Kesän hääkausi alkaa pikkuhiljaa hyrähtää käyntiin ja myös itsellä se h-hetki lähestyy. Järjestelyt alkavat olla mallillaan ja ne tärkeimmät asiat, kuten häämekko, juhlapaikka ja kuohuviinin merkki ovat kunnossa. Kuitenkin hoitamatta on taas kerran ne muka monimutkaiset paperiasiat, kuten avioehto.

Sana avioehto herättää vieläkin hyvin erilaisia tunteita ja mielikuvia. Joillain keskustelupalstoilla se kyseenalaistetaan vahvasti – kannattaako naimisiin edes mennä, jos ei usko suhteen kestävän? Joillekin tulee mieleen myös amerikkalaiset 90-luvun tv-sarjat, joissa riidellään avioerotilanteessa sekä rahasta että tavaroista. Itse kategorisoin avioehdon vähän samaan luokkaan kuin vakuutuksen. Onhan minulla kotivakuutuskin siksi, että haluan varautua tulipalon tai vesivahingon varalta eikä siksi, että toivon ja uskon näiden tapahtuvan. Onneksi olemme tässä asiassa samoilla linjoilla toisen puoliskon kanssa, koska yksipuolisella päätöksellä ei taida sopimuksen solmiminen onnistua tässäkään tapauksessa.

Isoja rahoja tai omaisuutta meillä ei ole, mutta omassa tilanteessani ajattelisin avioehdon selkeyttävän tilannetta joskus toivottavasti kaukaisessa tulevaisuudessa, ja jos siis avioliiton näkökulmasta se pahin tapahtuisi. Minulle ja puoliskolleni molemmille on todennäköisesti odotettavissa perintönä osia omakotitaloista, mökeistä ja muunlaisesta kiinteästä omaisuudesta. Pahin tilannehan olisi se, että riitaisan eron myötä vihainen puoliso voisi vaatia osuutta rakkaasta mökistä ja joutuisimme tämän takia myymään sen kokonaan ulkopuolisille. Ennen eroa näitä asioita pystyy pohtimaan vielä puolueettomasti, joten varmasti järkevä varautuminen helpottaa elämää sitten, jos se pahin tapahtuisi.

Päätös avioehdosta on siis tehty, mutta mitäs käytännössä sitten sovimme? Ilman avioehtoa, avioeron osuessa omalle kohdalle omaisuus tasataan puolisojen kesken. Yksinkertaistettuna yhteen-, vähennys- ja jakolaskua tulee sen verran, että varakkaampi antaa köyhemmälle rahaa tai muuta omaisuutta sen verran, että molempien omaisuuden arvo tulee yhtä suureksi. Avioehdolla voi siis sopia tähän lähtökohtaan jonkun muun ratkaisun.

Avioehdon sisällössä, muotoseikoissa ja tekemisessä onkin sitten monenlaisia vaihtoehtoja. Voimme esimerkiksi sopia, että kummallakaan tai toisella puolisolla ei ole oikeutta mihinkään toisella puolisolla olevaan tai tälle tulevaan omaisuuteen tai siten määrätä hyvinkin yksilöidysti tietyistä omaisuuseristä, joihin eron sattuessa toisella ei ole oikeutta. Yksi vaihtoehto onkin vaikkapa rajata perintönä ja testamentilla saadut omaisuudet kokonaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Tämän avulla ajattelin esimerkiksi itse eliminoida syyn mahdollisesti isoihinkin riitoihin puolison kanssa ja hankalan tilanteen sisarusteni kanssa.

Kuitenkin kiemurat ja vaihtoehtojen määrä nostavat hikikarpalot ainakin minun otsalleni – miten osaan tehdä oikeanlaisen sopimuksen ja mihin kaikkeen avioehto loppujen lopuksi vaikuttaa? Onhan myös mahdollista, että avioliittomme päättyisikin toisen puolison kuolemaan, jolloin tilanne ja tavoittelemamme lopputulos voisikin olla täysin erilainen kuin avioerotilanteessa. Monimutkaisuuden takia tämäkin sopimus on loppupeleissä suositeltavaa hoitaa asiantuntijan kanssa. Vääränlainen sopimus voi nimittäin olla pätemätön, eli sitten siinä tämä olisi taas yksi potentiaalinen riidan aihe jo muutenkin vaikeassa tilanteessa. Apua tekemiseen saa vaikka omasta pankista tai muulta asiantuntevalta lakimieheltä. Kun kuviot on hiottu valmiiksi, sopimus allekirjoitettu ja kaikkien muotoseikkojen näkökulmasta asiantuntija näyttää vihreää valoa, se toimitetaan maistraatille rekisteröitäväksi ja homma on sillä bueno!

Ei tämä nyt niin monimutkaiselta kuitenkaan kuulosta. Otan siis itseäni niskasta kiinni ja varaan ajan asiantuntijalle!

​