Kun nuori tarvitsee tukea, valmentaja on usein ensimmäinen aikuinen paikalla

Moni ajattelee, että nuoren mielenterveyteen liittyvät kysymykset kuuluvat koululle, kodille tai terveydenhuollolle. Silti arjessa moni nuori viettää enemmän aikaa harjoituksissa kuin juuri missään muualla kodin ja koulun lisäksi. Siksi myös valmentajasta on tullut aiempaa tärkeämpi aikuinen nuoren elämässä.

Nuori ei välttämättä tarvitse ensimmäiseksi ratkaisua ongelmaansa. Usein hän tarvitsee aikuisen, joka huomaa, kuuntelee ja uskaltaa kysyä, miten menee.

Harjoituksissa koetaan onnistumisia ja pettymyksiä, opetellaan paineensietoa ja rakennetaan ystävyyssuhteita. Samalla esiin voivat nousta myös jaksamiseen, itsetuntoon tai ryhmään kuulumiseen liittyvät huolet.

Moni valmentaja tunnistaa tilanteen. Nuori vaikuttaa tavallista vetäytyneemmältä, harjoitukset eivät enää innosta tai käytös muuttuu. Huoli herää, mutta sanoja voi olla vaikea löytää.

– Valmentajat kohtaavat nuoria lähes päivittäin. Heillä on ainutlaatuinen mahdollisuus huomata pieniä muutoksia voinnissa tai käyttäytymisessä. Samalla moni pohtii, miten ottaa huoli puheeksi tavalla, joka tuntuu turvalliselta sekä nuoresta että aikuisesta, sanoo Satu Raappana, lasten ja nuorten mielenterveystyön johtaja MIELI ry:stä.

Raappanan mukaan tarkoitus ei ole tehdä valmentajista mielenterveyden ammattilaisia. Tärkeintä on antaa heille varmuutta kohdata nuori ihmisenä.

– Nuori ei välttämättä tarvitse ensimmäiseksi ratkaisua ongelmaansa. Usein hän tarvitsee aikuisen, joka huomaa, kuuntelee ja uskaltaa kysyä, miten menee.

Pienet teot voivat kantaa pitkälle

Jopa joka neljäs nuori kohtaa mielenterveyden haasteita. Niiden vaikutukset näkyvät entistä useammin myös harrastuksissa ja urheiluseuroissa.

Samalla suuri osa valmentajista toimii vapaaehtoisesti tai sivutoimisesti muun työnsä ohella. Kaikilla ei ole koulutuksen kautta saatuja valmiuksia tukea nuorten mielen hyvinvointia osana harjoitusarkea.

Tähän tarpeeseen on kehitetty Päävalmentaja-niminen tekoälypohjainen työkalu. MIELI ry:n ja OP Pohjolan yhteistyössä toteuttama palvelu toimii valmentajan sparrauskumppanina tilanteissa, joissa tämä kaipaa näkökulmia, kysymyksiä tai käytännön ideoita nuoren kohtaamiseen.

Raappanan mukaan työkalun tavoitteena on vahvistaa ennen kaikkea pieniä arjen tekoja.

– Nuoren hyvinvointi rakentuu usein yllättävän tavallisista asioista. Siitä, että ryhmään on helppo tulla, onnistumiset huomataan ja jokainen kokee kuuluvansa joukkoon.

Työkalu voi auttaa valmentajaa esimerkiksi pohtimaan ryhmän ilmapiiriä, kannustavan palautteen antamista tai sitä, miten nuorta koskeva huoli kannattaa ottaa puheeksi. Se tarjoaa kysymyksiä, konkreettisia ehdotuksia ja esimerkkisanoituksia erilaisiin tilanteisiin.

Päävalmentaja-työkalu on otettu vastaan innolla ja urheilun kentältä saadun palautteen perusteella sille koetaan olevan tarvetta.

- Jo ensimmäisen viikon aikana Päävalmentajan kanssa käytiin satoja keskusteluja, joissa painottui tarve konkreettisille neuvoille, vinkeille ja valmentajan omien ajatusten vahvistamiselle, Raappana kertoo.

Tekoäly ei korvaa ihmistä eikä ammattilaista

Vaikka Päävalmentaja hyödyntää tekoälyä, sen tarkoitus ei ole antaa diagnooseja tai hoito-ohjeita. Työkalu on rajattu tukemaan valmentajan omaa ajattelua ja toimintaa.

Raappana korostaa, että tekoäly toimii parhaimmillaan silloin, kun se helpottaa avun löytämistä oikealla hetkellä.

– Haastava tilanne ei useinkaan odota seuraavaa koulutusta tai kurssia. Kysymys voi nousta mieleen juuri ennen harjoituksia tai niiden jälkeen. Silloin helposti saavutettava tuki voi olla valmentajalle arvokasta.

Tekoäly valittiin ratkaisuksi juuri siksi, että se on käytettävissä ajasta ja paikasta riippumatta. Sen avulla MIELI ry:n asiantuntijasisältöjä voidaan tuoda lähemmäs valmennuksen arkea.

Työkalulla on kuitenkin selkeät rajat. Vakavissa tilanteissa sen tehtävänä on ohjata nuori ja hänen lähellään olevat aikuiset ammattiavun piiriin. Se ei toimi kriisipalveluna eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisia.

Tavoitteena ei ole tehdä valmentajista terapeutteja. Tavoitteena on antaa heille rohkeutta ja keinoja olla läsnä nuoren arjessa.

Raappanan mukaan juuri siinä piilee työkalun tärkein ajatus.

– Tavoitteena ei ole tehdä valmentajista terapeutteja. Tavoitteena on antaa heille rohkeutta ja keinoja olla läsnä nuoren arjessa.

Kun aikuinen uskaltaa kysyä, kuunnella ja osoittaa välittävänsä, vaikutus voi olla nuorelle merkittävä. Siksi myös urheilun kentillä tehtävillä pienillä teoilla on väliä.