Lasten uimataito hiipuu – rantauimakoulu on yksi ratkaisuista
Suomalaisten lasten uimataito on huolestuttavasti laskussa, ja uimakoulujen tarve on suurempi kuin koskaan.
Suomessa katsotaan uimataitoiseksi, jos pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Yhä harvempi lapsi täyttää nämä kriteerit eli osaa uida.
Suomen Uimaliiton koululaisuimataitotutkimuksen tilastot ovat karua luettavaa: vuonna 2022 vain 45 % kuudennen luokan päättävistä oppilaista oli uimataitoisia, kun vielä vuonna 2016 vastaava luku oli 75 %.
Erityisen huolestuttavaa on se, että uimataidottomuus koskettaa yhä vanhempia lapsia. Nykyään on tarvetta järjestää alkeisuimakouluja jopa yläkoulu- ja lukioikäisille, joille kynnys myöntää uimataidottomuus voi olla henkisesti suuri.
Uimataidottomuus koskettaa yhä vanhempia lapsia.
Viime kesien lasten ja nuorten hukkumistapaukset ovat herättäneet monet vanhemmat ja uimataidolle riittää taas kysyntää.
– Huomaa, että uimakoulumme täyttyvät nyt nopeasti, toteaa vantaalaisen Simmis Wanda ry:n toiminnanjohtaja Tove Lindroos-Korkeaoja.
Miksi uimaan opitaan yhä myöhemmin?
Uimisen kulttuuri on muuttunut: kaikki perheet eivät enää käy yhdessä uimassa. Jos uimahallit ovat kaukana, uimaan oppiminen on vaikeampaa. Vaikka pääkaupunkiseudulla tilanne on suhteellisen hyvä – esimerkiksi Vantaalla on viisi uimahallia – maaseudulla tilanne on toinen.
Monikulttuuristuminen tuo omat haasteensa, sillä monissa kulttuureissa uinti ei ole luonteva osa lapsuutta. Vähäpukeisuus ja suihkussa käynti yhteisissä pesutiloissa voi tuntua vieraalta ja omaan kulttuuriin sopimattomalta.
Uintitaitojen heikkenemisessä on vedottu myös koronavuosiin. Kun uimahallit olivat kiinni, kokonainen ikäluokka jäi vaille uimakoulua. Korona näkyi tilastoissa, mutta enää on Tove Lindroos-Korkeaojan mielestä turha vedota koronavuosiin.
Kylpylöityminen ei ole ongelma – on vain hyvä, että vedessä on kivaa.
Hän ei myöskään koe ongelmaksi nykyajan ”kylpylöitymistä” – eli sitä että veteen mennään vain lillumaan ja polskimaan, ei enää uimaan. Lindroos-Korkeaojan mielestä on vain hyvä, että vedessä on kivaa. Tärkeintä on, että lapset tutustuvat veteen jo pienenä, mielellään yhdessä vanhempiensa kanssa.
Koulu ja vanhemmat avainasemassa
Koulun merkitystä uimataidon opettajana korostetaan usein, mutta käytännön toteutus vaihtelee. Jos opettajat eivät ole aktiivisia tai kunnan säästöt osuvat kuljetuksiin, uintikerrat jäävät vähiin.
– Pakolliset neljä uintikertaa peruskoulun neljännellä luokalla ei riitä uimataidon saavuttamiseen, jos pohjataitoja ei ole, Lindroos-Korkeaoja sanoo.
Hänen mukaansa vanhempien esimerkki ja asenne ovat uimaan opettelussa ratkaisevia.
Lopulta kysymys on usein rahasta. Kun perheillä on tiukkaa, harrastusmaksut voivat estää uimaan oppimisen. Uiminen ei kuitenkaan ole vain harrastus muiden joukossa. Se voi olla henkiinjäämistaito, Lindroos-Korkeaoja painottaa.
Maksuttomat ja edulliset uimakoulut ovatkin välttämättömiä, jotta jokaisella suomalaisella lapsella olisi mahdollisuus oppia uimaan, turvallisesti ja ajoissa.
Kulttuurisiin haasteisiin taas on vastattu esimerkiksi järjestämällä matalan kynnyksen tyttöjen uimakouluja ja naisten omia uimavuoroja.
Matalan kynnyksen ratkaisuja
Jotta kynnys uimaan lähtemiseen pienenisi, tarvitaan matalan kynnyksen ratkaisuja. Simmis Wanda järjesti viime joulun alla muun muassa kolmen kerran uimakouluja, joissa keskitytään veteen totutteluun, kelluntaan ja sukelteluun. Ne ovat hyvä alku uimaan opettelulle.
Kellumisen taito on erittäin tärkeä.
Myös rantauimakoulut tekevät paluut, eli tuovat uimaopetuksen sinne, missä lapset kesällä ovat.
Ulkovesi tuo uimiseen omat haasteensa, kuten aallot, samean veden sekä sään ja lämpötilan vaihtelut, mutta juuri siksi harjoittelu luonnonvedessä on arvokasta.
Uutena avauksena tänä kesänä Uimaliitto ja Pohjola Vakuutus järjestävät yhteistyössä maksuttomia ulkouimakouluja lapsille. Simmis Wanda on mukana toteuttamassa uimakouluja Vantaalla.
Uimakouluja järjestetään 12 paikkakunnalla, ennen juhannusta ja sen jälkeen. Opetuksen painopiste on selviytymistaidoissa: kellumisessa, sukeltamisessa ja pään laittamisessa pinnan alle myös luonnonvesissä.
– Kellumisen taito on erittäin tärkeä. Jos joudut veden varaan etkä panikoi, voit pysyä pinnalla minuutteja, Lindroos-Korkeaoja muistuttaa.
Siitä se lähtee!
