Suomen talouden suurin ongelma on kilpailijamaita alempi työn tuottavuus. Näin todetaan työ- ja elinkeinoministeriön helmikuun 2020 julkaisussa‍.

Viime vuosina tuottavuuden kasvu on ollut tietointensiivisten palvelujen varassa, mikä on suuri muutos, sanoo taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola Aalto-yliopistosta.

– Suomessa uuteen elinkeinorakenteeseen sopeutuminen on vielä kesken, koska meillä on vahvat perinteet valmistavassa tehdasteollisuudessa.

Työn tuottavuus ja elintaso ovat kasvaneet Suomessa selvästi hitaammin kuin Ruotsissa ja Saksassa vuoden 2007 jälkeen. TEM:n julkaisun mukaan tämä johtuu siitä, että Suomi ei ole hyötynyt teknologian kehityksestä tai ICT-investoinneista verrokkimaiden lailla.

Suomessa teollisuuteen siirtyminen nähtiin muutosvoimana, mutta nyt tehtaat eivät enää kohota tuottavuutta samoin kuin 50 vuotta sitten. Korkean tuottavuuden teolliset työpaikat ovat vähentyneet samalla kun matalamman tuottavuuden palvelualojen työpaikat lisääntyvät.

– Esimerkiksi informaatio- ja viestintäpalvelujen, liike-elämän palvelujen sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen osuus kokonaistuotannosta on meillä selvästi kilpailijamaita pienempi, Pohjola sanoo.

Suomi on hakenut linjaansa pallottelemalla säästämisen ja julkisen rahoituksen lisäämisen välillä. Pohjola näkee, että nyt jos koskaan velan ottaminen olisi avain tuottavuuden kasvuun.

Suomi ei ole poikkeus

Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa teollisissa maissa viimeiset viisitoista vuotta.

Tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote, siis arvonlisä, sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Tuottavuuden tärkein lähde on kokonaistuottavuus, eli se osa arvonlisäyksen kasvusta, jota ei voida selittää työpanoksen tai pääoman kasvulla.

Tuottavuuden kasvun hiipumisen syyksi on esitetty muun muassa, että höyrykoneen kaltaisten kokonaistuottavuutta selkeästi lisäävien keksintöjen kehittäminen vaatii yhä enemmän resursseja. Toisaalta teknologian murros on tarjonnut aiempaa tehokkaampia työkaluja uusien innovaatioiden synnyttämiseen.

Tuottavuuskasvun hidastuminen ei kuitenkaan selity yksin investointien vähäisyydellä. Teknologian murros on vauhdittanut kansantalouden rakennemuutosta, josta Suomi ei ole vielä onnistunut ottamaan iloa irti.

Lisää julkista rahaa investoinneille

Pohjolan mielestä Suomessa pitäisi nyt panostaa erityisesti koulutukseen ja tutkimukseen. Se on tuottavuuden kasvun edellytys. Hänen mukaansa velkaa ei ole syytä pelätä.

– Velka ei ole Suomessa ongelma, vaan kasvun puuttuminen. Korot ovat olleet pitkään historiallisen alhaalla, eikä noususta ole merkkejä. Jos talous kasvaa nopeammin kuin korot, velan ottaminen on järkevää.

Esimerkiksi Ruotsissa parempi tuottavuuden kasvu on syntynyt tietointensiivisillä palvelualoilla. Suomessa tutkimus- ja kehittämisinvestointien kasvu ja työn digitalisoituminen on ollut kilpailijamaita heikompaa. Tämä juontaa juurensa finanssikriisiin, jolloin kaikkia julkisen sektorin menoja leikattiin. Sen vuoksi tutkimus, kehittäminen ja koulutus supistuivat kymmenen vuotta.

Koronakriisin luoma epävarmuus luultavasti vähentää entisestään yritysten halukkuutta investoida tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Siksi Pohjola kannustaa valtiota tukemaan yrityksiä isosti.

– Tuottavuuden kasvu luo uusia työpaikkoja ja siten uutta kysyntää. Tätä kautta syntyy verotuloja valtiolle, jolloin voimme maksaa velkoja pois tulevaisuudessa.

Digitalisoituminen eriarvoistaa

Pohjolan valtioneuvostolle keväällä 2020 tekemän tutkimuksen ‍mukaan koronapandemia voi edistää suomalaisen työn digitalisoitumista, koska sulkutoimet ja rajoitukset ovat kannustaneet yrityksiä ottamaan käyttöön uusia tuottavuutta edistäviä toimintatapoja.

– Kriisin aikana ihmiset tottuivat etätöihin. Jos tiettyjä rutiininomaisia työtehtäviä tehdään enemmän kotona, säästetään esimerkiksi työmatkakuluissa.

Toisaalta etätyöllä voi olla tuottavuutta hidastava vaikutus, sillä vuorovaikutusta ja luovuutta vaativaa ideointia on hankala tehdä verkossa. Lisäksi digitalisoitumiseen liittyy voimakkaampi eriarvostava vaikutus kuin teollisessa yhteiskunnassa.

– Ne, jotka osaavat hyödyntää uutta teknologiaa työssään, pärjäävät hyvin. Mutta vähemmän koulutetut ihmiset ovat heikoilla, koska heidän työtään katoaa teknologiamurroksen myötä.

Koulutukseen satsaaminen näkyy tuottavuuden kasvuna kymmenen vuoden päästä. Pohjolan mielestä olisikin tärkeää, ettei jo sovittua oppivelvollisuuden pidentämistä peruttaisi koronakriisin takia, sillä työpaikkoja peruskoulusta tai ammattikoulusta valmistuneille on vähenevissä määrin.

– Tämä koskee erityisesti peruskoulun varassa olevia poikia, jotka ovat nyt syrjäytymisvaarassa. Jotta he pysyvät mukana yhteiskunnassa, heidät on pidettävä koulussa täysi-ikäisyyteen asti.

Kilpailijat kirittävät ja tekevät yrityksistä tuottavampia

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä osaavan työvoiman lisäksi yrityksen tuottavuuteen vaikuttaa yritysten välinen kilpailu.

Historia on osoittanut, että kun kansainvälisen kaupan esteitä puretaan, yritysten on pakko keksiä tehokkaampia tapoja toimia ja tuottaa parempia palveluja ja tuotteita. Samalla kehitysnäkymiltään heikommat yritykset tippuvat pois, jolloin niiltä vapautuu resursseja tuottavammille yrityksille,

– Länsimaissa yritysten välillä on jopa yksittäisten toimialojen sisällä suuria tuottavuuseroja. Tämä selittyy osin sillä, ettei kilpailu yritysten välillä ole välttämättä niin kovaa, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Nelli Valmari.

Jotta tasavertainen kilpailu mahdollistuu, yrityksillä tulee olla samanveroiset mahdollisuudet toimia. Päättäjät voivat vaikuttaa tähänkin harjoittamalla hyvää kilpailupolitiikkaa.

Valmarin mukaan valtion tulisi nyt investoida mahdollisimman monia aloja hyödyttävään perustutkimukseen, koska päättäjien on vaikea arvioida, mille toimialoille kohdistetut varat tulevat poikimaan.

– Toivoisin, ettei valtio valikoisi tähtitoimialoja, vaan antaisi kentän näyttää, missä on potentiaalia. Esimerkiksi Nokian nousukiitoa vauhditti aiemmin tehty satsaus insinöörikoulutuksen kehittämiseen, Valmari sanoo.

Työlle enemmän arvonlisää

Maapallon luonnonvarojen kuormittuminen johtuu materiaalisesta ylikulutuksesta. Tähän työn tuottavuuden kehittäminen voisi tarjota ratkaisun.

Tuottavuuden kasvattaminen ja siitä syntyvä talouskasvu tarkoittaa työn tuottaman arvonlisän jalostusarvon kasvua. Jalostusarvo syntyy tuotteen laadusta – ei määrästä. Siten työn tuottavuuden kasvu tarkoittaa raaka-aineiden käytön vähenemistä.

Emeritusprofessori Matti Pohjola näkee valtavan ristiriidan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja köyhyyden hoitamisen välillä.

– Energiankulutuksen leikkaaminen romahduttaa talouskasvun köyhissä maissa, mikä johtaa nälänhätään ja katastrofeihin. Ainoa selviytymistie on sovittaa yhteen tuottavuuskasvu ja luonnonvarojen säästäminen.

Ratkaisu ongelmaan on teoriassa yksinkertainen: massakuluttamisesta pitäisi tehdä kallista.

– Periaatteessa ilmastonmuutos voitaisiin hoitaa moninkertaistamalla hiilidioksidipäästöjen hinta nykyisestä reilusta 20 eurosta esimerkiksi 70 euroon tonnilta. Korotus menisi suoraan tuotteiden hintoihin, jolloin ihmiset käyttäisivät vähemmän ympäristölle haitallisia tuotteita, Pohjola toteaa.

Tämä edellyttäisi tutkimuksia ja päästörajoituksien rukkaamista oikeaan suuntaan.

Etlan Nelli Valmarin mukaan päästörajoitteiden tiukentaminen on kasvattanut tuottavuutta monissa yrityksissä.

– Liian löyhät rajoitteet ei kannusta yrityksiä kehittämään ja ottamaan käyttöön ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja. Jos taas päästöjen hinta on liian korkea, jää sinänsä arvokasta tuotantoa tuottamatta.

Tuottavuuskasvu on väline tavoitella parempaa

Päästöhintojen kallistamisen ongelma on, että niin pitäisi tehdä kaikkialla maailmassa, sillä suurimmat päästöt tulevat Kiinasta ja Intiasta. Jos hintoja nostetaan Euroopassa, tuottajat pakenevat muualle.

Ongelma tulisi ratkaista yhteisvoimin.

– Rikkaampien maiden pitäisi sitoutua auttamaan köyhempiä, mutta tähän esimerkiksi Yhdysvalloilla ei ole halua, Pohjola sanoo.

Historia osoittaa, että ihmiskunnan suuret haasteet ratkeavat, kun niihin käytetään tarpeeksi resursseja.

– Nyt meillä on hyvin määritelty ongelma, ilmastonmuutos, johon löydetään takuuvarmasti ratkaisu. Iso kysymys on, löytyykö se riittävän nopeasti.