Nykyinen toimitusjohtaja Tommi Rusi on ollut yrityksen puikoissa jo lähes 30 vuotta.

– Olin nuori, tyhmä ja niin uskalias, että lähdin vetämään yritystä 1990-luvun laman kourissa, Rusi naurahtaa.

Hänestä tuli kuljetusliikkeen toimitusjohtaja 24-vuotiaana vuonna 1993, kun liki 40 vuotta yritystä luotsannut Mauno Rusi yllättäen kuoli. Maunon poika Antti ryhtyi yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi ja Maunon Pertti-veljen pojasta Tommista leivottiin toimitusjohtaja kesken opintojen.

Yrityksen kalustoon kuului tuolloin kuusi linja-autoa, kaksi säiliöautoa ja yksi taksi. Talous oli heikossa kunnossa.

– Jouduin ensitöikseni myymään kalustoa ja karsimaan liiketoiminnasta ylimääräisiä rönsyjä. Se oli kova paikka, mutta oli tehtävä toiminnan tervehdyttämiseksi, hän muistelee.

Rusi katsoi parhaaksi luopua linja-autoliikenteestä, jonka tilaus- ja työmatkavolyymit kuihtuivat 1990-luvun laman seurauksena kovaa vauhtia. Kalustoa myymällä investoitiin vahvemmin säiliöautoihin, mistä kasvoi sittemmin yrityksen liiketoiminnan vahva tukijalka.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rusin logistiikkayritys joutui miettimään uusiksi liiketoimintansa, sillä yrityksen kahden vuosisadan taakse ulottuva historia on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita – ihan sananmukaisesti.

Yrityksen historiikki kertaa seitsemän sukupolven vaiheet

Rusin suvun juuret ovat Karjalankannaksella, Kuolemajärven Seivästössä. jossa suku harjoitti laiva- ja autoliikennettä. Suvun historiaan mahtuu neljä tuhoisaa sotaa, jotka rokottivat kalustoa ja henkilökuntaa, mutta aallon pohjalta noustiin aina takaisin.

– Vanhin merkintä suvun yritystoiminnasta löytyy vuodelta 1810, kun laivuri Matti Rusi aloitti liikennöinnin Pietariin. On mahdollista, että historia jatkuu vielä kauemmaksikin, mutta sotien melskeissä venäläisiä laiva- ja tulliasiakirjoja on tuhoutunut, Rusi sanoo.

Muutama vuosi sitten yrityksessä työskennellyt tietokirjailija Jari Kurkinen alkoi kirjoittaa suvun yrityshistoriaa, matkasi 15 kertaa Venäjälle ja löysi dokumentit, jotka vahvistivat yrityksen tarinan.

Laiva- ja autoliikennettä Pietarissa ja Karjalankannaksella, sisällissodan käänteet, sotavuodet ja omaisuuksien menetykset luovutetuille alueille, uusi nousu tavara- ja matkustajaliikenteen kasvuvuosina sekä keskittyminen säiliöliikenteeseen.

– Neljän ja puolen vuoden työn tuloksena syntyi 670-sivuinen yrityshistoriikki, jossa on kartoitettu seitsemän sukupolven vaiheet, Rusi kertoo.

Etätyöskentelyn lisääntyminen näkyy myös kuljetusalalla

Nyt Rusin logistiikkayritys on jälleen uuden edessä. Fossiilisiin öljykuljetuksiin keskittyneen yrityksen on luotava jälleen nahkansa uusiksi, sillä öljykuljetusten kultakausi alkaa olla ohi. Tosin koronapandemian aikoina yrityksen liiketoiminta on ollut maalis-huhtikuussa hyvässä kurssissa.

– Polttoöljyn hinnan halpeneminen näkyy niin, että öljyä käyttävät kotitaloudet ostavat säiliönsä täyteen. Se on tarkoittanut meille lisää kuljetuksia. Olemme selvinneet koronakriisin ensimmäiset kuukaudet säikähdyksellä, mutta loppuvuodesta tulee haasteellinen, Rusi arvioi.

Yrityksen palkkalistoilla olevat 50 työntekijää ovat säästyneet ainakin toistaiseksi lomautuksilta, ja kesälomia uudelleen ajoittamalla selvitään myös kesän hiljaisen kauden yli.

– Koronakriisi on lisännyt etätyöskentelyä myös meidän alallamme, ja se herättää kysymyksiä siitä, miten ihmiset ja yritykset tulevat jatkossa toimimaan. Lisääntyvä halu etätyöskentelyyn on hiljainen signaali, johon myös meidän on osattava reagoida.

Liikkumisen vähentyminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei Rusin yhdeksälletoista säiliöautolle riitä yhtä paljon kuljetuksia kuin aikaisemmin.

​

Tulevaisuuden kasvu vaatii liiketoiminnan tarkastelua

– Tulevaisuuden kasvua haetaan nyt synteettisten polttoaineiden ja uusiutuvan energian kuljetuksista. Olemme saaneet markkinaosuutta lisää perinteisen öljyn kuljetuksista, mutta sen varaan ei voi laskea kaikkea tulevaisuuden kasvua, Rusi toteaa.

Yrityksen hyvä ja motivoitunut henkilökunta on toimitusjohtajan mukaan ollut suurin voimavara markkina-aseman vahvistamisessa.

Rusi itse viihtyy hyvin työssään sukuyrityksen toimitusjohtajana ja aikoo jatkaa vielä pitkään, mutta aika näyttää, millainen yrityksen tulevaisuus on.

– Olisi suuri kynnys myydä liiketoiminta pois, kun takana on näin pitkä historia. Yrityshistoriikin kokoaminen palautti jälleen mieliin, kuinka paljon perheyritykseen liittyy arvoja, joita ei voi rahassa mitata. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa jatkamaan työtä, vaan sen täytyy lähteä omasta halusta – ihan niin kuin minullakin ainakaan.

Tutustu ammattiliikenteen vakuutuksiin eri toimialoilla ja pyydä tarjous‍