoon, hän sanoo.

Myös liikenteessä nähdään myönteisiä merkkejä. Sähköautojen akkujen hinta on laskenut selvästi alle 200 euroon kilowattitunnilta, mikä on alle viidesosa kymmenen vuoden takaisista hinnoista. Kun hinta saadaan sadan euron tuntumaan, sähköautoista tulee kilpailukykyisiä polttomoottoriautojen kanssa.

– Nyt ollaan ison muutoksen edessä. Ongelma on se, että muutoksen pitäisi olla nopeampi, Ollikainen toteaa.

Muutosvauhtiin voidaan vaikuttaa ilmastopolitiikalla. Tämä vuoden lopulla edessä ovatkin tärkeät globaalit neuvottelut.

Joulukuussa tehdään suuria päätöksiä

Suomen pääneuvottelija ilmastoasioissa on ympäristöneuvos Outi Honkatukia Ympäristöministeriöstä. Ministeriössä on valmistauduttu jo pitkään loppuvuoden neuvotteluihin, jotka huipentuvat joulukuun ilmastokokoukseen Puolan Katowicessa. Miksi Puolan neuvottelut ovat niin merkittäviä?

Honkatukia kertoo, että yksi ilmastotyön läpimurroista saavutettiin vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa. Tavoitteeksi asetettiin ilmaston lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen.

– Monet Pariisin sopimuksen asioista on kuitenkin sovittu vain yhdellä lauseella. Nyt valtioiden täytyy yhdessä ratkaista, mitä tehdään käytännössä, millaiset ovat toimeenpanon säännöt ja miten niitä mitataan, hän kertoo.

Neuvotteluista odotetaan tuttuun tapaan vaikeita. Honkatukia kertoo, tänä vuonna neuvotteluihin liittyy kaksi erityshaastetta.

Aiemmin Yhdysvallat ja Kiina ovat muodostaneet neuvottelujen johtoparin. Presidentti Trumpin johdolla Yhdysvallat on kuitenkin irtautunut Pariisin sopimuksesta ja luopunut johtajuudestaan ilmastoasioissa. Kiina ei taas halua yksin ottaa vastuuta globaalista ilmastopolitiikasta.

Toinen haaste on kehittyvien maiden tilanne. Ongelmat juontuvat 1990-luvun neuvotteluihin, joissa päästövähennysten velvoitteita määrättiin ainoastaan teollisuusmaille. Kiinan ja Brasilian tapaisia kehittyviä talouksia jäi sopimuksen ulkopuolelle.

– Pariisin sopimuksen suurimpia saavutuksia oli tästä jaosta luopuminen. Osa kehittyvistä maista haikailee kuitenkin vanhaan, Honkatukia kertoo. Asia on tärkeä, sillä päästöjä ei pystytä laskemaan riittävästi ilman kehittyvien maiden panosta.

Suuria tunteita ja julkisuuspeliä

Ilmastoneuvotteluissa pelataan suurilla panoksilla niin maapallon kuin yksittäisten maidenkin kannalta. Ei olekaan yllätys, että neuvottelujen eteneminen on ollut aikamoinen vuoristorata.

Honkatukia kertoo, että Balin kokous vuonna 2007 oli merkittävä onnistuminen. Silloin päätettiin aloittaa neuvottelut sopimuksesta, jossa ovat mukana kaikki maat. Kööpenhaminan kokous vuonna 2009 jäi taas historiaan floppina. Globaalia sopimusta ei saatu aikaan, ja tilanne korjautui oikeastaan vasta vuoden 2015 Pariisin kokouksessa.

Puheenjohtajanmaan toiminnalla on suuri merkitys sille, mitä ilmastokokouksessa saadaan aikaan, kertoo Honkatukia.

– Pariisin menestys johtui pitkälti siitä, että koko Ranskan hallitus oli tehnyt hartiavoimin työtä pitkään, jo ennen vuotta 2015. He olivat rakentaneet luottamusta ja yhteistyötä.

Itse neuvotteluissa nähdään välillä suuria tunteita ja myös teatteria ja julkisuuspeliä. Honkatukia muistelee, miten Balin kokouksessa saarivaltiot patistivat empivää USA:a joko ottamaan johdon tai väistymään sivuun ja luovuttamaan johtoaseman muille. Tämä sai Yhdysvaltojen hallinnon vihdoin ryhtymään toimeen.

Eräässä kokouksessa Venezuelan innokas edustaja yritti saada puheenvuoroa hakkaamalla pöytää maakyltillään. Hän onnistui leikkaamaan käsiään omilla rannerenkaillaan, ja niinpä kokouksen uutisvideoissa nähtiin verta vuotava neuvottelija edustamassa maataan.

– Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pienempi ryhmä ja mitä korkeammalla tasolla toimitaan, sitä rakentavampi on henki. Esimerkiksi ministerien välillä on helpompi sopia asioista, Honkatukia kertoo.

Puolan ilmastokokouksessa Suomen ja EU:n tavoite on, että Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamiseen luodaan selvät säännöt ja mittaristot.

– Neuvotteleminen on aina vaikeaa, mutta lähdemme siitä, että sopimus saadaan aikaan. Suurimpia haasteita on se, millä tarkkuudella toteutusta seurataan, hän kertoo.

Ilmastotyössä eletään kriittistä vaihetta

Pariisin ilmastosopimus oli tärkeä askel eteenpäin. Markku Ollikainen kuitenkin muistuttaa, että silloin sovitut leikkaukset kattavat vain kolmanneksen päästövähennysten tarpeesta.

– Sopimuksen vähennysten taso johtaisi yli kolmen asteen lämpötilan nousuun maailmassa. Näyttää myös siltä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat nopeammin kuin on ennakoitu. Tässä mielessä tilanne on kriittinen, hän sanoo.

Näkyvissä on myös myönteisiä merkkejä. Ollikainen nostaa esimerkiksi Britannian, joka on onnistunut poistamaan pääosan kivihiilen poltosta päästöverojen avulla. Toinen onnistuja on Ruotsi, jonka kokonaispäästöt ovat pienemmät kuin Suomen, vaikka maan talous on kaksi kertaa Suomea suurempi.

– Myös Suomen ilmastopolitiikassa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Kymmenen vuotta sitten tehtiin vain se, mikä oli pakko. Nyt olemme selvästi aiempaa aktiivisempia, Ollikainen kiittää.

Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä. Lähes kaikilla mailla on tarve kiristää tavoitteitaan.

– Mitä nopeammin päästövähennyksiä tehdään, sitä helpompaa se on. Jos vähennykset lykkääntyvät, sitten joudutaan tekemään todella dramaattisia leikkauksia, Ollikainen toteaa.

Hän kannustaakin sekä yksilöitä että yrityksiä ottamaan asian vakavasti.

– Kaikki on vielä omissa käsissämme. Vielä ei ole menetetty mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen päästöjä vähentämällä.