Kylämäinen Kauklahti – asuntomessualueesta tuli elävä kaupunginosa

Helsingistä on puolen tunnin junamatka Kauklahden asemalle Espooseen. Matka sujuu rauhallisesti, ja sama tunnelma väreilee paikan päällä. Suurkaupungin kiire hälvenee Kauklahden katuja astellessa ja liikkeellä olevien ihmisten touhuja seuraillessa.

Asuvatkohan kaikki pääkaupunkiseudun lapset täällä? Se tulee väistämättä mieleen, sillä lapsia tuntuu tulevan vastaan joka kulman takaa.

Kauklahden vanha kyläkeskus oli tyystin erinäköinen viisitoista vuotta sitten asuntomessuvuonna. Tosin jo silloin silmään pisti värikäs ja huoliteltu, houkutteleva kaupunkikuva. Joku oli selvästi miettinyt yleisilmettä. Espoon länsilaitamilla Kehä kolmosen varrella sijaitsevaan Kauklahteen nousi asuntomessualueelle 263 asuntoa, joista 58 oli näytteillä. Yksi niistä oli Nanna ja Veli-Pekka Ihamäen puutalo.

Tie Ihamäkien puutalokortteliin vie kylämäisen, suorastaan nostalgisen romanttisen maiseman läpi. Omenapuut kukkivat pihoilla, nurmi loistaa vihreänä, asukaspuisto vilisee elämää, ja aurinko paistaa. Hyvin hoidetut puu- ja kivitalot pursuavat yksi toistaan kiinnostavampia värejä ja persoonallisia yksityiskohtia. Tännehän voisi muuttaa!

Kehittyvän alueen sydämessä

Ihamäkien puutalo sijaitsee pieneen puistoalueeseen päättyvän kadun varrella nurkkatontilla. Samalle kadulle nousi asuntomessujen aikaan yhtä aikaa kolme muutakin puutaloa, mistä kortteli on saanut nimensä.

Kaksikerroksinen, eri ilmansuuntiin katsova talo seisoo rinnetontilla kallioisella maaperällä. Ehkä sen vuoksi pihan multakerros on hitusen liian ohut tuottamaan runsaita hedelmäpuusatoja. Kallio tuo silti joka päivä mielihyvää talon asukkaille. Pariskunta hyödynsi muun muassa sisäpihan keskeltä pilkistävää kallionkoloa asentamalla siihen pikkuruisen suihkulähteen. Se houkuttelee pikkulintuja kylpemään ja sirkuttamaan.  

Lounaaseen avautuvalta sisäpihalta aurinko paistaa tupakeittiöön lähes lattiaan asti ulottuvista ikkunoista. Valo villitsee viherkasvit ja lämmittää perheenjäseniä, joiden lempipaikkoihin lukeutuu ikkunoiden edessä köllöttävä sohvaryhmä. Alussa sen paikalla oli ruokapöytä, mutta asumisen myötä sisustusratkaisut muuttuivat.

– Työpäivän jälkeen viihdyn enemmän sohvalla kuin pöydän ääressä, Nanna toteaa.

– Sohvalta on parhaat näkymät, toteaa Veli-Pekka.

Sohvalta näkyy avara taivas. Se ilahduttaa. Mielellään Ihamäet ihailisivat myös merta, mutta sitä ei Kauklahdesta löydy. Perheen yhteisestä purjehdusharrastuksesta kielii olohuoneen pöytään upotettu Saaristomeren merikartta.

Merimaisema lienee ainoa asia, jota Ihamäet Kauklahdessa kaipaavat. Alue on kehittynyt heidän mielestään hyvään suuntaan. On tullut lisää palveluita – muun muassa liha- ja kalakauppa, ruokatavarakauppoja, ravintoloita, posti, kouluakin on laajennettu – ja asukkaita, eikä muuttovirta näytä tyrehtymisen merkkejä.  

– Kulkureittejä on parannettu, ympäristöön nousee uusia taloja ja rakennuksia, Nanna lisää.

Juna kulkee nykyisin useammin kuin alueen rakennusaikana. Julkisten kulkuyhteyksien saatavuus olikin keskeinen kriteeri, kun Ihamäet pienen pojan nuorina vanhempina päättivät ryhtyä rakentajiksi. Oma talo oli ollut heidän pitkäaikainen haaveensa.  

Talosta tuli persoonallinen, viihtyisä ja toimiva. Se ei olisi onnistunut niin hyvin ilman arkkitehdin apua.

Yhteisö hitsautui yhteen rakennusvaiheessa

Kauklahden asuntomessualueen perustan loi Espoon kaupungin julistama tonttien hakukilpailu, johon Ihamäet osallistuivat. He hakeutuivat ensitöikseen yhteistyöhön arkkitehti Juha Ilosen kanssa ja listasivat toiveitaan parille A-neloselle. Tuomaristo vakuuttui suunnitelmista ja tontti irtosi.

Arkkitehti kuunteli herkällä korvalla rakennuttajien toiveita, mutta toteutti myös monia omia ideoitaan. Yhteistyö oli arvokas oppitunti Ihamäen pariskunnalle.

– Olisimme voineet kuunnella arkkitehtia enemmänkin, Veli-Pekka naurahtaa.

Rakentamisen aikataulu oli tiukka. Messualueen talojen tuli valmistua tiettyyn päivämäärään mennessä. Ripeässä tahdissa oli se etu, että kaikki rakensivat samaan aikaan ja talot valmistuivat yhtä aikaa. Asuntomessualueesta ei sukeutunut jättimäistä, loputonta rakennustyömaata.

Rakennusprojektien samanaikaisuus tutustutti asukkaat toisiinsa, ja yhteyttä pidetään vieläkin. Kesällä juhlistetaan yhdessä suvea, ja kaverilta voi aina käydä lainaamassa puuttuvaa vasaraa tai kananmunia.

Sisustusarkkitehtiäidin ja pelastusjohtajaisän poika Visa Ihamäki, 16, on elänyt Kauklahdessa taaperoikäisestä lähtien. Hän on varttunut teiniksi lukuisten saman ikäisten lasten kanssa, käynyt samat koulut ja harrastanut samoissa porukoissa. Hän ei tiedä mitään anonyymista kerrostaloasumisesta, johon hänen vanhempansa halusivat muutoksen.   

Ihamäkien on ollut helppo juurtua messualueelle, ja kylämäisyys viehättää heitä edelleen. Muutkin ovat kotiutuneet hyvin. Melkein kaikki messualueen omakotiasujat ovat samoja kuin rakennushetkellä.

Lue myös:

Kokolattiamatto on taas ihana! Nämä viisi trendiä nousevat esiin asuntomessuilla‍