Anitta Ahonen puhuu kuolemasta raatorehellisesti: "Huumori on ollut terapiaa"

Nukahti ikiuneen, heitti lusikat nurkkaan, vaihtoi hiippakuntaa. Lähti ilmavoimiin, taivaan kotiin tai vehreämmille metsästysmaille. Suomen kielestä ei kuolemaa kuvaavia kiertoilmauksia puutu. 

Stand up -koomikko Anitta Ahonen, 61 – Iso A, Tammelan Rivo-Riitta, Anarkistiorvokki ja Tiktokista tuttu kiroileva rollaattorimummo – ei kiertoilmauksia harrasta. Hän tekee raatorehellistä ja reippaalla kiroilulla höystettyä pilaa aroista aiheista, kuten lihavuudesta, syövästä, omaishoitajuudesta – ja kuolemasta. Keikkoja on parin viime vuosikymmenen aikana kertynyt liki 2 700. 

– Kun vetää oikealla tavalla tarpeeksi överiksi, yleisö nauraa ehtimättä ajatella, onko se sopivaa. Joku on saattanut joskus poistua kesken esityksen, mutta lähtökohtaisesti huumorini on otettu hyvin vastaan. Osa tulee itkien halaamaan keikan jälkeen ja kertoo saaneensa eräänlaista vertaistukea, Ahonen kertoo. 

Toisinaan omien tarinoiden teho tulee yllätyksenä koomikolle itselleenkin. Näin kävi muun muassa silloin, kun Ahonen esiintyi Pispalan kirkossa – "alttaritaulun edessä, koska taaksekaan ei mahtunut". 

– Vedin keikan kirkon Tavallinen tiistai -illassa, kun teemana oli "Synti perkele". Tunsin oloni siellä niin syntiseksi, että se oli ihan järkyttävää. Liikutuin omista sanoistani ja rupesin amatöörimäisesti itkemään! hän päivittelee. 

Ronski musta huumori keventää taakkaa 

"Äiti sairastui kohdunkaulan syöpään, kun olin kahdeksantoista vanha. Ensin pelkäsin, että hän kuolee. Kunnes sairaus eteni ja mua alkoi pelottaa, ettei se v**** kuolekaan." 

Ahosen mukaan yksi koomikon ammatin ja mustan huumorin parhaista puolista on juuri tämä: huumorin avulla voi käsitellä hyvinkin synkkiä aiheita. Oman äidin viimeiset ajat olivat niin tuskaisia, että kuolema oli helpotus sekä äidille että tyttärelle.  

Siviilissä Anitta Ahonen ei voinut myöntää helpotustaan juuri kenellekään. Koomikko Isolle A:lle tämä ei sen sijaan tuottanut ongelmia. Mustalla, pelottomalla kuolemapuheellaan hän tuli antaneeksi myös yleisölle luvan tuntea luvatonta. 

– Vastoinkäymisistä syntyy parasta komiikkaa – ja kun aiheet ovat omakohtaisia, niihin on helppo samastua ja suhtautua myötätuntoisesti, hän toteaa. 

Omakohtaisia aiheita ylipainoisella, veljen ja äidin omaishoitajana toimineella, useamman läheisen ihmisen menettäneellä ja kahdesta kuolemanvakavasta sairaudesta selvinneellä kuusikymppisellä riittää. Eikä vain aiheita vaan myös niihin liittyviä, toinen toistaan hankalampia, tunteita. Sellaisia kuin menetys, suru, pelko ja häpeä.  

Mulla on joskus ollut tällainen motto: "Kun sais terveenä kuolla ja pääsis omin jaloin hautaan." 

– Olen keventänyt komiikan avulla omaa painolastiani. Musta huumori on ollut terapiaa, jossa en ole juuri muuten käynyt. Kun yleisö nauraa, liikkeelle lähtee valtava määrä hyvää energiaa ja kaikki hyvän olon hormonit. Se auttaa minua ja toivon mukaan myös muita, hän sanoo. 

Tavaramerkki ja elämänasenne 

"Puolisoni on suunnitellut hautajaisiani kahdesti kymmenen viime vuoden aikana. Olen lohduttanut häntä sanomalla, että ei mitään hätää, jatkat vain suunnittelua – että kyllä kolmas kerta toden sanoo."  

Musta huumori on Ison A:n ammatillinen tavaramerkki, mutta se on myös Ahosen elämänasenne. Lapsuudessa opittu, matkan varrella vahvistunut ja arkeen tiukasti tarttunut tapa, jonka myös pitkäaikainen elämänkumppani ja muut läheiset ihmiset taitavat.  

– Viljelen mustaa huumoria lähipiirini kanssa. Se on ollut mulle eräänlaista siedätyshoitoa jo ennen kuin kukaan puhui resilienssistä, hän toteaa.

Nykyään resilienssistä puhutaan paljonkin. Termillä riittää määritelmiä, joista yksi on psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan käsialaa. Hän kuvaa resilienssiä sopeutumis- ja selviytymiskyvyksi yllättävien muutosten ja menetysten kohdatessa (Resilienssi muutosten kohtaamisen taito, Kirjapaja 2018).

Poijula toteaa, että resilienssillä on tapana vahvistua iän ja elämänkokemuksen karttuessa. Sitä vahvistaa hänen mukaansa myös oikeanlainen – ihmisiä yhdistävä, jännitystä lieventävä – huumori. Sitä jos mitä Ison A:n keikat parhaimmillaan tarjoavat. 

Mitä hankalampi asia tai tunne, sitä mustempaa ja suoraviivaisempaa pilaa Ahonen siitä tekee. 

– Mulla on työläistausta, enkä pelkää kertoa ronskejakaan juttuja. Voisin sanoa, että multa puuttuu sellainen porvariston hillitty charmi. Joku joskus kysyikin, olenko kätilö vai rekkakuski, kun mulla on niin ronskit jutut.  

Kuolema elää ja muuttuu 

"Kun miespuoliset kollegat kuulivat, että mulla on kohdunrungon syöpä, sain heiltä yhteisviestin, jossa luki: Pikaista paranemista äänin 6–2." 

Kuolemateema on Ahosen mukana kaikilla keikoilla. Se kuitenkin elää ja muuttaa jatkuvasti muotoaan. Omat ja läheisten sairaudet ja kuolemat ovatkin pikkuhiljaa tehneet tilaa muille aiheeseen liittyville näkökulmille.  

Kuoleman kiertoilmaukset ovat kiinnostaneet Ahosta aina. Tällä hetkellä koomikon erityisen kiinnostuksen kohteena ovat hankemaailman kankea kieli ja byrokratian vaikeus sekä digisyrjäytetyt ja -syrjäytyneet.  

– Valtiovarainministeriöllä, Digi- ja väestötietovirastolla sekä Verohallinnolla on menossa elämäntapalähtöinen digitalisointihanke Kuoleman ekosysteemi, jota on työstetty jo pari vuotta ihmiskeskeisyys ja elämäntapalähtöisyys lähtökohtana konseptin luomisprosessissa. 

Läheisen kuolemaan liittyvä palvelupolku on mietitty niin, että se olisi mahdollisimman ihmislähtöinen ja sähköisesti hoidettavissa, hän lukee ja pyörittelee silmiään. 

– Ymmärrän tavoitteen olevan, että byrokratiaa lievennetään ja että kaiken saisi yhdeltä luukulta. Miksei sitä sitten sanota niin?  

Kuoleman teema on koomikon kannalta ehtymätön runsaudensarvi. Siitä riittää varmasti ammennettavaa Ahosen uran loppuun saakka.  

– Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, jään viiden vuoden kuluttua eläkkeelle. Mustan huumorin viljelemistä en lupaa kuitenkaan lopettaa koskaan.