Lotta Sirkesalo on Vuoden nuori viljelijä

"Kasvoin maatilalla ja osallistuin sen töihin jo nuorena, sillä tykkäsin tehdä maatilan hommia. Teini-ikäisenä sain ajatuksen, että voisin ryhtyä maatalousyrittäjäksi. Siksi menin peruskoulun jälkeen maatalouskouluun.

Kun olin 20-vuotias, äitini kysyi, haluaisinko jatkaa kotitilaamme Forssassa. Ostin tilan vanhemmiltani, ja niin minusta tuli maatalousyrittäjä.

Asun tilalla sijaitsevassa lapsuudenkodissani, äitini ja isäpuoleni asuvat naapuritilalla Urjalassa. Nämä kaksi tilaa ovat nykyisin yksi kokonaisuus, Rantatien tila, josta minä vastaan.

Äitini on tilan ainoa työntekijä, ja isäpuoleni Arto auttaa ja neuvoo maatilan töissä vanhan isännän roolissa. Teemme lähes kaikki maatilan työt kolmestaan. Arton kaksoisveli Asko auttaa rakennustöissä.

Ei kahta samanlaista päivää

Maatalousyrittäminen on elämäntapa. Huhtikuusta lokakuuhun on todella kiireistä, kun lampaat laiduntavat ja me teemme kolme satsia rehua eläimille, kylvämme viljat ja syksyllä vielä puimme ne.

Minä ja vanha isäntä jaamme koneilla tehtävät työt. Meillä on selkeä jako, kumpi tekee minkäkin homman. Puimurin ajo kuuluu minulle.

Vanha isäntä näytti kerran, miten sitä ajetaan, enkä ole sen jälkeen tarvinnut puinnissa juurikaan apua. Isoa konetta on helppo ajaa pelloilla, mutta teillä ajaminen vähän hikoiluttaa.

Talvisin maatalousyrittäjän arki koostuu lähinnä eläinten hoitamisesta sekä paperitöistä. Paperityöt ovat mielestäni tämän työn kurjin puoli, mutta lukujen pyörittäminen kuuluu yrittäjyyteen. Kesällä niiden tekemiseen on vain vaikeaa löytää aikaa.

Parasta maatalousyrittäjyydessä on työn vaihtelevuus. Päivät ovat keskenään hyvin erilaisia. Aina kun uusi hieno työ kuten kevään kylvöt alkaa, ajattelen, että kunpa tämä ei loppuisi koskaan.

Mutta jo viikon päästä toivon, että olisipa kylväminen jo ohitse ja pääsisi seuraavien töiden pariin. Onneksi töiden rytmi meneekin juuri tällä tavalla vaihdellen.

Maatilalla sattuu usein yllätyksiä. Harmillisimpia ovat koneiden hajoamiset, mukavimpia eläinten syntymät. Vastasyntyneet karitsat ovat ihania!

Olen hyvin eläinrakas. Tilallamme asuu nautojen, lampaiden ja kanojen lisäksi kolme koiraa, seitsemän kissaa ja neljä hevostani.

Haluan, että kaikista eläimistä pidetään hyvää huolta. Se, että eläin on tuotantoeläin, ei tarkoita, etteikö sillä voisi olla hyvä elämä.

Instagram-tilin suosio yllätti

Uskon, että maatalousyrittäjyys sopii minulle, koska en ole kovin hyvä rauhoittumaan. Se on tässä työssä hyvä ominaisuus, sillä maatilalla on jatkuvasti töitä, jotka pitää hoitaa.

Uskallan myös kokeilla rohkeasti uusia asioita, vaikka se jännittää, mutta teen niitä silti. Minulla on valtava polte kehittyä siinä, mitä teen. Epämukavuusalueelle meneminen ei haittaa minua. Olen myös hyvin kilpailuhenkinen.

Viime vuonna sain idean, että alan tuoda Rantatien tilan arkea esiin sosiaalisessa mediassa. Julkaisin ensimmäisen videon Instagramissa joulukuussa, mutta en olisi ikinä uskonut, että tilin seuraajamäärä kasvaisi niin nopeasti.

Nyt Rantatientila‍-tilillä on noin 15 000 seuraajaa. Minusta on tärkeää, että ihmiset tutustuvat ruoantuotantoon sekä maatilan elämään ja näkevät, että me maatalousyrittäjät olemme ihan tavallisia ihmisiä.

Saamme nykyisin paljon viestejä sosiaalisen median kautta. Seuraajamme haluaisivat tulla vierailemaan tilallemme.

Se onnistuu pian entistä helpommin, kun avaamme tilakaupan, josta saa naudan- ja lampaanlihaa, kananmunia, villatuotteita ja käsitöitä.

Tarkoituksena on, että kun ihmiset vierailevat kaupassa, he näkevät samalla eläimiämme.

Ei vaikeuksia nukahtaa

Odotan, että saamme pitkään jatkuneet rakennusprojektimme valmiiksi. Olemme rakentaneet pääasiassa oman porukan voimin uusia eläinsuojia.

Noin kolmen vuoden kuluttua kaikkien uusien rakennusten pitäisi olla valmiina. Silloin Rantatien tila tulee kasvamaan hieman, ja pystymme pitämään noin 500:aa nautaa samaan aikaan.

Päivän ihanin hetki on se, kun olen saanut kaikki eläimet ruokituksi, ja ne vetäytyvät päivälevolle. Tykkään edelleen kaikista maatilan hommista, enkä osaa ajatella, että tekisin mitään muuta työkseni.

Jos maatalousyrittäjyys vähääkään kiinnostaa, kannustan ryhtymään siihen. Maataloudella on mahdollista elättää itsensä, mutta helppoa se ei ole.

Kieltämättä joskus vähän väsyttää, sillä pääsääntöisesti nousen seitsemänä päivänä viikossa aikaisin aamulla ruokkimaan eläimet. Toisaalta minulla ei ole illalla vaikeuksia nukahtaa.

Kun haluan rentoutua, lähden ratsastamaan maastoon.

Toinen rentoutumiskeinoni on tractor pulling. Siinä kilpaillaan, kuka saa vedettyä traktorin perässä jarruvaunua pisimmälle. Vaunun vastus kasvaa matkan edetessä suuremmaksi. Olen täysin hurahtanut tähän lajiin.”

Vuoden nuori viljelijä 2026 -kilpailu

EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus ja OP Pohjola jakoivat valtakunnallisen Vuoden nuori viljelijä -palkinnon ensimmäistä kertaa. Palkinto oli 5 000 euroa. Kilpailu saa jatkoa ensi vuonna.

Kilpailuun osallistui yli 160 enintään 40-vuotiasta viljelijää, ja hakemuksia käsitteli 15 hengen tuomaristo, jossa oli mukana asiantuntijoita yhdeksästä maatalouteen liittyvästä organisaatiosta. Tuomaristo oli yksimielinen: voiton vei Lotta Sirkesalo.

Lotta lisää suomalaisen ruoantuotannon arvostusta ja ymmärrystä tavoittaen laajoja yleisöjä sosiaalisen median kautta.

Palkintoraadin perusteluja:

"Lotta johtaa maatalousyritystään määrätietoisesti perustaen päätökset yrityksen investoinneista ja toiminnan kehittämisestä talouden jatkuvaan seurantaan ja arviointiin."

"Vahva ammatti- ja koneosaaminen yhdistettynä kirjanpito-osaamiseen luovat vakaan pohjan yritystoiminnan pitkäjänteiselle ja hallitulle kehittämiselle. Yritystoiminnan selkeän ytimen (naudanlihantuotanto) rinnalla Lotta tunnistaa aktiivisesti uusia, innovatiivisia yritystoiminnan mahdollisuuksia ja seuraa kuluttajakäyttäytymisen muutosta."

"Lotta on onnistunut lisäämään suomalaisen ruoantuotannon näkyvyyttä, arvostusta ja ymmärrystä tavoittaen laajoja yleisöjä myös sosiaalisen median kautta. Yritystoiminnan kehittämisessä näkyy Lotan vahva oma kädenjälki."