Tapakouluttaja Helena Valonen kertoo, että nykyään ilmapiiri ristiäisissä, nimiäisissä ja muissakin juhlissa on rentoutunut verrattuna vaikkapa 50 vuoden takaiseen. Entisaikaan juhlaväki saattoi hiljentyä jännityksestä, kun pappi saapui paikalle. Alettiin niiailla ja kumarrella.

– On oivallettu, että kaikki vieraat ovat tasa-arvoisia. Kukaan ei myöskään enää jää nurkkaan yksin siksi, että ’minä olen vain tällainen’, Valonen sanoo.

Puhuminen auttaa

Sopivia lahjoja pohtivaa auttaa ajatus rentoudesta. Ei tarvitse käpertyä pohtimaan yksinään, mitä ostaisi lahjaksi, vaan lahjoista voi nykyään puhua avoimesti ja rennosti vauvan vanhempien kanssa. Haluaisivatko he käytännöllisen lahjan, vaikkapa itsetehdyt tossut tai puvun, tai vauvalle harsoja? Jos tiedät, että vastuullisuus on vanhemmille tärkeä arvo, heitä voisi ilahduttaa saada Suomessa käsityönä valmistettuja, luomupuuvillaisia harsoja. Tai tykkäisivätkö he ihanasta, pehmeästä lelusta vauvalle?

– Kävin itse tovi sitten sukulaisen vauvan ristiäisissä. Perhe toivoi pehmeää, kotimaista tuotetta, jossa ei ole kemikaalisia jäämiä, Valonen kertoo.

Lahjasta voi puhua paitsi isäntäperheen, myös muiden vieraiden kanssa. Muiden kanssa voi sopia jopa yhteislahjasta. Tai jos haluaa tuoda oman lahjan, puhumisesta on silti hyötyä. Kun tietää, mitä muut ovat tuomassa, voi itsekin saada ideoita.

– Eikä moni tule vieneeksi samaa lahjaa, Valonen sanoo.

Toki myös perinteisiä ristiäislahjoja saa hyvin tuoda, jos perhe niin toivoo, kuten korun tai kuvakehyksen. Eikä tarvitse olla kummi, että voi tuoda korun.

Entäs rahalahja?

Minkä hintainen lahjan sitten pitäisi olla? Tai jos haluaisi antaa lahjaksi rahaa, paljonko sitä pitäisi antaa? Valonen ei halua sanoa mitään tiettyä summaa.

– Perheiden tilanteet vaihtelevat niin paljon. Opiskelijalle 20 euroa voi olla tosi iso summa lahjaan, Valonen sanoo.

Esimerkiksi hääjuhlista keskusteltaessa kuulee usein, että rahaa pitäisi antaa lahjaksi vähintään sen verran, kuin yhden vieraan ruuat maksavat juhlassa. Valosesta tämä on erikoinen ajatus.

– Varmaankin tällainen ajatus on muotoutunut vanhoista ”kansallispäivällisistä”. Ne olivat aikoinaan kansalaistapahtuma, jonka ideana oli, että jokainen maksaa ruokansa.

Ei kuitenkaan ole vieraiden velvollisuus maksaa omasta osallistumisestaan.

– Juhlan idea nimenomaan on, että isäntäväki haluaa tarjota sen vieraille, Valonen sanoo.

Käytetty on ok

Lahjan voi aivan hyvin ostaa edullisesti käytettynä tai löytää kirpputorilta. Lahjasta ei välttämättä erota ollenkaan, mistä se on ostettu. Ja vaikka erottaisikin, niin ei haittaa: kirpputorilta ostettu lahja voi nykypäivänä viestiä kestävästä kehityksestä.

Yksi vinkki vielä: se, miten lahjan esittää, voi olla psykologisesti melkein yhtä tärkeää kuin itse lahja. Useimmille vastaanottajille lahja nimittäin tuntuu enemmän lahjalta, kun se on kääritty kauniiseen kääreeseen – joka saa olla vaikka kierrätettykin – ja siinä on mukana kortti ja korttiin mietitty saatesanat.

– On myös ollut juhlissa tapana, että jos perheessä on muita lapsia, myös sisarukset saavat pienen lahjan. Sen ei tarvitse olla iso, vaan jotain aivan pientä käärittynä kauniiseen pakettiin, Valonen sanoo.

Tästäkään ei tarvitse stressata. Ei ole täysin oikeaa tai väärää tapaa tuoda lahja.

– Lopulta kuitenkin ajatus on tärkein, ja se, että menee paikalle.