2 yrittäjää kertoo: Palkkatyö, yrittäjyys vai kummatkin?
Lisää aiheesta
Jukka Saksi ja Otso Rasimus ovat pallotelleet yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Nyt he kertovat, miksi näin on käynyt.
Elämäntilanteet ovat vieneet sekä Jukka Saksin että Otso Rasimuksen palkkatyöstä yrittäjiksi useampaan otteeseen. Yrittämisessä kiehtovinta on vapaus ja puristavinta epävarmuus.
Molemmille palkkatyö on tarjonnut hengähdystauon, mutta vienyt mahdollisuuden tehdä asiat, kuten itsestä parhaalta tuntuu. Kumpikaan ei tiedä, mitä tekevät muutaman vuoden päästä. Se kuuluu yrittäjyyteen.
”Nyt pystyn toteuttamaan oppejani”
Jukka Saksi, johtajaviestinnän yrittäjä, Spindoctor Finland Oy
”Se, että olen nyt yrittäjä, ei tarkoita, ettenkö voisi palata palkkatöihin myöhemmin. Haluan kääntää kaikki kortit yritysideani ympärillä. Yrittäjänä omaan ideaan on uskottava aina sataprosenttisesti, muuten se ei kanna.
Harppaus yrittäjäksi on vaatinut rohkeutta. Matkaan on mahtunut monia pelkoja ja on pitänyt olla henkisesti vahva. Toisaalta on kutkuttavaa ajatella, että menestykselle vain taivas on rajana. Jos ei siedä epävarmuutta, kannattaa pysyä palkkatöissä.
Yrittäjyys ei ollut minulle täysin vierasta, sillä olen aiemmin toiminut konsulttiyrittäjänä. Nyt olen yksinyrittäjä. Muutos aiempaan on se, että katsomalla peiliin näkee, kuka on vastuussa kaikesta. Yrittäjänä ei tarvitse selitellä kenellekään. Se on toisaalta vapauttavaa, mutta vaatii riskien sietämistä.
Sekä isäni että molemmat isoisäni ovat olleet yrittäjiä. Itse kasvoin yrittäjyyteen koulutuksen kautta. Jätin nuorena lukion kesken ja menin töihin, jotta sain rahat autoon ja moottoripyörään. Sitten opiskelin artesaaniksi. Lopulta menin iltalukioon ja opiskelin markkinoinnin tradenomiksi ammattikorkeakoulussa.
Siitä avautui täysin erilainen ura markkinoinnissa ja lopulta johtotehtävissä. Opinjanoni ei jäänyt siihen, vaan palasin koulunpenkille reilu kymmenen vuotta sitten. Kuudessa vuodessa rutistin itselleni useamman tutkinnon työn ohessa. Sitten kirjoitin kirjan. Se, opiskelu ja tutkimustyö muuttivat ajatteluani siitä, miten asiat pitäisi työpaikoilla tehdä.
Lopulta tajusin, etten voi toteuttaa täysin oppejani muuten kuin yksinyrittäjänä. Yrittäjänä pystyn levittämään ideologiaani eteenpäin.
Se, olenko palkkatyössä tai yrittäjänä, ei vaikuta tapaani työskennellä. Olen aina halunnut kehittää ja vaikuttaa. Yrittäjyydessä helpottavinta on olla vastuussa vain itsestään. Lisäksi ei tarvitse opetalla vierasta yrityskulttuuria ja sopeutua siihen, vaan voi luoda itselleen sopivan tavan toimia.
Yrittäjänä on luotava osaaminen, verkostot ja yhteisöt. Todellisuudessa ketään muuta ei kiinnosta, mitä sinulle ja yrityksellesi kuuluu ‒ se voi olla rankkaa, ellei siihen osaa suhtautua oikealla tavalla.
Yrittäjänä on hypättävä pois mukavuusalueelta. Vaikka haluaisin keskittyä pelkästään asiaan, on hoidettava myynti ja markkinointi siinä sivussa.
Työnantajat eivät halua palkata yrittäjiä, koska kuvittelevat heidän olevan hankalia. Yrittäjät taas eivät halua palata palkkatyöhön, koska he luulevat sitä liian rajoittavaksi. Suomessa tarvitaan asennemuutosta. Mielestäni kukaan ei ole sidottu vain toiseen vaihtoehtoon.”
”Saan valita kenen kanssa ja miten työskentelen”
Otso Rasimus, ohjelmistoyrittäjä, Valohai Oy
”Minulle yrittäminen on ollut aina vaihtoehto. Pari vuotta ennen ensimmäisen yritykseni perustamista, aloin leikitellä ajatuksella.
Lopulta elämäntilanne vei minut yrittäjäksi. Työpaikallani alkoivat yt-neuvottelut ja laskin, että nyt voisi olla oikea aika kokeilla yrittäjyyttä. Vielä, kun ystävänikin elämäntilanne oli otollinen, aloimme kehittää tietokonepeliä.
Olen työskennellyt koko työurani koodaamisen parissa. Yrittämisessä kiehtoo eniten vapaus tehdä, mitä huvittaa juuri sellaisten henkilöiden kanssa kuin haluan.
Kehitimme peliä muutaman vuoden ja parhaimmillaan meitä oli viisi. Lopulta yhtiökumppanini halusi lähteä kokeilemaan uusia haasteita. En nähnyt syytä jatkaa toimintaa yksin, sillä me olimme tehneet peliä yhdessä ja rahoittaneet toimintaa tekemällä projekteja asiakkaillemme.
Kun pistin ensimmäisen yrityksen pöytälaatikkoon, se ei ollut minulle kova paikka. Se tarkoitti paineettomuutta ja mahdollisuutta hengähtää. Kun olen yrittäjä, olen jatkuvassa vastuussa itselleni ja muille osakkaille tekemisestä. Myös yksinyrittäjänä olisi sama puristava tunne mielessä jatkuvasti. Se on valtavan stressaavaa.
Jos yrittäjä ajautuu esimerkiksi konkurssiin, palkkatyö voi olla hyvä paikka rauhoittaa tilanne ja yrittää sen jälkeen uudestaan. Vaikka luonteita on erilaisia, ei ole ihmistä, joka ei voisi ryhtyä yrittäjäksi. Maailma muuttuu, ja sekä yrittäjän että palkkatyöläisen on uudistuttava jatkuvasti.
Palkkatyössä riittää, että teet vaadittavan ‒ palkan saat joka tapauksessa. Työskennellessäsi muille riittää, että hoidat oman tonttisi. Lisäksi joku määrää, mitä teet milloinkin. Palkkatyössä voit joutua tilanteeseen, jossa sinun täytyy toimia eri tavalla kuin ajattelisit eivätkä ratkaisut aina ole oikeita.
Harppaus yrittäjyydestä takaisin työntekijäksi ei tuntunut suurelta, sillä työpaikkani toimi startup-hengessä ja ideana oli tehdä kaikki mahdollisimman hyvin.
Lopulta minulle avautui tilaisuus perustaa jälleen oma yritys. Tärkeintä on, että meillä on hyvä porukka.
Ensimmäinen yritykseni opetti minulle paljon. Vertaan edelleenkin toimintaani siihen. Nyt tiedän, etten toista samoja virheitä kuin silloin. Esimerkiksi en enää lähtisi yrittämään ilman rahoitusta. Rahan ansiosta pystyn keskittymään täysillä visiooni.
Nyt työskentelen koneoppimisen parissa, ja yrityksemme tulevaisuus näyttää valoisalta. Etenemme tilanne kerrallaan. Minua ei haittaa, etten tiedä, missä olemme parin vuoden päästä. Se on yrittäjyyttä.”