Omakotitalo, kerrostaloasunto, vuokra-asunto ja rivitalo. Pirjo ja Voitto Lyytikäinen tuntevat lähestulkoon kaikki asumisen muodot. He ovat asuneet vuosia Mikkelissä ja Tampereella, vilkkaiden kaupunkien ”urbaanissa säpinässä”.

Jälkimmäisestä ei ole tietoakaan Hangastenmaalla, Lyytikäisten nykyisessä asuinpaikassa.

Ajamme säihkyvien hankien reunustamaa ajotietä hiljaisten kylien läpi yhä syvemmälle Mikkelin sydänmaille. Yhtäkkiä yleinen tie loppuu ja yksityinen tie alkaa.

Kolmen kilometrin tienpätkällä sijaitsevat yli kolmenkymmenen osakkaan asunnot. Neljä osakkaista asuu asunnoissa pysyvästi, loput ovat kesäasukkaita. Pirjo ja Voitto Lyytikäisen posti on kolahtanut postilaatikkoon läpi vuoden jo vuodesta 2003 saakka.

Silloin pihassa ei vielä seissyt punaista päärakennusta, ainoastaan keltainen rantasauna. Siinä pariskunta asusteli vuoden päivät ja seurasi, kun viereen nousi uusi koti – yksikerroksinen hirsitalo. Vuonna 2004 he muuttivat uuteen hirsitaloonsa pysyvästi.

Lyytikäisten koti sijaitsee Saimaan rannalla. Selällä kulkee laivareitti Mikkelin satamasta Juurisalmen kautta Anttolanhoviin. Paikallisille syntyy oitis mielikuva maisemista. Ollaan keskellä kauneinta Etelä-Savoa, järvien ja metsien siimeksessä.

Takaisin kotiseuduille

Voitto Lyytikäinen, 72, tuntee seudut jo pikkupojasta lähtien. Lapsuudenkoti seisoo yhä naapurikylässä Parkkilassa. Perikunnan hallussa olevassa talossa Voitto ja Pirjo viettivät monet kesänsä, kunnes talo siirtyi yhden sisaruksen omistukseen.

Seudut olivat tutut myös lähikunnassa Hirvensalmella lapsuutensa viettäneelle Pirjolle, 70.

Pitkään Lyytikäiset asuivat ja kävivät töissä Mikkelissä. Voitto toimi SDP:n Etelä-Savon piirin toiminnanjohtajana, Pirjo työskenteli toimistosihteerinä Mikkelin kaupungin päiväkeskuksessa. Oma mökki alkoi siintää ajatuksissa.

Ensi alkuun he vuokrasivat mökkejä eri paikkakunnilta, mutta sitten he alkoivat puuhata omaa kesäpaikkaa.

Pariskunta löysi mieluisan tontin Ristiinan kupeesta Hangastenmaalta Huttulan kylästä, 15 kilometrin päästä Voiton kotipaikasta.

– Tämä oli oikea viidakko. Kaadoimme paljon puita, Pirjo muistelee.

Ensin tontille nousi sauna. Sen jälkeen ajatuksiin pujahti asuinrakennus. Entä jos kodin siirtäisikin kokonaan maalle?

Ennen kuin ryteikköinen rantatontti muuttui pysyväksi asuinpaikaksi, oli huolehdittava monesta käytännön asiasta viranomaisten kanssa. Niissä Lyytikäisiä auttoi Mikkelin kaupungin rakennusvalvonta.

Mökistä vakituinen asunto

Lyytikäisten ostamalla puolen hehtaarin tontilla oli rakennusoikeutta 250 neliömetriä.

Pariskunta haki rakennuslupaa vakituista asuntoa varten. Se heltisi ja päärakennus valmistui suunnitelmien mukaan.

Koska alueella ei ole kunnallistekniikkaa, Lyytikäisten oli itse huolehdittava jätehuollosta ja jätevesien käsittelystä.

– Viemäröintisuunnitelma oli esitettävä rakennusluvan yhteydessä, Voitto kertoo.

Pesuvedet ja wc-vedet ohjautuvat eri säiliöihin, jotka käydään tyhjentämässä määräajoin. Jätteet he kuskaavat nykyään muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan keräyspisteeseen.

– Se käy kätevästi kauppareissulla, sanoo Pirjo.

Sähköliittymä kiinteistössä jo oli. Sen Lyytikäiset maksoivat tontilla kaadetuilla pihapuilla.

Molemmilla oma auto

Ensimmäiset vuodet Lyytikäiset jatkoivat työssäkäyntiä Mikkelissä. Eläkkeelle Voitto jäi vuonna 2008, Pirjo vuonna 2013.

Alusta pitäen oli tärkeää, että molemmilla on oma auto, jotta liikkeelle pääsisi toisen menemisistä riippumatta. Aina asioille ei ole päässyt kahdesta autosta huolimatta: keli saattaa tehdä tepposet.

Naapuriapu on ollut usein tarpeen. Sitä Lyytikäiset ovat saaneet runsain mitoin alusta pitäen.

– Saamme enemmän apua toisilta kuin pystymme itse antamaan. Apu liittyy koneisiin, teiden auraamiseen ja puiden korjaamiseen, Voitto toteaa.

– Keitämme kyllä aina kahvit ja kuljetamme tarvittaessa asioille, Pirjo lisää.

Lyytikäiset ovat havainneet, että maalla ihmiset ovat paljon avuliaampia kuin kaupungissa; jokaisella kyläläisellä on merkitystä. Heidätkin on otettu kylällä hyvin vastaan.

Maalla asuminen on hitsannut jo yli 50 vuotta naimisissa ollutta pariakin entistä tiiviimmin yhteen. Yksin heidän ei tosin tarvitse olla. Päivittäisenä seuranaan heillä on pian seitsemänvuotias Onni, Pirjon mukaan aito seropi, ”sekarotuinen piski”.

Kylässä käyvät myös lapset lapsineen. Viime visiitillä tyttärenpoika onnistui pilkkimään yli kilon painavan ahvenen, jonka isoisä savusti savustuspöntössä.

Aktiivista elämää

Monessa osoitteessa asuneet Lyytikäiset viihtyvät maalla hyvin. Pirjo huolehtii terveydestään monipuolisella liikunnalla, Voitto seuraa yhä yhteiskunnallisia asioita. Hän miettii, miten syrjäseutujen asukkaita voisi auttaa. Voisiko esimerkiksi Posti laajentaa palvelujaan ja toimittaa pikkuasioita asukkaiden puolesta? Yksi ilahtuisi tupakka-askista, toinen kahvipaketista.

Jonakin päivänä Lyytikäisten osoite muuttunee uudestaan. Nyt eläminen pitkälti oman toimintakyvyn varassa on helppoa, mutta iän myötä tilanne eittämättä muuttuu. Se voi tarkoittaa paluuta kaupunkiin.

Ajatus on käväissyt monesti jo Lyytikäistenkin mielessä.

Hyvät neuvot tarpeen

Lähistöllä, niin ikään Huttulan kylässä Saimaan rannalla, asioita miettii päinvastaisessa järjestyksessä Hannu Hyvärinen. Hän valmistelee parhaillaan pysyvää muuttoa maalle pääkaupunkiseudulta.

Hyvärisen kesäpaikka on vanha maatila, jossa on ennen ollut asutusta, mutta joka on sittemmin merkitty vapaa-ajan asunnoksi. Hyvärinen otti yhteyttä Mikkelin rakennusvalvontaan ja selvitti, mitä pitää tehdä.

Ensimmäiseksi Hyvärisen piti hakea poikkeuslupa rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamiseksi vapaa-ajan asunnosta pysyväksi asunnoksi.

– Luvan saamiseen meni yllättävän paljon aikaa, puolisen vuotta, Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen halusi tehdä asuntoon laajennuksen. Hän käynnisti rakennustyöt lupaa odottaessaan; poikkeuslupa kuulemma heltiäisi, koska lomarakennuksen laajennuslupa hänellä jo oli.

Entisenä talotekniikan insinöörinä Hyvärinen selvitti määräykset huolellisesti. Jos laajennus olisi alle 50 neliömetriä, se ei tarvitsisi muun muassa energiatodistusta. Tavallisesti todistus vaaditaan, sillä pysyvään käyttöön tarkoitettujen vapaa-ajan asuntojen tulee vastata nykypäivän standardeja.

Suihkuja ja sisävessaa varten Hyvärisen piti järjestää jätevesihuolto. Sille oli hankittava toimenpidelupa.

– Toimenpidelupa maksoi 250 euroa, rakennuslupa tonnin verran. Eli lupiin meni jo reilusti yli tonni, Hyvärinen huomauttaa.

Ristiinassa kaikki on mennyt hyvin – kun on osannut kysyä neuvoa. Sitä Hyvärinen suosittelee muillekin.

– Ota rohkeasti yhteyttä rakennustarkastajaan ja muista, että luottoihmiseen ei ehkä saa yhteyttä vaikkapa kesälomien vuoksi. Kysy neuvoa ja käytä asiantuntijoita. Esimerkiksi sähköinen lupa.fi-järjestelmä on niin monimutkainen, että sen käyttöön tarvitsee apua, hän sanoo.

Hyvärinen voi muuttaa henkikirjansa lopullisesti uuteen osoitteeseen, kun rakennuksen lopputarkastus on tehty. Muuttoilmoituksen hän tekee maistraatille.