Yhtäkkiä olemme keskellä spontaania konserttia. Marja-Liisa Kuosmanen ottaa varman asennon pianon vierestä ja alkaa laulaa voimakkaalla äänellään. Matti Kuosmanen säestää. Marja-Liisa nauttii joka sävelestä, Matti keskittyy. Aviopari ei selvästikään musisoi ensimmäisen kerran yhdessä, ja kuulijoihin yhteispeli tekee väkevän vaikutuksen. Ei ihmekään, sillä Marja-Liisa on iskelmälaulaja ja kokenut lavakettu. Matti on liikemies; hän musisoi vain omaksi ja Marja-Liisan huviksi.

Vaikutelmaa vahvistaa myös esiintymiskorkeus. Seisomme 32 metrissä maanpinnan yläpuolella nilsiäläisessä vesitornissa, Kuosmasten kodissa. Ympärillämme olevista ikkunoista avautuu panoraama, jonka vertaista saa muista kodeista hakea. Yhdestä ikkunasta näkyy Nilsiän keskusta, toisesta Syvärin järveen laskeva Kankaisenlampi, kolmannesta taivaanrannassa häämöttävät Tahkon rinteet. Ikkunarivistön viisikymmentäseitsemän ikkunaa tarjoavat vuodenaikojen ja säiden mukaan alati vaihtuvan elämyksen.

Kuosmaset eivät näytä kyllästyneen näkymiin, vaikka he ovat asuneet vesitornissa jo kaksikymmentäviisi vuotta. Vuonna 1993 he ostivat kymmenen vuotta tyhjillään seisseen maamerkin Nilsiän kunnalta pienen taivuttelun jälkeen. 1990-luvulla Suomessa ei ollut tapana myydä kunnan tai valtion omaisuutta yksityisille ihmisille, mutta Kuosmaset vakuuttivat suunnitelmillaan päättäjät ja luotonantajan ja panivat töpinäksi. Vesitorni vaihtoi omistajaa sadastatuhannesta markasta.

Matti ja Marja-Liisa Kuosmanen ostivat vanhan vesitornin hankkiakseen lisää tilaa yritykselleen. Tornista muodostui kuitenkin perheen koti.

”Vähän korkeempi sokkeli” – kuten Matti majaansa kutsuu – muuttui ammattimiesten käsissä viihtyisäksi kodiksi. Sen portaita ovat ravanneet vanhempien lisäksi myös neljä lasta, Dani, Isa-Maria, Teo ja Helea – sekä perheen lemmikkikoirat. Parhaillaan niillä tassuttelee Espanjasta hankittu löytökoira Lily.

167 porrasta alaovesta yläilmoihin vahvistaa paitsi yleiskuntoa myös muistia. Ainakin alkuaikoina Kuosmaset olivat varmistaneet moneen kertaan, onko kaikki mukana, ennen kuin poistuivat asioilleen. Hissikuilu tornista löytyy, mutta ei vielä hissiä. Sellaisen voisi rakentaa joskus, ehkä ensi vuonna. Kuosmasilla on paljon muitakin suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ja osa niistä toteutuu, osa ei. Jo lyhyen visiitin aikana käy ilmi, että tässä huushollissa uusia ideoita versoo yhtä ahkeraan kuin kukkia kevätniityllä.

Yhteisen taipaleensa alussa Kuosmaset olivat kuitenkin ihan tavallinen perhe ihan tavallisessa rivitalossa. Sitten Matti sai idean.

Maailman ympäri ja sitten yrittäjiksi

Amor yhdisti nuoret varhain, jo rippileirillä. Siitä asti vuonna 1964 syntyneet Kuosmaset ovat pitäneet yhtä. Marja-Liisa opiskeli luokanopettajaksi Joensuun yliopistossa ja Matti rakennusalan insinööriksi Kuopiossa. Arki asettui uomaansa: oli rivitalo ja Pösö ja valmis elämisenmalli. Insinöörien työtilanne oli kuitenkin heikko, ja Matti hankki lisäksi kauppatieteiden maisterin paperit Vaasan yliopistosta. Väitöskirjan tekokin väikkyi hetken ajatuksissa, mutta elämä vei muualle.

Ensimmäinen irtiotto tapahtui hetken mielijohteesta. Matti sai päähänsä tilata kaksi lippua maailmanympärysmatkalle ja ilmoitti gradunsa parissa puurtavalle nuorikolleen, että matkaan lähdetään kahden viikon päästä. Lopputyön oli paras valmistua ennen lähtöä.

– Jälkeenpäin mietin, mikä reissun tarkoitus oli. Oli uskallettava luovuttaa, Matti pohtii.

Kuosmaset uskalsivat. He myivät kaiken omaisuutensa ja lähtivät matkaan. Yhteinen matka on jatkunut ja avioliitto pitänyt. Pitkän avioliiton salaisuus piilee kuulemma työnjaossa: reissatessa Marja-Liisa ajaa ja Matti lukee karttaa.

Maailmanympärysmatka ei ollut este ”persaukisille”, kuten Matti itseään ja vaimoaan avioliiton alkuvaiheessa kuvaa, vaan todiste siitä, että uskaltaminen ja rohkeus kannattavat. Rohkeita Kuosmaset ovat olleet monessa mielessä. He palasivat kotikonnuilleen Nilsiään ja perustivat internetin alkuvuosina nettivaraamiseen perustuvan varausjärjestelmän Tahkon matkailun vauhdittamiseksi. He ovat asuneet talvisin Espanjan Aurinkorannalla Fuengirolassa ja avanneet Nilsiän kupeeseen uuden kesätapahtumapaikan, Louhosareenan. Sinne he ovat suunnitelleet huikeita esityksiä tulevaksi kesäksi. Yksi niistä täyttää Marja-Liisan pitkäaikaisen haaveen: hän esiintyy ensimmäisen kerran UIT:n – Uuden Iloisen Teatterin – riveissä. Ja niin esiintyy Mattikin, mutta rivien välistä kuulee, että Matin värvääminen on vaatinut järjestäjiltä ponnekasta taivuttelua. Vesitornin läheisyydessä sijaitseva Louhosareena on myös Kuosmasten kesäpaikka, jossa pariskunta viettää vuosittain useita kuukausia.

Vesitorni on kuitenkin Fuengirolan kodin ja Louhosareenan rinnalla toimeliaan pariskunnan ensisijainen koti. Siinä riittää ihmettelemistä niin ulkona kuin sisälläkin.

Vanha vesitorni on tulvillaan upeita maisemia, ja torni huojuu hieman tuulen mukana.

Koti tulvillaan ”jipporatkaisuja”

Kuosmaset ostivat Nilsiän keskustassa tönöttävän vesitornin saadakseen lisätilaa yritystoiminnalleen. Tahkon matkailu oli lähtenyt nousukiitoon ja sen myötä Kuosmasten bisnes. Vesitornissa tiloja riittäisi niin yrityksen tarpeisiin kuin omalle pesueellekin. Perheen lapsiluku kasvoi vuosien mittaan neljään, ja vesitornissa jokaiselle lapselle järjestyi oma huone.

Kuosmaset rakensivat torniin yhden lisäkerroksen, jonka myötä asuin- ja seurustelutilat levittyivät kolmeen kerrokseen. Asuinneliöitä on noin 350 ja huoneita kymmenen. Remonttiin upposi lähes miljoona markkaa.

Mutta ne raput. Onko oltava kestävyysurheilija, jotta ne jaksaa kavuta ylös?

– Yhden ainoan kerran epäilin koko jutun mielekkyyttä. Kannoin yhtä lasta selkärinkassa, toista turvakaukalossa ja kahta kauppakassia, ja kun punnitsin kantamuksia, niitä oli 37 kiloa, Marja-Liisa kertoo nauraen.

Nyt portaat eivät enää herätä asujissaan sen kummoisempia intohimoja. Niihin tottuu. Ne korvaavat punttisalin ja lenkkeilyn; koiraakin on käytettävä ulkona kolmesti päivässä.

Portaikossa huomaa, että lämpö tulee vastaan asuinkerroksia lähestyttäessä. Torni lämpiää sähköllä kahden tietokoneen ohjauksessa. Sähkökaapeleita vilistää rakenteissa puolentoista kilometrin pituudelta, vesi nousee putkiin paineenkorotuspumpun avulla.

Valmiita ratkaisuja ei löytynyt remonttivaiheessa luonnollisestikaan mistään, ja moni käytännön asia on edellyttänyt luovaa ajattelua. Sitä etenkin isännällä on kukkuramitoin. Kun luovuuden yhdistää ”rajallisiin resursseihin” eli niukkoihin rahavaroihin, syntyy koti, jonka saunassa navettakäyttöön tarkoitetut lamput näyttävät designvalaisimilta seiniin rakennettujen puuritiläverhouksien takana ja josta ei löydy nurkan nurkkaa, ei edes vessasta. Olohuoneessa lämpö leviää tilaan kantaviin pylväisiin poratuista rei’istä. Lattiat on päällystetty linoleumilla, jota on metsästetty mattorullien lopuista koko Savon ja Karjalan alueelta.

Kuosmasten mielestä vesitornissa asuminen ei eroa tavallisesta omakotitaloasumisesta mitenkään. Hetkinen: yksi ero sentään löytyy.

– Olen kaivannut sitä, että voisin ripustaa pyykit ulos, Marja-Liisa paljastaa pilke silmäkulmassa.

Hetken päästä mieleen muistuu toinenkin ero: kovalla tuulella ja myrskysäällä torni vähän huojuu. Siihenkin tottuu. Pään päällä oleva ”sieni” on hyvä suoja.

Pihalle viritettyjen pyykkinarujen sijaan kodista löytyy tukku ”jipporatkaisuja” ja sisustuselementtejä, jotka ovat yksi toistaan ihmeellisempiä. Vanha flyygeli toimittaa sohvan virkaa, Espanjasta tuotu haarniska pitää vahtia seinän vieressä, ja perheraamattu lepää itse nikkaroidun kotialttarin päällä. Körttiläisten suosiman Paavon pallin lähettyvillä komeilee viiden sentin kolikoilla toimiva pajatso.

Vesitornin sisustus kertoo omaa tarinaansa isäntäväen yhteiselosta. On asuttu Espanjassa, on harjoitettu monenlaista liiketoimintaa ja pidetty toimistoa yläilmoissa, on kerätty oma pieni kokoelma puhelimia.

– Pohjois-Savon ensimmäinen ISDN-yhteys rakennettiin tähän vesitorniin, Matti kertoo. Liikemiehen äänessä soi aavistus ylpeyttä.

TAHKOcomin tuleva ex-toimitusjohtaja vitsailee, että hän voi makuuhuoneessa makoillessaan tarkkailla ikkunasta, pidetäänkö Tahkon rinteitä kunnossa. Matkailubisnes on yhä lähellä molempien Kuosmasten sydäntä, joskin päävastuun perheyhtiön toiminnasta he ovat sälyttäneet kahden lapsensa hartioille.

Äiti ja isä Kuosmanen keskittyvät talven tuiskuissa tulevaan kesään ja musiikkiteatteriin. Louhosareenalla Marja-Liisa voi esiintyä näyttämöllä, jonka akustiikkaa on kehuttu Suomen parhaaksi. Ei se ole huono vesitornin olohuoneessakaan pianon kajahtaessa Matin sormissa soimaan ja Marja-Liisan aloittaessa laulun. Uskomaton pari. Uskomaton koti.

Vesitornin poikkeukselliset rakenteet antavat luovuudelle sijaa sisustuksessa.
Eipä käy maisemat tylsiksi missään huoneessa.
Tornissa on varaus hissille, mutta toistaiseksi perhe on pärjännyt portaiden kanssa.