Uskomaton tuuri: Essille kävi kaksi tuplavahinkoa peräkanaa

Noin kaksi vuotta sitten Essi Virranniemi oli talvilomalla ja tehnyt juuri nautinnollisen tunnin juoksulenkin naapurustossaan. Enää oli jäljellä koukkaus postilaatikon kautta. Mies oli lähdössä puoliltapäivin alkavaan työvuoroon.

– Liukastuin ja tein postilaatikolla spagaatin. Tajusin heti, että nyt kävi pahasti. En päässyt ylös maasta eikä minulla ollut puhelinta mukana. Onneksi mies tosiaan teki lähtöä samaan aikaan, hän löysi minut postilaatikolta köllöttelemästä, Virranniemi nauraa nyt epäonnisille tapahtumille.

Virranniemen oikean jalan takareisilihakset olivat revenneet poikki ja edessä oli leikkaus, jossa lihakset kiinnitettiin istuinluuhun metallisilla ankkureilla.

Leikkauksen jälkeen istuminen oli kiellettyä kuuden viikon ajan. Virranniemi eteni keppien kanssa.

Kun toipuminen alkoi parin kuukauden kuluttua leikkauksesta olla jo hyvällä mallilla, Virranniemi talutti tallilla hevosta. Se astui epähuomiossa taluttajansa oikean kengän kantapään päälle.

– Lenkkitossu jäi kavion alle, minä kompastuin ja kaaduin. Kipu, joka vasemmassa jalassa tuntui, oli tuttu. Soitin heti samalle ortopedille, eikä hän ollut uskoa tilannetta todeksi.

Kävi ilmi, että vasemmankin jalan takareisilihakset olivat vioittuneet jo maaliskuisessa spagaatissa ja yksi jänne oli poikki. Hevosen kanssa kompastuminen kruunasi ikimuistoisen kesän keppien ja kuntoutuksen parissa.

Apua, vettä keittiön lattialla!

Jalkahaveri ei suinkaan ole ainoa erikoinen tuplavahinko Virranniemen elämässä. Muutama vuosi sitten hän huomasi keittiössään kaksi kämmenen kokoista vesiläikkää astianpesukoneen edessä.

– Luukun välistä oli vuotanut vähän vettä. Tilanne vaikutti viattomalta, eikä vettä ollut juuri ehtinyt rakenteisiin. Oma shownsa oli kuitenkin lattian vaihto. Samaa laminaattia ei ollut enää saatavilla, joten koko sadan neliön alakerran lattia meni vaihtoon.

Perhe asui talon yläkerrassa, jonne iso osa alakerran tavaroista jouduttiin myös siirtämään. Oli hieno hetki, kun perhe lopulta sai jälleen levittäytyä kahteen kerrokseen ja panna huonekalut paikoilleen.

Jokin liitos oli jäänyt tippasemaan.

Meni muutama viikko, kun Virranniemen sukat kastuivat vasta remontoidulla lattialla. Laminaatin saumasta puski vettä.

– Ajattelin, että eihän tämä voi olla tottakaan. Soitin heti paikalle vakuutustarkastajan ja hän vahvisti, että märkä alue ulottui eteiseen saakka. Jokin liitos oli jäänyt tippasemaan.

Tällä kertaa Virranniemet joutuivat muuttamaan kolmeksi kuukaudeksi väistöasuntoon.

– Sellaista ei ollut aivan helppoa löytää nelihenkiselle perheelle ja kahdelle koiralle lasten koulun läheltä. Kaksi muuttoa oli myös oma ruljanssinsa.

Kaikkineen epäonnisissa keittiövahingoissa kului puoli vuotta ja perhe vietti joulunkin väistössä.

Vakuutukset maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin

Kahdesta tuplavahingosta on saatu monta hyvää ja hauskaakin tarinaa, vaikka vahinkojen sattuessa Virranniemeä ei paljon hymyilyttänyt.

– Olen turvallisuushakuinen ihminen. Olen vakuuttanut ajoneuvot, talon ja mökin, koirat, hevoset, lapset ja itseni. Nämä vakuutukset ovat maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin, etenkin, kun olen omistaja-asiakas ja iso osa maksuista hoituu OP-bonuksilla‍. Kun vahinko sattuu, harmittaisi, jos joku tarpeellinen turva olisi ollut muutamista kympeistä vuodessa kiinni.

– Olen seurannut vierestä, kuinka kaverille sattui vastaavaa ja hän oli yli puoli vuotta julkisen puolen leikkausjonossa. En ikinä halua itselleni sellaista tilannetta.

Vakuutuksen turvin Virranniemi leikattiin nopeasti ja pääsi heti kuntouttamaan jalkoja. Yhteistyö vakuutusyhtiön ja yksityisen lääkäriaseman kanssa toimi hänen kokemuksensa mukaan saumattomasti.

Spagaatista on nyt kaksi vuotta. Jalkojen vointi on jo aika hyvä, vaikka tapaturmat tulevat luultavasti kulkemaan mukana loppuelämän. Välillä pitkä istuminen rasittaa.

– Salilla huomaan, ettei hermotus ole vielä palautunut, vaan joudun tekemään keijujumppaa. Se turhauttaa, sillä olen aina ollut tekevä ja liikkuva ihminen. Pääkoppaan on jäänyt pelko liukkautta kohtaan, enkä enää lenkkeile talvella kuin juoksumatolla.