Joka vuosi ennen joulua Liisa Mannerla, 71, saa kutsun sukulaiseltaan tai ystävältään. Tulisitko meille jouluksi? Joka kerta Mannerla vastaa samalla tavoin: kiitos, mutta tällä kertaa kieltäydyn.

– Viihdyn yksinäni. Olisinko vähän erakkoluonne, hän sanoo.

Viimeksi Mannerla vietti joulua muiden ihmisten kanssa vuonna 2010. Iäkkään sukulaisen luo oli kokoontunut muitakin sukulaisia ja paljon lapsia.

Teen mökille kauniin joulun. Ripustan pihalle ja puihin paljon jouluvaloja, laitan ulkotulia ja sytytän sisällä kynttilöitä.

Tavararöykkiöstä, jonka paikalla olevat lapset saivat lahjaksi, tuli Mannerlalle kummallinen tunne.

– Ajattelin, että onko se kaikki tarpeellista.

Sen jälkeen Mannerla on viettänyt joulunsa aina itsekseen. Viimeisimmät vuodet seurana on ollut ainoastaan hänen kissansa Toffee.

“Rauhoitun kuuntelemalla joulurauhan julistuksen”

Parasta omassa joulussa on Mannerlan mielestä oma rauha. Jouluperinteet ovat hänelle tärkeitä. Hän matkustaa kotoaan Espoosta aina jouluksi mökilleen, joka sijaitsee Hämeenlinnan Rengossa keskellä luonnon rauhaa, järven rannalla.

– Teen sinne kauniin joulun. Ripustan pihalle ja puihin paljon jouluvaloja, laitan ulkotulia ja sytytän sisällä kynttilöitä. Omasta mielestäni siellä on hyvinkin tunnelmallista. Jouluuni kuuluu myös pieni joulukuusi, joka on sisällä maljakossa.

Aatonaattona Mannerla paistaa joulukinkun, ja aattoaamuna hän valmistaa riisipuuron. Mökkinaapurissa asuva ystävä valmistaa hänelle joululahjaksi joululaatikot, toiselta ystävältä hän saa joululeivonnaisia.

Kuvassa puna-valkoinen kissa makaa maassa ja katselee ruohoa.
Liisa Mannerla antaa jouluisin Toffee-kissalle pienen lahjan. – Toffee on maailman paras kissa. Se tuli aikoinaan pyörimään mökin pihapiiriin ja valitsi minut omistajakseen.

Muut jouluruoat Mannerla ostaa valmiina. Ainakin kalaa täytyy olla eri muodoissa. Mannerla pitää myös makeasta.

– Lempiherkkuani ovat karkit. Minulla on kaikki jouluruuat pöydässä ihan niin kuin kuuluu. En vietä askeettista joulua.

Myös pihapiirin linnut saavat jouluna erityisherkkuaan pähkinöitä. Mannerla seurailee mielellään lintujen puuhia lintulaudoilla ja pihassa.

– Joulu lähtee siitä, että rauhoitun kuuntelemalla joulurauhan julistuksen. Joulun aikaan kuuntelen myös joululauluja radiosta tai cd-levyiltä.
Hän lämmittää itselleen aina myös joulusaunan ja saunoo kesällä tehdyn vihdan kanssa.

Juhlapyhiä voi viettää monin eri tavoin

Muut eivät aina ymmärrä Mannerlan valintaa. Moni on sitä kommentoinutkin.

– Välillä tuntuu, että muut ovat todella ahdistuneita. He sanovat, etten voi olla jouluna yksin. Miksen voisi? Se on minulle vapaaehtoista, ja nautin siitä.

Mannerla toivoisi ihmisten ymmärtävän, että on eri tapoja viettää juhlapyhiä, eikä toinen ole toista parempi.

Lahjojen määrää voisi mielestäni vähentää, mutta se on meistä ihmisistä kiinni.

– On ihan mahdollista olla jouluna yksin, jos itse niin haluaa. Monelle se voi kuitenkin olla mahdoton ajatus, jos on tottunut olemaan porukoissa, hän sanoo.

– Ymmärrän myös sen, että jos on vaikkapa jäänyt leskeksi, ensimmäinen joulu on tosi vaikea. On eri asia, jos on rakentanut oman systeeminsä vapaaehtoisesti, kuten minä olen tehnyt.

Onko joulun perusmerkitys unohtunut?

Jouluun liittyvät uskomukset ja tavat eivät sinänsä ärsytä Mannerlaa. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi ihmiset hankkivat toisilleen niin paljon tavaraa.

– Siinä unohtuu joulun perusmerkitys. Lahjojen määrää voisi mielestäni vähentää, mutta se on meistä ihmisistä kiinni.

Kyllä Mannerlakin hankkii lahjoja. Ennen joulua hän muistaa ystäviään, tuttaviaan ja sukulaisiaan pienellä tervehdyksellä: käy viemässä kukkasen tai jonkun muun pienen lahjan heille, joiden kanssa on ollut tekemissä tai joilta hän saa jouluherkkuja.

Varttunut nainen kävelee merenrannalla, sylissään havuja ja joulukukka, taustalla vastarannan kerrostalot.
– Minulle joulu on rauhoittumisen aikaa, jolloin voi syventyä mietiskelemään elämää, Liisa Mannerla sanoo.

– Myös kissani saa jouluna pienen paketin. Toffee on maailman paras kissa.

Joulun alla Mannerla tapaa ystäviään, mutta jouluaaton hän rauhoittaa puolenpäivän jälkeen vain itselleen. Ystävien puheluihin hän vastaa.

– Välillä mietin, että ovatko soittelijat heitä, jotka ovat ahdistuneita minun joulunvietostani. Onhan se toki kiva, että he muistavat.

Ulkopuolisten odotuksista ei kannata välittää

Mannerlan mielestä joulun viettäminen yksin sopii heille, jotka ovat sinut itsensä kanssa.

– Täytyy hyväksyä itsensä sellaisenaan eikä tehdä niin kuin muka kuuluisi.
Ulkopuolisten odotuksista ei tarvitse välittää liikaa.

– Myös juhannuksen alla toitotetaan kauheasti, että pitäisi olla porukassa. Nuorempana ahdistuin sellaisesta, mutta en enää. Ei tarvitse olla seurassa, jos ei halua.

Mannerla aikoo viettää joulunsa vastakin vain omassa ja kissansa seurassa.

– Se on minun elämäntapani.

Piditkö artikkelista? Tilaa maksuton OP Median uutiskirje, ja saat sähköpostiisi ajankohtaiset vinkit oman taloutesi hallintaan sekä asumiseen kerran viikossa.