15,5 neliön koti saattaa kuulostaa monista suorastaan painajaiselta. Lisätila tulisi aina tarpeeseen, kun tavaraa kertyy nurkkiin vuosi vuodelta lisää. Aivan kaikkia väljät neliöt eivät kiinnosta. 31-vuotias Matti Lepistö tiesi heti haluavansa muuttaa Sato Studiokotiin, kun hän bongasi ilmoituksen Facebookista viime vuonna. Eikä Lepistö ollut suinkaan ainoa pikkukodista haaveileva. Hakijoita oli jopa 700 ja kerrostalossa vain noin 70 asuntoa.

– Asuin aiemmin Vantaan Kartanonkoskella noin 60 neliön asunnossa. Kun erosimme avovaimoni kanssa, aloin miettiä mitä tekisin, sillä en tarvinnut enää niin isoa asuntoa, Lepistö kertoo.

Lepistö sanoo kiinnostuneensa ennen kaikkea Vantaan Martinlaaksoon rakentuvan talon yhteisöllisen asumisen ideasta: yhteisistä tiloista ja illanvietoista sekä jakamistaloudesta. Sijaintikin olisi näppärä: juna-asemalle kävelisi viidessä minuutissa ja Kehärata veisi nopeasti niin Helsingin keskustaan kuin lentokentällekin.

– Päätin tehdä kaikkeni, että saan asunnon.

Minikotien asukkaat valittiin huolella, sillä sopuisa ja mukava yhteiselo haluttiin varmistaa. Jatkoon valitut ihmiset, mukaan lukien Lepistö, kutsuttiin ryhmähaastatteluihin. He pääsivät todistamaan yhteisöllisyyden osaamistaan erilaisilla tehtävillä.

– Meidän piti muun muassa suunnitella yhteinen lätkän MM-kisakatsomo talon asukkaille.

Lepistön suunnitelmat tekivät vaikutuksen ja hänet valittiin asukkaaksi. Mies muutti omaan pikkukotiinsa joulukuussa.

Matti Lepistö asuu Vantaalla 15,5 neliön kodissa.

Yhteisöllisen asumisen konsepti on jo ehtinyt vakuuttaa Lepistön.

– Olen saanut talossa parisenkymmentä uutta kaveria, joiden kanssa vietämme aikaa yhteisessä olohuoneessa. Siellä juodaan kahvia ja katsotaan telkkaria naapureiden kanssa. Talossa on myös yhteinen kattoterassi, jossa on grilli. On ollut hienoa päästä tutustumaan kaikenikäisiin ihmisiin, vanhin asukas taitaa olla 70 ja nuorin parikymppinen. Kaikilla on erilainen tausta.

Asukkaat ovat hitsautuneet tiiviiksi porukaksi. Taloyhteisölle järjestetään yhteistä ajanvietettä aina itsenäisyyspäiväjuhlista pääsiäisillallisiin.

Lisähuone parvesta

Studiokodissa on virallisesti 15,5 neliötä, mutta tähän ei lasketa kuuden neliön kokoista parvea, joka tuo mukavasti lisätilaa asuntoon. Lepistöllä on ”yläkerrassa” sänky, työpöytä, kirjahylly ja iso televisiokin.

– Minulla oli ennen parisänky, mutta luovuin siitä, jotta sain työpöydän parvelle. Teen kotona paljon töitä, yhteyskoordinaattorina työskentelevä Lepistö sanoo.

Sängyn alle uppoavat näppärästi imuri sekä säilytyslaatikko, jonka täyttävät parhaillaan talvitakit.

Mies asui taannoin Helsingin Alppilassa 30 neliön asunnossa, joka tuplaneliöistään huolimatta tuntui nykyistä kotia pienemmältä.

– 50-luvun talo oli selvästi huonommin suunniteltu. Asunnossa oli paljon hukkatilaa ja vähän kaappeja. Nykyistä kotiani en ole tuntenut kertaakaan ahtaaksi. Reilu huonekorkeus tuo tilan tuntua eivätkä seinät kaadu päälle.

Tarkasti suunnitellussa asunnossa ei ole hukkaneliöitä. Parvelle vievien rappusten alaosa on kokonaisuudessaan säilytystilaa. Myös keittiön pöydän voi tarvittaessa työntää rappusten sisään piiloon. WC:ssä on suuri peili, joka kätkee seinän sisään ison kaapin. Keittiön uuni toimii myös mikrona.

Todellisesta tilaihmeestä kielii sekin, että Lepistöllä on jopa tyhjää kaappitilaa. Se on luksusta, josta moni vain haaveilee.

– Ennen muuttoa luulin, että säilytystilasta tulisi pulaa, mutta luovuttuani turhasta tavarasta, kaikelle löytyi paikka pienessäkin asunnossa.

Lepistö ei ole keksinyt kaivata juuri mitään, vaikka tilaa onkin niukasti. Vähäiset neliöt eivät ole estäneet miestä edes kutsumasta kavereita kylään. Isompi porukka voi mennä hengailemaan vaikka talon asukkaiden yhteisessä käytössä olevalle kattoterassille. Onpa joissakin asunnoissa pidetty Lepistön mukaan kunnon tupaantuliaisiakin. Jokaisessa asunnossa on myös oma parveke, joista jotkut sisustivat leppoisan lisähuoneen kesäksi.

– Ainut asia, josta olen joskus haaveillut, on tiskikone, mutta ei sekään ole välttämätön. Asun yksin, enkä ole niin laiska, etten jaksaisi omia astioitani tiskata.

Myös sohva on ollut Lepistöllä harkinnassa, mutta lopulta hän on kokenut nojatuolin raheineen paremmaksi ratkaisuksi. Myös sänky ajaa sohvan asiaa rennompana elokuvailtana.

Säilytystilaa löytyy portaiden alta ja pöydän saa tarvittaessa piiloon.

Turhat vuodevaatteet veks ja kirjat sähköisiksi

Kaiken aiemman omaisuutensa kanssa Lepistö ei olisi 15 neliöön mahtunut. Hän kertoo luopuneensa ennen muuttoa jopa 80 prosenttia tavaroistaan. Karsimiseen ei tarvittu apua edes kuuluisasta japanilaisesta opuksesta.

– Ei minulla ole mitään erikoista ideologiaa. Päätin vain pitää pään kylmänä ja katkaista tunnesiteet tavaroihin. Luovuin kaikesta, mitä en tarvitse, ja sitä olikin paljon.

Lepistö kannustaa muita tavarankarsijoita pohtimaan esimerkiksi, kuinka monia vuodevaatteita kotona pitää säilyttää.

– En tarvitse kuin kahdet lakanat. Kun toiset ovat pesussa, toiset ovat käytössä. Karsin myös astioita. Minulla on syviä ja matalia lautasia vain kaksin kappalein, muutama muki ja lasi. En tarvitse enempää. Myös kirjat vievät yllättävän paljon tilaa. Kannattaa miettiä, voisiko ne hankkia sähköisinä, Lepistö vinkkaa.

Myös yhteisöllisyys auttaa pitämään turhat tavarat loitolla omasta kodista.

– Esimerkiksi imuri ja jotkut työkalut voivat olla täällä yhteisomistuksessa. Talon Whatsapp-ryhmässä voi myös kysellä, löytyisikö lainaan vaikka jotakin tiettyä keittiövälinettä, jota ei itse omista.

​

-Vuokrasin hiljattain loma-asunnon Tallinnasta, ja se tuntui kyllä aivan palatsilta monine huoneineen. En ole silti kaivannut lisäneliöitä kotiini.

Ei kiirettä isompaan

Turhista tavaroista eroon pääseminen tuntui vapauttavalta.

– Oli helpottavaa, kun ei ollut enää niin paljon omaisuutta. Kaikki mahtui yhteen pakettiautoon. Nyt ei ole rajoitteita, jos päätän vaikka muuttaa ulkomaille.

Lepistö ei kuitenkaan suunnittele muuttoa, hän viihtyy minikodissaan erinomaisesti.

– Minulla ei ole mitään kiirettä pois, mutta tuskin pysyn tässä loppuelämääni. Kokonainen perhe kun ei mahtuisi tänne asumaan. Asun tässä niin pitkään, kun elämäntilanne pysyy samana ja pidän tämän ehkä kakkosasuntona tulevaisuudessa.

Lepistö on jutellut tilantarpeesta naapureiden kanssa, eivätkä ainakaan juttukumppanit ole kaivanneet lisätilaa, vaikka miniasunnoissa asuu pariskuntiakin.

– Tilantarve on makukysymys. Lopulta sitä viettää kuitenkin aikaansa lähinnä olohuoneessa, oli koti sitten minkäkokoinen tahansa.