Navettapalosta miljoonavahingot

Oli kylmä tammikuinen päivä Tupostiellä Tyrnävällä. Pakkasta oli lähes 25 astetta. Maidontuottaja Olli Lehtikangas oli hoitanut aamun navettatyöt ja lähtenyt suihkuun.

– Pian joku alkoi kolistella ovia. Luulin ensin postimieheksi, mutta se olikin naapuri, joka huusi, että ”teillä palaa navetta”. Hän oli ehtinyt kiertää navetan ja kertoi, että sieltä ei kuulu enää ääniä, Lehtikangas muistelee.

Hiehojen navettaan oli syttynyt tulipalo melkein heti Lehtikankaan lähdettyä, ja se oli edennyt nopeasti. Varttitunnissa 840 neliön navetta ja 200 neliön heinälato sen kyljessä tuhoutuivat. Liekkeihin jäi 67 hiehoa, jotka kaikki menehtyivät. 

Emäntä Marjatta Alaraappana työskenteli palon alkaessa tilan toisessa navetassa lypsylehmistä huolehtien. 

– Olli soitti minulle ja juoksin paikalle. Kun selvisi, että eläimet olivat kuolleet, kiireeni loppui siihen, koska mitään ei ollut enää tehtävissä. Eläinlääkäri kertoi niiden menehtyneen häkään, mikä oli sentään armollista, Alaraappana kuvailee.

Pakkanen vaikeutti sammutusta.

Palokuntaa alkoi saapua paikalle auto kerrallaan – palomiehiä ja -autoja tarvittiin melkoinen määrä suurpalon hallintaan. Niitä tuli Oulusta ja Kempeleestä.

Pakkanen vaikeutti sammutusta, sillä vettä jouduttiin hakemaan kauempaa ja myös palomiesten piti päästä välillä lämmittelemään.

Eläimiä ei enää voitu pelastaa, mutta osa kalustosta, eli traktori, pienkuormaaja ja rehunjakovaunu, saatiin ulos palavasta rakennuksesta.

Palon syy selväksi ja purkutyöt käyntiin

Palokunta ja poliisi alkoivat selvittämään palon syytä saman tien. He arvioivat, että palo oli alkanut polttoaineella toimivasta lisälämmittimestä, joita käytetään kovilla pakkasilla.

Virallinen palonsyynselvitys kesti noin kuukauden, eikä raunioita saanut sitä ennen raivata. Kuolleet eläimet saatiin kuitenkin hakea pois jo viikon päästä. 

Raunioiden keskellä Lehtikangas ja Alaraappana jatkoivat maitotilan arkea parhaalla mahdollisella tavalla. Jäljellä oli kaksi navettaa eläimineen. Maidontuotanto jatkui keskeytyksettä, koska lypsylehmien navetta ei kärsinyt palossa.

Samalla alkoi myös vakuutusasioiden selvittäminen. Lehtikangas soitti Pohjola Vakuutuksen edustajalle, jotta vakuutusyhtiön rattaat alkaisivat pyöriä mahdollisimman pian. Päivän päästä palosta Pohjolan vahinkopäällikkö jo saapuikin tilalle.

– Hän käveli raunioissa ja sanoi, että tämä puretaan ja uusi rakennetaan. Olimme täysin samaa mieltä, koska meillä oli aikomus jatkaa työtä ja lapsetkin opiskelevat alaa, eli jatkavat meidän työtämme tulevaisuudessa.

Myöhemmin maatalouteen erikoistunut konsultti kilpailutti purkutyöt ja organisoi käytännön. Palo sattui tammikuussa, mutta purkutyöt aloitettiin vasta huhtikuussa maan ollessa sulaa. Kuukauden ajan palopaikkaa raivattiin ja purettiin. Tuhoutuneita navetan osia lajiteltiin ja kuljetettiin kaatopaikalle.

– Jouduimme odottamaan ensin palosyiden selvittelyä ja sitten purkutöiden valmistumista yhteensä neljä kuukautta, mikä tuntui pitkältä. Samaan aikaan tietysti jännitimme, että saammeko korvauksia vakuutusyhtiöltä ja kuinka paljon, Lehtikangas sanoo.

Pohjola korvasi miljoonavahingot

Navetan tulipalossa tuhoutui yhteensä yli tuhat neliötä rakennuspinta-alaa, 67 eläintä sekä paljon talo- ja navettatekniikkaa. Vahinkojen arvo nousi miljoonaan.

Vakuutusyhtiön korvausperiaatteisiin kuuluu, että samalle paikalle rakennetaan tuhoutuneen kaltainen rakennus. Vuonna 1960 rakennettua ja 2003 laajennettua navettaa ei kuitenkaan voitu rakentaa uudestaan samalle paikalle, koska siihen kohtaan ei olisi enää saatu ympäristölupaa. 

Vakuutusyhtiön korvauksen voi saada joko kertakorvauksena tai niin, että vakuutusyhtiö rakennuttaa kokonaan uuden navetan.

– Päädyimme ottamaan kertakorvauksen, koska halusimme laajentaa navettaa tulevaisuuden varalle ja navetan paikkaa piti muuttaa. Loput rakennuskustannuksista rahoitimme itse.

Vakuutusyhtiö maksoi korvaukset pankkiin, josta ne vapautettiin laskuja vastaan.

– Koska navetan rakentamiseen oli saatu laina OP:sta, sekin halusi varmistaa, että korvausvarat menevät varmasti uuden navetan rakentamiseen. Laskukopiot piti toimittaa myös Pohjolaan. 

Arki jatkui väliaikaisratkaisuilla

Suurpalosta huolimatta maitotilan arki jatkui. Lypsävien lehmien lypsyrobottinavetan ja vasikkala olivat säilyneet täysin toimintakuntoisina sähkö- ja vesijärjestelmiä myöten.

Vasikoita syntyi jatkuvasti, eikä kasvavalle nuorkarjalle ollut paikkaa navetan tuhouduttua palossa. Ratkaisuksi vakuutusyhtiö vuokrasi maitotilalle pressuhallin hiehojen väliaikaisasumukseksi. Eläinmäärän kasvaessa pressuhalleja tarvittiin lopulta kolme.

Heinäkuussa 2024 uuden navetan rakennustyöt pääsivät alkuun, ja leuto syksy siivitti töiden edistymistä. Tammikuun lopussa 2025 eläimet pääsivät uuteen, 1 355 neliön kokoiseen hieholaan, jonne mahtuu 110 eläintä, eli selvästi aiempaa enemmän.

Oli kulunut noin vuosi aiemman navetan palosta.

– Oli se iso urakka, mutta nyt olemme tyytyväisiä. Arki pyörii taas normaalisti ja tulevaisuus näyttää hyvältä, Lehtikangas ja Alaraappana toteavat.

Moni on kysynyt maitotilayrittäjäpariskunnalta, että miten yhteistyö vakuutusyhtiön kanssa toimi. Ovatko he tyytyväisiä?

– Olen vastannut, että vakuutusyhtiö pysyi samana – päättele siitä, Lehtikangas naurahtaa.