”Välillä on raskasta muuttaa joka toinen viikko” - Ex-aviopari asuu yhteisessä kodissa vuoroviikoin

Kirkkonummelaisen rivitalokodin jääkaapin oveen on kiinnitetty pitkä siivouslista. Se on harvinaisen yksityiskohtainen.

Esimerkiksi yläkerran vessan siivoukseen kuuluu pöntönpesun lisäksi seuraavaa: “Laita kaikki välineet ja tavarat omille paikoilleen. Vie roskat ulos ja vaihda roskikseen uusi pussi.” Keittiössä täytyy astioiden pesun, imuroinnin ja pintojen pyyhkimisen lisäksi muun muassa vaihtaa keittiöpyyhkeet. Ja: “Lopuksi vaihda tiskirätti.”

– Olimme ottamassa kotiin siivoojaa, mutta sitten tyttäremme kysyi, miksi emme maksaisi siivouksesta hänelle. Myös poikamme innostui ajatuksesta, Hannaliisa Huhtinen, 44, kertoo.

Sunnuntaisiivous on välttämätön, jotta kodin toinen asukas voi tulla aina siistiin kotiin. Toinen asukas on Hannaliisan ex-aviomies Jan Finell, 48, joka asuu kodissa vuoroviikoin. Kotona asuvat pariskunnan yhteiset lapset, 13-vuotias Kiara ja 15-vuotias poika.

Aina maanantaisin on vaihtopäivä. Silloin Hannaliisa suuntaa nykyisen puolisonsa Jyrin luokse Helsinkiin ja Kirkkonummen kotiin asettuu Jan uuden kumppaninsa Tanjan kanssa. Tai jos on Hannaliisan kotiviikko, Jan ja Tanja lähtevät maanantaisin Tanjan luokse Nummelaan. Lasten ei tarvitse muuttaa.

Hannaliisan, Janin ja lasten sekä Hannaliisan ja Janin nykyisten kumppaneiden arki on pyörinyt näin jo kolmen vuoden ajan.

– Olemme Hannaliisan kanssa kuin kämppiksiä, mutta emme juuri näe toisiamme kasvotusten. Aina maanantaisin toinen lähtee aamulla töihin ja illalla toinen tulee tilalle. Yhteydenpito sujuu pitkälti puhelimessa, Jan kuvailee.

Jatkuva muuttaminen rasitti

Taidat olla ihan kahjo, kun muutat yhteen eksän kanssa! Näin eräs Janin ystävä totesi reilut kolme vuotta sitten kuultuaan, että Jan suunnitteli Hannaliisan kanssa yhteisen asunnon hankkimista. Pariskuntahan oli eronnut!

Eron jälkeen vuonna 2012 Jan ja Hannaliisa olivat muuttaneet erilleen omiin asuntoihinsa. Lapsilla alkoi viikko-viikko-rumba: joka toinen viikko asuttiin isän, joka toinen viikko äidin luona.

Jatkuva muuttaminen kävi nopeasti lapsille hankalaksi.

– Lapset eivät sanoneet sitä suoraan, mutta heissä näkyi, että tilanne stressasi. Koulukirjojen unohtelu oli tekosyy siihen, että ei voinut tehdä läksyjä. Uikkarit olivat väärässä paikassa, kun niitä olisi tarvittu, Jan muiselee.

– Myös kalenterin vaihtelu rasitti. Vaihtopäivä oli periaatteessa aina sama, mutta töiden tai muiden menojen takia jouduimme välillä muuttamaan sitä. Molemmat lapset olivat ärtyisiä, kun he eivät koskaan oikein tienneet, milloin kotia piti vaihtaa, Hannaliisa kuvailee.

Tilanne kiristi kaikkien hermoja. Hannaliisa ja Jan olivat silti koko ajan väleissä ja koettivat parantaa keskusteluyhteyttään pariterapiassa.

– Lasten adoptiotaustan vuoksi halusimme tehdä kaikkemme, että ero olisi heille mahdollisimman kivuton. Terapiasta saimme työkaluja keskustelemiseen. Erillään asuminen oli tarpeellista aikaa, jolloin pystyimme rakentamaan omaa elämäämme, määritellä välejämme ja tehdä eroa.

Kun lasten ja tavaroiden hankalaa siirtelyä oli jatkunut muutaman vuoden, Janin puoliso Tanja heitti Janille: Voisitteko ajatella, että lapset saisivat asua yhdessä kodissa ja vaihtaisitte itse kotia vuoroviikoin? Jan pohti hetken ja ehdotti asiaa Hannaliisalle, joka suhtautui siihen myönteisesti.

Myös Hannaliisan uusi puoliso Jyri piti ajatusta hyvänä ja lapsetkin innostuivat. Aluksi Hannaliisa ja Jan pohtivat yhteisen omistusasunnon hankkimista tai vuokra-asuntoa, mutta kävi ilmi, että asumisoikeusasunto sopi heille parhaiten. Pian Kirkkonummelta löytyi viihtyisä rivitalonpätkä: aso-viisiö, jossa oli kaikille omat makuuhuoneet.

– Asumisoikeusasunto on paras ratkaisu, kun kodissa asuu kaksi aikuista, jotka eivät ole pariskunta. Koti ei mene alta, mutta siitä pääsee tarvittaessa kolmessa kuukaudessa eroon, Hannaliisa sanoo.

Säännöt on kirjattu yhdessä ylös

Hannaliisa on kasannut keittiön pöydän päälle kirjapinoja ja muuta pikkutavaraa. Hän naurahtaa, että pöydästä on tullut hänelle tarpeellinen säilytystila omalla kotiviikolla. Oma makuuhuone on sen verran pieni, että siellä on vain kapea kaappi.

Janin ja Tanjan makuuhuone on isompi, sillä Tanja asuu Janin viikot Janin kanssa Kirkonummella. Jyri on Hannaliisan kanssa Kirkkonummella lähinnä viikonloppuisin ja lomilla.

Arki vanhempien vuoroviikkoasumisessa on kolmessa vuodessa muotoutunut uomiinsa. Sitä ovat auttaneet selkeät säännöt, jotka Hannaliisa ja Jan tekivät kirjallisesti ennen yhteiseen kotiin muuttamista.

Ensin tehtiin kirjallinen sopimus, että asumiskokeilu kestäisi vähintään vuoden vaikka miten pahalta tuntuisi. Sitten kirjattiin ylös yhteiset siivoussäännöt. Janille tärkeää esimerkiksi oli, että ennen kuin hän tulee kotiin, kylpyhuoneen lattiakaivosta on poistettu hiukset.

Hannaliisa ja Jan sopivat myös, että aikuiset eivät mene toistensa huoneisiin ilman lupaa. Luvan kanssa toisen makuuhuonetta voi käyttää tarvittaessa vierashuoneena.

Jos toisen pitää käydä kotona toisen viikolla, sisään ei saa tulla omilla avaimilla vaan ensin pitää soittaa ja kysyä, sopiiko tulla.

– Meillä on jatkuvan neuvottelun periaate, eli sääntöjä tarkennetaan sitä mukaa kun tarvetta tulee. Myös lapset osallistuivat innolla sääntöjen muotoiluun, Hannaliisa ja Jan kertovat.

Kodin menot maksetaan yhteiseltä tililtä

Ex-aviopuolisoiden yhteistä taloudenpitoa helpottaa yhteinen lastenhoitotili, joka Janilla ja Hannaliisalla on ollut erosta lähtien. Molemmat laittavat tilille sovitun summan rahaa asunnon vastikkeisiin ja hieman ylimääräistä, josta maksetaan kotiin liittyviä kustannuksia ja lasten menot. Tilille ohjataan myös lapsilisät.

Hannaliisa ja Jan maksavat yhteisen asunnon sähkö- ja vesilaskut ja muut yhteiset kulut puoliksi.

– Omat asumiskuluni pienenivät huomattavasti, kun muutimme yhteiseen asuntoon ja maksamme vastikkeen ja muut menot puoliksi. Eikä lapsille ei tarvitse olla kaksia vaatteita ja muita tavaroita, Hannaliisa sanoo.

Molemmat huolehtivat omilla viikoillaan ruokaa jääkaappiin, joka pyritään tyhjentämään viikon loputtua. Jos jotain jää, sen saa käyttää.

– Kun laitamme toiselle viestiä, miten lasten viikko on sujunut, ja usein viestissä voi lukea myös, että ”tänne jää lohikeittoa, saa syödä” tai ”wc-paperi on loppunut, muista ostaa lisää.”

Hyvät puolet menevät huonojen edelle

Lähipiiri ei enää ihmettele Hannaliisan ja Janin asumismuotoa, mutta monissa vähemmän tutuissa se herättää ajatuksia.

– Moni suhtautuu tähän tosi positiivisesti. Jotkut jopa sanovat, että kaikkien pitäisi tehdä näin, mutta ei se ole kaikille mahdollista. On kaikenlaisia eroja, uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan. Meillä tässä järjestelyssä moni asia osui kohdalleen. Esimerkiksi uusilla kumppaneillamme ei ole lapsia, jonka vuoksi pystymme asumaan näin, Jan sanoo.

Hannaliisa ja Jan vakuuttavat kuin yhdestä suusta, että vuoroviikkoasuminen on ollut heille ja lapsille paras mahdollinen ratkaisu. Hannaliisa joutuu oikein pohtimaan, mikä olisi järjestelyssä hankalaa.

– Omat tavarat tuntuvat usein olevan väärässä paikassa.

Janilla oli aluksi tekemistä henkisen puolen kanssa.

– Se häiritsi, että exä asui omassa kodissa uuden puolison kanssa, jonka likaisia vaatteita saattoi vahingossa löytyä omasta pyykkikorista. Asiaan etsittiin ratkaisua ja pyykkikorit järjesteltiin uudelleen. Enää en ajattele ollenkaan, että Hannaliisan viikolla tämä olisi oma keittiöni, vaan silloin se on heidän keittiönsä, Jan pohtii.

– Tässä on hurjasti hyviä puolia, jotka menevät vaa’assa huonojen edelle. Ja aina jos jatkuva muuttaminen väsyttää itseä, voi ajatella, miten raskasta se olisi lapsille.

Erityisen tärkeää on ollut, että Hannaliisa ja Jan ovat olleet hyvissä väleissä koko ajan eron jälkeen.

– Pariterapia opetti puhumaan ja saimme käsiteltyä asiat niin, että kaunoja ei jäänyt. Voin hattua nostaen sanoa, että Hannaliisa on yksi parhaita ihmisiä, kenestä kannattaa erota, Jan kehaisee.

– Samoin! Hannaliisa naurahtaa.

Lasten palaute kannustaa

Kannustavinta vanhempien vuoroasumisessa on ollut lasten palaute.

– Sen jälkeen kun tähän ryhdyttiin, lapset sanoivat pitkään, että tämä on parasta mitä heille on tapahtunut. Kun vähän aikaa sitten juttelimme asiasta, he sanoivat, että eivät missään tapauksessa vaihtaisi.

Lähivuosina tilanne voi muuttua. Jan sanoo, että viikoittainen muuttaminen on alkanut tuntua liian lyhyeltä väliltä. Helmikuusta eteenpäin kokeillaan vaihtopäivää kahden viikon välein.

– Tämä asumismuoto on niin pitkään, kun sille on tarve. Viimeistään sitten, kun toinen tai molemmat lapset muuttavat kotoa, luovumme yhteisestä kodista. Hätiköityjä ratkaisuja emme silti tee, sillä järjestely toimii tosi hyvin.

Lue seuraavaksi:

Jäänkö yksin lainojen kanssa? Avioero on kriisi myös taloudelle ‍