Väliaikainen paluu omien vanhempien luokse voi olla esimerkiksi hyvä tapa ottaa aikalisä uuden kodin etsintään tai tapa säästää rahaa.

Kaksi nuorta aikuista kertoo, mikä sai heidät palaamaan kotiin. Miten käytännön järjestelyt hoidettiin?

Haaveena omistusasunto

27-vuotias Claudia Kokko on palannut vanhempiensa luokse pariin otteeseen. Hän on opiskellut Hollannissa, ja viime syksynä hän tuli Erasmus-vaihtoon Suomeen Helsingin yliopistolle. Tämän ajan hän asui vanhempiensa luona. Nyt joulukuussa edessä on jälleen paluu vanhempien luokse, kun hänen vuokrasopimuksensa päättyy.

– Kotiinpaluu aikuisiällä oli melko pehmeä. Olen asunut ulkomailla ja lomilla olen tullut vanhempieni luokse Suomeen. Se on ehkä auttanut asennoitumiseen: Kun ollaan Suomessa, ollaan toisten nurkissa. Molemmat sisarukseni ovat muuttaneet pois kotoa ja olen ollut siellä vanhempien kanssa. Se on mennyt hyvin.

Kotiinpaluu ei ole vaatinut suurempia järjestelyjä.

– Meillä on ollut melko vapaata. Emme ole keskustelleet siivoamisesta, vaan olemme siivonneet, kun on tarvinnut. Jos menen äidin kanssa kauppaan, niin hän maksaa usein, mutta lounaat maksamme aina vuoron perään. En halua enää tässä iässä, että ihan kaikkea maksetaan.

Muualla asuminen on tuonut itsenäisyyttä. Se näkyy myös vanhempien luona asuessa.

– Melko symbioosissa olemme eläneet, mutta kaikki tekevät omia juttujaan. Nuorempana perään piti katsoa enemmän, mutta nyt kaikki ovat toisiaan kunnioittavia aikuisia.

Aikuisiällä yhteisasuminen on myös lähentänyt perhettä.

– Olemme saaneet varsinkin äidin kanssa uusia näkökulmia. Ystävyyssuhteemme on mennyt todella hyvään suuntaan.

Kokko kertoo, että myös hänen ystäviään on palannut takaisin kotiin vanhempien luokse.

– Olen miettinyt paljon, miten siihen suhtaudutaan, kun sanoo asuvansa vanhemmilla. Toisaalta miettii myös sitä, miten vuokrat ovat olleet hirveässä nousussa Helsingissä jo pitkään.

Kokko arvioi, että kotiinpaluuta ei enää pidetä niin outona. Jos kotona on tilaa, se voi olla hyvä tapa säästää rahaa. Hän itse säästää ASP-tilille ja parin vuoden päästä tarkoitus olisi ostaa oma asunto. Selvää hänelle on ollut, ettei kotiin paluu ole ollut ikuista.

– On hyvä tiedostaa, että se on väliaikaista. Olen sen kannalla, että mieluummin asuu vanhemmillaan, jos on tilaa, kuin vuokrata asunto siksi aikaa. Se on järkevämpää nuorelle aikuiselle, jos haluaa vaikka kartuttaa vaurautta.

Entä millaisen vinkin Kokko antaa muille kotiinpaluuta harkitseville?

– Pitää muistaa kunnioittaa muita ja pitää mielessä, että on aikuinen. Ei pidä odottaa liikoja vanhemmilta.

Tällä hän viittaa esimerkiksi ostosten tekoon. Jääkaappi ei ole aina täynnä, vaan sen täyttämiseen pitää osallistua myös itse.

Asunto myytiin suunniteltua nopeammin

Nykyään 31-vuotias Jenna Näppi on muuttanut perheensä kanssa kahdesti takaisin äitinsä luokse. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2010 muuton syynä oli suunniteltua nopeammin edennyt oman asunnon myynti.

– Olimme asuneet puolisoni kaksiossa, ja isomman yhteisen asunnon hankinta tuli eteen. Kaksio myytiin niin nopeasti, että emme olleet ehtineet varautua sen kummemmin. Oli selvää, että voimme hakeutua äitini luokse asumaan.

Niinpä perhe muutti tuolloin viiden kuukauden ikäisen esikoisensa kanssa Näpin äidin ja tämän miesystävän luo. Tuolloin elettiin lokakuuta. Omaan, uuteen kotiin he pääsivät jouluksi.

Tänä aikana he eivät osallistuneet asumiskustannuksiin, mutta ruuat ja muut ostostarpeet hoidettiin itse.

Perhe muutti myös vuonna 2016 maaliskuussa takaisin kotiin. Tuolloin lapsia oli kaksi, ja he olivat iältään 6- ja 4-vuotiaat.

Näpin äidin miesystävä oli juuri menehtynyt yllättäen. Perhe jäi Näpin äidin luokse puoleksi vuodeksi.

– Tällä kerralla asuimme pidemmän pätkän, lokakuuhun saakka. Mitään sopimusta maksuista ei ollut. Maksoimme puolen vuoden aikana 3–4 yhtiövastiketta ja suurelta osin ruuat. Äitini kävi kuitenkin osittain kaupassa meille kaikille.

Yhteisasuminen on ollut vaivatonta järjestää, kun oma vanhempi on ollut joustava.

– Aina ei ole ensisijaista antaa jälkeläisille rahalahjoja, vaan kyllä näillä jaksoilla on ollut suuret merkitykset. Äitini ei myöskään ole luoteeltaan sellainen, että hän puuttuisi perheeni sisäisiin asioihin, kuten lasten kasvatukseen, Näppi sanoo.

Hänen lapsuudenkodissaan on paljon tilaa, ja myös hänen kolme siskoa perheineen ovat muuttaneet takaisin kotiin asunnonvaihdon yhteydessä.

– Perhesiteemme ovat olleet tiiviit, ja jokainen on toisaalta kunnioittanut äidin luona omaa tilaa. Tämä on mahdollistanut meille kaikille helpomman aseman asuntomarkkinoilla ja ehkäpä parempia asuntosijoituksia, kun ei ole ollut painetta, että asunto tulee löytää tiettynä ajanjaksona.