Unelmien kesäpaikka lepäsi pitkään pöytälaatikossa. Anne Koskela, 48, teki ensimmäiset piirrokset minimökistä 15 vuotta sitten ruutupaperille. Hän ammensi inspiraatiota ulkomaanmatkoilla näkemistään pikkutaloista ja rantabungaloweista. Suunnitelmaan kuului myös se, että mökki saisi pyörät alleen.

– Unelmoin omasta paikasta, mutta samaan aikaan myös vapaudesta. Minimökki renkailla oli haaveissani täydellinen yhdistelmä molempia.

Koskela kaivoi suunnitelmansa esiin tasaisin väliajoin ja esitteli sitä puolisolleen. Kirvesmiehenä ja rakentajana työskennellyt aviomies suhtautui projektiin myötämielisesti, mutta aikaa rakentamiselle ei yksinkertaisesti ollut. Viisilapsisen perheen arki oli yhtä hulinaa.

Sitten tuli vuosi 2019 ja puolison suuri yllätys.

– Isäntä ilmoitti rakentavansa mökkivaunun minulle häälahjaksi. Olin suunniltani onnesta!

12 neliössä majoitustilat kuudelle

Rakentaminen vei kolmisen kuukautta.

Mökkivaunu, joka nimettiin myöhemmin Majaksi, tehtiin prikulleen Koskelan pöytälaatikkopiirroksien mukaan. Pituutta tuli kuusi ja leveyttä 2,4 metriä, eli keskikokoisen asuntovaunun verran. Lattiatilaksi muodostui 12 neliömetriä.

– Korkeutta sen sijaan tuli 2,35 metriä. Korkean vinokaton ja isojen ikkunoiden ansiosta mökistä tuli valoisa ja paljon neliöitään suuremman oloinen.

Monesti kuulee, että mökki on loppumaton työmaa. Meillä asiat on hoidettu niin, että pääasia on rentoutuminen.

Tarkkaa hintaa Koskela ei osaa sanoa, mutta arvioi budjetin olleen 10 000 ja 15 000 euron välissä.  Työkuluissa säästettiin, sillä Koskelan puoliso rakensi kaiken muun itse.

– Isoin haaste oli saada mökistä tarpeeksi kevyt auton perässä vedettäväksi, mutta kuitenkin talviasuttava. Jokainen elementti piti miettiä tarkasti.

Ulkomateriaaliksi valikoitui siperianlehtikuusi, joka harmaantuu kauniisti ikääntyessään. Sisäseinät rakennettiin koivuvanerista. Koskelalle oli tärkeää myös se, että jokaiselle perheenjäsenelle saatiin oma, mukava sänky ­– ei mitään väliaikaista tai levitettävää. Toive toteutui: Majaan mahtuu majoittumaan mukavasti kuusi aikuista ja kaksi lasta.

– Majassa on erillinen makuuhuone ja parvi. Lisäksi löytyy minikeittiö, vessa, vaatehuone ja pieni ruokailutila. Meillä on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä.

Unelmien mökkitontti

Majan paikka löytyi kuin taikaiskusta.

Porista alun perin kotoisin oleva Koskela oli viettänyt lapsuudessaan paljon aikaa Reposaaren Siikarannassa. Hän oli haaveillut pitkään löytävänsä sieltä kesäpaikan, mutta sellaisia vapautui aniharvoin. Kun Maja oli valmistumassa, tuli tieto vapaasta paikasta campingalueen kausipaikalla. Se sijaitsi aivan merenrannalla.

– Mikä parasta, aivan tontin vierestä löytyi mökkialueen yhteinen pesupaikka vesipisteineen. Majaan tulee sähkö, mutta juoksevaa vettä en sinne halunnut.

Siikaranta on kuitenkin vain kesänviettopaikka, eli Maja viedään sinne aina keväällä ja kuljetetaan varikolle syksyllä. Koskeloilla on ollut ajatuksena käyttää mökkiä myös talvella esimerkiksi hiihtolomareissuilla ja lähteä kesäisinkin kiertämään sillä Suomea, mutta toistaiseksi homma on jäänyt suunnittelun asteelle.

– Osa leirintäalueista ei hyväksy renkailla kulkevia mökkejä, vaikka ne ovat ominaisuuksiltaan täysin samanlaisia kuin matkailuvaunut.

Nurmijärvellä asuva Koskela itse viettää Siikarannassa viisi kuukautta vuodesta, vapusta syyskuun loppuun. Hän tekee enimmäkseen etätöitä ja -opintoja, mutta ajelee väliä tarvittaessa autolla. Majalla viihtyvät myös puoliso sekä pariskunnan kaikki viisi lasta. 5- ja 14-vuotiaat lapset ovat tiivisti mökillä koko kesän, mutta myös aikuisikäinen jälkikasvu saapuu kesäparatiisiin aina, kun mahdollista.

– Mukana menossa on myös kaksi lastenlasta ja pari koiraa. Hyvin mahdumme koko poppoo.

Luonto läsnä kaikkialla

Parasta Majassa on Koskelan mielestä vapaus.

Se ei tarkoita pelkästään liikuteltavuutta, vaan sitä, ettei kesäpaikan ylläpito vaadi juurikaan työtä. Siivoamiseenkin menee kymmenen minuuttia.

– Monesti kuulee, että mökki on loppumaton työmaa. Meillä asiat on hoidettu niin, että pääasia on rentoutuminen.

Myös ekologisuus on Koskelalle tärkeää. Pieniin neliöihin ei tule hankittua mitään ylimääräistä. Uusi muki hankitaan vain siinä tapauksessa, jos vanha menee rikki. Fokus ei ole materiassa, vaan luonnossa.

– Olen niin onnellinen, että lapsetkin ovat oppineet siihen, että vähempi on parempi.

Luonto on Koskelan mielestä mökkeilyn ydin. Hän ei ymmärrä, miksi sisätilojen pitäisi olla isot, sillä mökillä ollaan joka tapauksessa lähes aina ulkona. Pihassa grillataan ja otetaan päiväunia riippumatossa. Välillä lähdetään retkille lähiluontoon, mutta enimmäkseen vaan otetaan rennosti ja tuijotellaan merta.

– Moni minimökeistä kiinnostunut on tullut katsomaan tätä paikkaa, sillä olen mielelläni jakanut tietoa projektistamme. Jokainen on haukkonut henkeään nähdessään maiseman.

Koskelalle on tärkeää, että hän näkee sängystään suoraan merelle. Auringonnousut ja -laskut ovat aina maagisia. Ihanaa on myös se, että saa nukahtaa aaltojen ääniin.

– Kävelen joka aamu merenrantaa juomaan aamukahvini. Se on minun paratiisini.

Millaisesta mökistä sinä unelmoit? Katso myytävät vapaa-ajan asunnot OP Kodin sivuilta.

Lue myös:

Jenny rakensi pyörillä kulkevan minitalon