Samassa pihapiirissä asuvat siskokset, vanhemmat, eno ja melkein yksi exäkin

Vain kolmivuotiaalle Ulpulle tarkoitetun ovikellon ääni kertoo, että mummin ja ukin luo on tulossa koko perheen pienin.

Ukin noin metrin korkeudelle asentama ovikello soi yleensä neljän maissa iltapäivällä. Sitä ennen isovanhempien luo ovat usein tulleet jo teini-ikäiset serkukset Mauno ja Aapo.

– Pojat saattavat mennä vierashuoneeseen pelailemaan tai makkariin katsomaan telkkua, mutta on kiva, että he kuitenkin haluavat olla meillä, poikien isoäiti Anu Jouppi sanoo.

Enää hän ei ole varma, soittaako Ulpu ovikelloaan joka päivä tarhasta päästyään.

– Hänestä on tullut kiireinen, sillä hän on saanut pyörän ja kotona on koiranpentu, Anu kertoo.

Tänään hän kahvittelee tyttäriensä Kaisun ja Pipsan kanssa. Se, mikä saattaa tuntua ulkopuolisista hullunkuriselta, on kolmikosta täysin luonnollista: Kaisun perhe asuu vanhempien eli Anu ja Jari Joupin talon toisella puolella ja Pipsan perhe toisella puolella.

Samassa pihapiirissä on myös Anu Joupin veljen koti – ja voi olla, että vielä ainakin tämän vanhin tytär puolisoineen muuttaa suvun pihapiiriin.

– Ne lurjukset eivät ole vielä ostaneet talopakettia, sillä sen hinta on noussut ja rakentaminen on kallistunut.

Tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle

Alun perin sukutontilla asuivat Anu Joupin isovanhemmat. Anun vanhemmat rakennuttivat oman omakotitalonsa isovanhempien rintamiestalon viereen.
Anun lapsuudessa perheellä oli muutama lehmä ja kanoja. Oman pihapiirin ympärillä asutusta oli harvakseltaan.

Aikuistuttuaan Anu ja tämän veli halusivat pysyä Järvenpäässä. Anun perhe teetti sukutontille omakotitalon ja Mika osti isovanhempien rintamamiestalon.
Anun Kaisu-tytär syntyi vuonna 1985. Leikkiseuraa hän sai enonsa tyttäristä ja pikkusiskostaan.

– Pipsa on minua neljä vuotta nuorempi, joten leikeissä Pipsa oli aina minun vauvani, Kaisu kertoo.

Perheen elämässä monet asiat tapahtuvat jo viidennessä sukupolvessa: vajaa kymmenkunta vuotta sitten Pipsa osti edesmenneen mummonsa talon.

Serkukset Mauno ja Aapo ovat yhdessä lähes päivittäin ja isovanhemmat katsovat mielellään lastenlasten perään.

Se, että Kaisun poikien isä asuu samalla kadulla, on sattumaa.

– Kun exäni ja hänen uusi perheensä muuttivat tänne, minä ja minun puolisoni asuimme vielä puolentoista kilometrin päässä, Kaisu kertoo.

Kaverit eivät haluaisi asua äidin naapurissa

Kaisu Kaplin ei ole halunnut muuttaa missään vaiheessa pois Järvenpäästä.

– Poikien isästä erottuani olimme poikien kanssa usein koko sunnuntain täysihoidossa äidin ja isän luona.

Kaisun tuttavapiirissä kohoteltiin kulmakarvoja siinä vaiheessa, kun tämä kertoi rakennuttavansa talon vanhempiensa kodin viereen.

– Monet kaverini sanoivat, että he eivät voisi koskaan kuvitella asuvansa äitinsä naapureina.

Myöhemmin tuttavat ovat nähneet asumismuodon parhaat puolet.

– Työhuonekollegani sanoi viime viikolla, että hän on minulle kateellinen. Hänen vanhempansa ja appivanhempansa asuvat kaukana, ja äiti oli juuri soittanut minulle ja kysynyt, voiko hän hakea Ulpun hoidosta.

Kaisun 18-vuotias esikoinen opiskelee Kotkassa ja viettää vain viikonloput kotona.

– Molempien poikieni kannalta on ollut ihanteellista, että heidän isänsä asuu samalla kadulla. Pojat vaihtavat kotia exäni työvuorojen mukaan.

Mummo tupsahti kylään liian usein

Samassa pihapiirissä asuva suku on tarkka keskinäisistä rajoistaan. Kesäisin puut peittävät näkymän Mikan rintamiestalon ja muiden talojen välillä.

Olen miettinyt, miltä vävypojista on tuntunut tulla tavallaan toisten nurkkiin. – Anu Jouppi

Talvisin saattaa mennä monta viikkoa niin, että esimerkiksi Kaisu ja Pipsa eivät tapaa toisiaan.

– Äiti saisi viipyä minun perheeni luona pidempäänkin kuin tavanomaisen viisiminuuttisensa. Joka päivä en kuitenkaan halua häntä meille, Kaisu sanoo.

Anu Jouppi nyökyttelee.

– Meillä aikuisilla on hiljainen sopimus siitä, että emme häiritse toistemme kotirauhaa ja mene esimerkiksi koskaan käymään, jos toisilla on vieraita. Välillä olen miettinyt vävypoikiamme ja sitä, miltä heistä on tuntunut, kun he ovat tulleet tavallaan toisten nurkkiin, Anu kertoo.

Jotain Joupit ovat oppineet kokemuksenkin kautta.

– Kun mummo näki, että äidin auto ajoi pihaan, hän oli viidessä minuutissa meillä. Ja äiti oli huonolla tuulella, Pipsa sanoo.

Mitä temperamenttieroihin tulee, Anu kuvailee itseään ja Pipsaa aika leppoisiksi. Kaisu ja Jari ovat temperamenttisia. Isän ja tyttären välillä voi leiskua, minkä jälkeen molempien on hyvä päästä omiin oloihin.

– Minusta meillä on hyvä balanssi näin. Jos parisuhteessa olisi kaksi yhtä temperamenttista, saattaisi syntyä jatkuva riita, Anu sanoo.

Naapurista voi hakea työkaluja ja ruokaa

Jari Jouppi on parhaillaan pihatöissä. Kaisu ja Pipsa kehuvat isänsä mielikuvituksellisuutta, mutta välillä isä on liian innokas.

– Kun me olimme reissussa, iskä leikkasi orapihlaja-aitamme kysymättä, Pipsa kertoo.

Kaisulla on melkein vastaavanlainen kokemus. Jari Jouppi oli jo ryhtymässä leikkaamaan Kaisun pihan omenapuuta, mutta Kaisu ennätti huutamaan, että ”alas sieltä”.

Tietyissä tilanteissa Jarin kätevyys on iso ilo. Kun Kaisu ja Pipsa olivat pieniä, Jari nikkaroi tytöille kaksikerroksisen kioskin entiseen navettaan.

Jos Jarille tulee teknologiaan liittyviä ongelmia, vävyt auttavat. Pizzauuni on Kaisun ja Pipsan puolisoiden ”yhteishuoltajuudessa” ja harvemmin tarvittavia työvälineitä, kuten painepesuria ja ruohonleikkuria, käyttävät kaikki.

Jari Joupin tavasta hamstrata hyötyy koko pihapiiri.

– Veljeni vaimo on sanonut, että me olemme kuin K-lähikauppa, Anu kertoo.

Kaisu haki juuri vanhemmiltaan fetajuustoa, sillä hän itse oli unohtanut fetan kauppaan. Lapsenlapset tietävät, että ukilta löytyy aina jäätelöä ja ranskalaisia – Pipsa ei osaa sanoa, onko se hyvä vai paha asia.

– Itse olen löytänyt iskän kätköistä muun muassa kertakäyttösadetakin festareille lähtiessäni.

Juhlien aikaan vielä enemmän sukua koolla

Anu pohtii, saattaisiko hän olla huolissaan aikuisista lapsistaan, jos nämä asuisivat kauempana. Nykyisen asumismuodon vuoksi moista ei ole tarvinnut miettiä.

Joku on nauranut, että teillä on todellinen dynastia. – Anu Jouppi

Ystävä- ja tuttavapiiriltään Anu on saanut monenlaisia kommentteja suvun asuinjärjestelyyn liittyen.

– Joku on nauranut, että teillä on todellinen dynastia. Ja on sanottu, että sinulla on sitten omaishoitajat valmiina.

Anu ja tämän veli hoitivat naapurissa asunutta äitiään niin, että syöpää sairastanut äiti vietti sairaalassa vain viimeiset vuorokautensa.

Kaisu ja Pipsa ovat miettineet, että mitä sitten kun omat vanhemmat vanhenevat.

– Koska minulla ei ole ajokorttia, Kaisu saa olla kuskaamassa vanhempia asioille ja hoitoihin. Minä teen ruoat, Pipsa sanoo.

Reilusti alle seitsemänkymppinen Anu ei ota vielä kantaa tyttäriensä mietteisiin. Hän tietää, että esimerkiksi Kaisu ja tämän mies saattavat jossain vaiheessa haluta muuttaa ja hankkia unelmiensa kansakoulun.

Suvun perinteistä juhlat ovat Kaisulle ja Pipsalle erityisen tärkeitä. Omille lapsille järjestetään isot kekkerit jopa nimipäivisin.

– Kai tytöilläkin on juhlien viettäminen geeneissä, karjalaisittain, Anu sanoo.
Pipsa on jo tehnyt Maunon kesäisten rippijuhlien vieraslistan.

– Vaikka kutsumme vain kummit ja lähimmät sukulaiset, vieraita tulee 40 plus lapset.