Mikko Ovaskan puoliso kuoli 39-vuotiaana: “Avoimuus ja läheisten apu ovat auttaneet pahimman yli”
Kun Mikko Ovaska jäi leskeksi, hän keskittyi pyörittämään lapsiperheen arkea. Vaikka hän ehti ennen kuolemaa keskustella kaiken läpi Raita-vaimonsa kanssa, surun voima ja byrokratian määrä yllättivät.
Nokialaisen Mikko Ovaskan, 42, puoliso Raita kuoli ystävänpäivänä 2022. Raita oli tuolloin 39-vuotias ja kolmen alle 10-vuotiaan lapsen äiti.
Raidalla oli todettu edellisenä keväänä imusolmukesyöpä, joka oli levinnyt. Ennuste oli huono, mutta rankat syöpähoidot tehosivat kasvaimeen hyvin.
Kun hoidot olivat ohitse joulukuussa 2021, koko perhe sairastui koronaan.
– Me muut toivuimme, mutta Raidalla virus meni keuhkoihin, Mikko Ovaska kertoo.
Viimeiset puolisentoista kuukautta Raita vietti sairaalassa vuoroin tehohoidossa, vuoroin tavallisella osastolla.
Pahempi hetki oli kuitenkin se, kun lapsille piti kertoa äidin kuolemasta.
Lopulta vointi romahti. Helmikuun alussa lääkärit kertoivat, ettei mitään ole enää tehtävissä. Raidan keuhkot olivat koronan vuoksi arpeutuneet lähes täysin.
– Olimme ehtineet käsitellä kuolemaa yhdessä jo syöpädiagnoosin myötä, ja ennen viimeistä tehohoitoa puhuimme läpi menneet ja tulevat siltä varalta, ettei hän tulisi enää takaisin.
Mikko Ovaska piti puolisoaan kädestä, kun hengityskone laitettiin pois päältä ja Raita veti viimeiset henkäyksensä.
– Olo oli tyhjä. Ajatukset noista hetkistä ovat aika sumuiset.
Pahempi hetki oli kuitenkin se, kun lapsille piti kertoa äidin kuolemasta.
– Se oli musertavaa.
Tunteiden näyttäminen auttoi lasten surussa
Raidan kuoleman jälkeen Ovaska yritti keskittyä perheen arjen pyörittämiseen. Lapsista kaksi oli alakouluiässä ja kolmas vasta täyttämässä kolme.
– Olimme sopineet Raidan kanssa, että jos hän kuolee, minun ja poikien elämä jatkuu. Se ei ole pois siitä, mitä on koettu yhdessä.
Monet halusivat auttaa. Sukulaiset, ystävät ja Raidan työkaverit kantoivat perheelle niin paljon ruokaa, etteivät he jaksaneet syödä kaikkea. Suklaata on kaapissa edelleen kilokaupalla. Mikon ja Raidan vanhemmat pesivät pyykit.
– Läheisistä oli iso apu.
Ensimmäiset viikot olivat koko perheellä tunteiden vuoristorataa. Ovaska päätti puhua tapahtuneesta ja myös omista tunteistaan mahdollisimman avoimesti. Hän ei sulkenut surua sisäänsä eikä peitellyt itkua, kun se tuli.
– Oma avoimuus auttoi paljon. En yrittänyt esittää vahvempaa kuin olin, ja se mahdollisti myös elämänilon ja positiiviset tunteet.
Avoin tunteiden näyttäminen on toiminut myös lasten suruprosessissa.
– Juttelimme paljon siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, kunhan ketään ei satuteta eikä mitään rikota. Näin toimimme edelleen.
Mikko kuvailee lapsiaan pelastuslautaksi. Pienin poika ei ymmärtänyt surra vaan halusi leikkiä. Tämä piti muitakin arjessa pinnalla.
Byrokratian määrä aiheutti epätoivoa
Surun keskellä piti hoitaa myös virallisia asioita.
Ensin piti järjestää hautajaiset. Sitten täytyi ryhtyä selvittämään erilaisia käytännön asioita, jotka liittyivät muun muassa lesken lakisääteisiin velvoitteisiin, taloudelliseen tukeen ja lasten edunvalvontaan.
– Puolison kuolemaan liittyy paljon byrokratiaa, johon olisin kaivannut käytännön apua.
Ovaskan mukaan Nuoret lesket -yhdistys tekee hyvää työtä tiedon ja kokemusten jakamisessa. Silti on asioitava itse eri luukuilla ja muistettava lähettää erilaisia selvityksiä ja lomakkeita eri tahoille.
Esimerkiksi laskujen maksaminen muuttui heti hankalammaksi, kun toisen verkkopankkia ei voinut enää käyttää. Ovaska joutui lähettämään Raidalle tulevia paperilaskuja pankkiin, jotta ne pystyttiin maksamaan hänen tililtään ennen erääntymistä.
Yleensä byrokratiassakin on joustoa. Raha-asioita tärkeämpää on, että saan vielä olla elossa.
– Onneksi meillä oli myös yhteisiä tilejä, joihin molemmilla oli käyttöoikeus.
Kelan perhe-eläke turvaa lesken ja lasten toimeentuloa, mutta sitäkin pitää osata ja muistaa hakea.
– Meni muutama kuukausi, että sain hakemukset tehtyä.
Myös lasten edunvalvontaan liittyvä lasten taloudellisten asioiden hoitaminen on ollut Ovaskan mukaan kankeaa. Puolison eri some-tilien lakkauttamisessakin on mennyt useampi tovi.
– Aluksi iski epätoivo kaiken hoidettavan takia. Asia kerrallaan ne ovat kuitenkin selvinneet. Yleensä byrokratiassakin on joustoa. Raha-asioita tärkeämpää on, että saan vielä olla elossa.
“Käykää vaikeat keskustelut hyvissä ajoin”
Valokuvaajana työskentelevällä Ovaskalla oli myös säästöjä, joiden turvin hän pystyi jättämään töitä taka-alalle ja olemaan lasten kanssa ensimmäiset kuukaudet Raidan kuoleman jälkeen.
Onneksi parilla oli henkivakuutus, Ovaska ajattelee nyt.
– Sen ansiosta saatoimme jäädä asumaan kotiimme, eikä meidän tarvinnut miettiä muuttamista.
Esimerkiksi juhlapäivinä tai kun lapset tulevat koulusta ja näyttävät, mitä hienoa ovat tehneet, tajuan, ettei Raita ole enää näkemässä tätä.
Ovaska suosittelee muitakin pariskuntia käymään hyvissä ajoin vaikeat keskustelut siitä, miten varaudutaan pahimpaan.
– Myös edunvalvontavaltuutus esimerkiksi toisen tilinkäyttöä varten olisi hyvä tehdä sen varalta, että toiselle sattuu jotain.
Arki tuntuu jo tasaisemmalta
Raidan kuolemasta on noin kaksi vuotta aikaa. Suru ei ole enää pinnalla, mutta se yllättää aika ajoin.
– Esimerkiksi juhlapäivinä tai kun lapset tulevat koulusta ja näyttävät, mitä hienoa ovat tehneet, tajuan, ettei Raita ole enää näkemässä tätä.
Jos lapsille tulee ikävä äitiä, siitä jutellaan avoimesti. Äitiä muistellaan myös paljon katselemalla kuvia ja videoita.
Vaikeiden kokemusten jälkeen hyviäkin asioita on tapahtunut. Mikko Ovaskalle uskoa tulevaan luo se, että lapset voivat hyvin ja pärjäävät koulussa mukavasti, yritys on pystyssä ja tuttu koti on säilynyt.
Hän on myös löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa elää osittaista uusperhe-elämää.
– Rinnallani on ihana ihminen, joka ymmärtää taakkani eikä koe sitä uhkana.
Arki tuntuu Ovaskasta jo mukavan tasaiselta.
– En yleensä tykkää puhua selviytymisestä, mutta olemme selvinneet pahimman ylitse.
Henkivakuutuksen myöntää OP-Henkivakuutus Oy, jonka asiamiehinä osuuspankit ja Pohjola Vakuutus toimivat.