Nuorista aikuisista yhä pienempi osuus asuu omistusasunnossa.

Tilastokeskuksen ‍mukaan 30–34-vuotiaiden asuntokunnista alle puolet asui omistusasunnossa vuoden 2018 lopussa. Vielä kymmenen vuotta aiemmin lähes 60 prosenttia samasta ikäluokasta asui omissa asunnoissaan. Muutos on ollut yhtä raju 25–29-vuotiaiden ryhmässä.

Omistusasuminen on kokonaisuudessaan hieman vähentynyt, mutta suurin muutos koskee alle 40-vuotiaita, kertoo yliaktuaari Arja Tiihonen Tilastokeskuksesta.

Tiihosen mukaan syyt muutoksen taustalla eivät ole yksiselitteisiä.

Tarkastelujakso ajoittuu finanssikriisiin ja sen jälkimaininkeihin, mikä on luultavasti vaikuttanut nuorten aikuisten asuntohankintoihin. Omistusasumisen vähentyminen on todennäköisesti myös seurausta pitkään jatkuneesta kaupungistumisen trendistä.

– Kasvukeskukset vetävät puoleensa erityisesti nuoria. Niissä asuminen on kalliimpaa kuin muualla Suomessa, joten ensimmäinen asunto on usein vuokra-asunto. Vuokralla asuminen on helpoin vaihtoehto, jos muuttaa työn tai opiskelun perässä, Tiihonen arvioi.

Tärkeimmät kasvukeskukset Suomessa ovat Helsingin, Tampereen ja Turun seudut.

Nuoret tienaavat vähemmän kuin vanhempansa

Omistusasumisen vähentymisen ohella nuoret aikuiset poikkeavat muutenkin edellisistä sukupolvista. Jyväskylän yliopiston julkaiseman raportin‍ mukaan 20–40-vuotiaat ovat pudonneet henkilöverotuloissa vanhempien kelkasta.

Yhtäläisyysmerkkejä ei voi tilastojen väliin piirtää, koska henkilöverotulojen ja omistusasumisen yhteydestä toisiinsa ei ole varmaa tietoa. Tietotekniikan professorin Pekka Neittaanmäen mukaan tämän päivän nuorten aikuisten asema yhteiskunnassa on kuitenkin huonompi kuin vuosituhannen vaihteessa.

– Erityisesti alle 30-vuotiaiden taloudellinen tilanne on selkeästi huonontunut suhteessa vanhempiin. On ihmeellistä, että siihen ei ole reagoitu, vaikka tästä on selkeää näyttöä, Neittaanmäki sanoo.

Neittaanmäki ja tutkimusavustaja Kimmo Niinimäki kävivät julkaisua varten läpi Tilastokeskuksen tuottamaa dataa vuosilta 2000–2018. Tilastoista havaittiin, että nuoret aikuiset maksavat suhteellisesti vähemmän veroja kuin aikaisemmin eli käytännössä tienaavat vähemmän kuin vanhemmat sukupolvet.

Vaikka elintaso on kokonaisuudessaan noussut, vaikuttaa siltä, että nuorten elintaso on myös pitkällä aikavälillä suhteellisesti huonompi kuin vanhemmillaan.

– Mahdollisiksi syiksi on pohdittu sitä, että opiskeluajat ovat venyneet pidemmiksi ja harjoittelupaikkoja on vähemmän tarjolla kuin aikaisemmin. Tämä vaikeuttaa nuorten kiinnittymistä työelämään, Neittaanmäki toteaa.

Myös Tiihonen puhuu ”nuoruuden pitenemisestä”. Ilmiö saattaa selittää sitä, että ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut tarkastelujakson aikana. Vuonna 2018 ensiasunnon ostajien keski-ikä oli 28,8 vuotta eli noin vuoden enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Omistusasuminen taloudellisesti mahdotonta?

Omistusasumisen vähentymisen taustalla saattaa olla myös kulttuuristen arvojen ja asenteiden muutos. Nuoret aikuiset eivät välttämättä kaipaa omaa asuntoa aiempien sukupolvien tavoin.

Suuresta asenneilmapiirin muutoksesta ei kuitenkaan ole tutkimuksellista näyttöä.

– Totta kai on aina yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat sijoittaa rahansa muuhun kuin omaan asuntoon, mutta yleisesti en ole huomannut heikkoja signaaleja omistusasuntokiinnostuksen hiipumisesta, Arja Tiihonen sanoo.

Samoilla linjoilla on Neittaanmäki.

– Luulen pragmaattisesti, että suomalaiset haluavat edelleen omistaa. Uskon, että nuorten aikuisten innottomuus omistusasumista kohtaan on seurausta taloudellisesta tilanteesta ja asuntojen hintojen noususta.

Tiihosen ja Neittaanmäen ajatuksia tukee se, että tilastojen valossa yli 40-vuotiaiden omistusasumisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Huoli omasta työllistymisestä on voinut tehdä nuoret aikuiset varovaisiksi asuntomarkkinoilla. Suurten kaupunkien suosio vaikeuttaa nuorimpien asunnon saamista, sillä kasvukeskuksissa hinnat nousevat eniten. Vuonna 2018 ensiasunnon ostajista 66 prosenttia asui Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa.

Tiihonen uskoo, että nuorten aikuisten on vaikea saada omistusasuntoa suurista kaupungeista, sillä samoilla markkinoilla kilpailevat ammattimaiset asuntosijoittajat. Se on yksi syy asuntojen hintojen nousulle.

Vanhojen osakeasuntojen‍ hinnat ovat nousseet vuoden 2020 toukokuuhun mennessä pääkaupunkiseudulla 1,4 prosenttia ja laskeneet muualla maassa 3,5 prosenttia vuodentakaiseen ajankohtaan verrattuna.

Vuokralla asuminen yleistynyt

Vuokra-asuminen on yleistynyt erityisesti alle 40-vuotiaiden keskuudessa lähes samassa suhteessa kuin omistusasuminen on vähentynyt.

Syyt vuokra-asumisen suosion kasvuun ovat samankaltaisia kuin omistusasumisen vähentyminen, mutta Tiihonen muistuttaa, että tarkkaa tutkimusta vuokralla asumisen syistä ei ole tehty.

– Taustalla voi vaikuttaa maahanmuuton lisääntyminen, sillä maahantulijoiden ensimmäinen asunto on usein vuokra-asunto. Toisaalta myös yksin asumisen jatkuva kasvu heijastuu tähän, sillä yksin ei välttämättä pysty tai halua hankkia omistusasuntoa, Tiihonen pohtii.

Vuokralla asuminen saattaa olla monelle pienituloiselle ainoa vaihtoehto.

Neittaanmäki pohtii, kannustaako Kelan myöntämä asumistuki asumaan vuokralla. Hänen mielestään on tärkeää, että tuet takaavat kaikkien pärjäämisen, mutta hän on huolissaan siitä, että sosiaalituet ohjaavat liikaa taloudellista toimintaa.

Tiihonen ei pidä vuokra-asumisen lisääntymistä yksilötasolla huolestuttavana. Se voi olla käytännöllinen ratkaisu tietyssä elämäntilanteessa.

– Vuokralla voi varmasti asua yhtä laadukkaasti, jos vain löytää mieluisan asunnon.

Toisaalta vuokralla asuminen voi lisätä yhteiskunnan eriarvoisuutta. Tiihosen mielestä suuri huoli on varallisuuserojen kasvu, jos omistusasuminen on vain harvojen herkkua.

Helpotusta asunnon hankintaan

Nuorten aikuisten omistusasunnon hankintaa helpottavia keinoja on jo olemassa, kuten esimerkiksi ASP-järjestelmä‍. Lisäksi joulukuussa 2023 omistusasuntoon vaadittavan oman rahan osuus pieneni, kun asuntoluottoja koskeva lainakatto nousi 90 prosenttiin‍. Se saattaa helpottaa omasta asunnosta haaveilevia.

Neittaamäen mukaan tärkein keino on työllisyyden parantaminen. Hän korostaa oppilaitosten merkittävää roolia. Yliopistoissa pitäisi olla esimerkiksi enemmän opinto-ohjausta ja urasuunnittelua sekä työelämään valmentavaa opetusta, mutta vastuuta harjoittelupaikoista ei voi jättää yksin oppilaitoksille.

– Sekä julkisen että yksityisen puolen toimijoiden täytyy olla aktiivisesti yhteydessä oppilaitoksiin ja tarjota harjoittelupaikkoja, Neittaanmäki sanoo.

Neittaanmäen mielestä myös työuria täytyisi pidentää erityisesti uran alkupäästä. Opiskeluaikojen lyhentämiseen on jo yritetty keksiä ratkaisuja, mutta tehtävä ei ole yksinkertainen, jos opiskelijat ovat huolissaan työllistymisestään.

– Jos tulevaisuus näyttää epävarmalta, moni saattaa opiskella enemmän kuin tarpeeksi ikään kuin varmuudeksi. Opiskeluun liittyvä yhteisö voi luoda turvallisuuden tunteen.

Nuoret ovat riskiryhmä

Taloudelliset shokit vaikuttavat yleensä ensimmäisenä nuoriin aikuisiin.

– Nuoret ovat aina riskiryhmää. Nuorilla työntekijöillä ei ole kiinteää paikkaa työelämässä, eikä kukaan ole myöskään kiinnostunut heistä, Neittaanmäki sanoo.

Tämä näkyi myös koronakriisissä keväällä. Neittaanmäki kuitenkin muistuttaa, että kun talouden elpyminen keväällä alkoi, se vaikutti positiivisesti nuorten aikuisten työllisyyteen.

Positiivista on myös se, että Neittaanmäen raportin perusteella nuorten, erityisesti alle 25-vuotiaiden, verokertymä kääntyi hienoiseen kasvuun kaikissa maakunnissa jo vuonna 2018.

Vaikka taloudellinen epävarmuus ei rohkaise lähtemään asuntokaupoille, Tiihonen muistuttaa, että asunnonomistaja pystyy kartuttamaan varallisuuttaan myymällä ja uudelleen ostamalla.

– Omistusasunto tuo varmuutta omaan talouteen ja jonkinlaista tulevaisuuden uskoa, jos omaisuudestaan pitää huolta.

​

Oletko ostamassa ensimmäistä asuntoasi? Ensiasunnon ostajan opas‍ kertoo vinkit ensiasunnon etsintään, asuntolainaan, veroetuun ja remontointiin.