Peurakolari yllättää myös konkarikuskin

Peurakolari rusikoi autosta vasemman kyljen, takaoven ja sivupeilin. Silloin oli sateisen sumppuinen loppusyksyn ilta, marraskuussa 2023.

Ammattikoulussa autoalan opettajana työskentelevä Tapani Virtanen oli ajellut  Pohjanmaalta kohti Nurmijärven kotiaan. Alkumatkasta oli ollut valoisaa, mutta puolivälissä jo hämärää. 

Niinpä kokenut automies ja vapaa-aikanaan muun muassa Autoliiton tiepalvelumiehenä touhuava Virtanen oli keventänyt kaasujalkaa ja pitänyt itsensä tarkkaavaisena. 

Kotikylälle johtavalla maantiellä Virtanen oli pudottanut nopeuden vielä alemmas kuin kuudenkympin rajoitus sallii. Toinen henkilöauto oli ehtinyt tulla vastaan. Sen jälkeen rysähti. 

Vasemmalta rynnännyt peura iskeytyi ensin auton vasempaan A-pilariin ja siitä toiseen takaoveen. Samalla irtosi myös kuskinpuoleinen sivupeili. 

Ymmärrys siitä, kuinka pahasti olisi voinut käydä, tuli vasta seuraavana päivänä.

Tiepalvelumies toipui ensisäikähdyksestä nopeasti. Hän soitti hätäkeskukseen ja pian kolaripaikalle tuli poliisin riistayksikkö. Loukkaantunut peura löytyi hieman myöhemmin läheisen pellon laidalta, jonne se lopetettiin. 

Peurakolari teki Kiasta kolmiovisen 

Virtanen kävi tapahtumat läpi onnettomuuspaikalla virkavallan kanssa ja jatkoi sitten matkaa kotiinpäin edelleen ajokuntoisella, mutta kolhiintuneella autollaan. 

– Ymmärrys siitä, mitä oikeasti tapahtui ja kuinka pahasti kolarissa olisi voinut käydä, tuli oikeastaan vasta seuraavana päivänä. Kotiintuloilta ja seuraava aamu menivät järjestellessä käytännön asioita. Niinpä ajatukset olivat muualla, Virtanen kertoo. 

Aamun valjettua oli aika katsastaa ajopelin saamia vaurioita. Uskollisesti palvelleen Kia Magentiksen vasemmassa etupilarissa oli painuma, mutta tuulilasi oli edelleen ehjä. Vasemmasta kyljestä peurakolari teki selvää. Kylki oli naarmuinen ja lommoinen eikä takaovi enää auennut – neliovisesta Kiasta oli tullut kolmiovinen. 

– Ajoin auton paikalliselle korjaamolle, jossa kolhut käytiin tarkemmin läpi. Autossa oli tämän ikäiselle ajokille sopiva kevytkasko. Olin tehnyt jo kotona vahinkoilmoituksen OP Pohjolaan ja korjaamolta lähti sen perään korjausarvio, Virtanen muistelee. 

Kolhut kuntoon kevytkaskolla 

Virtanen tunnustaa olleensa aluksi hieman skeptinen lopputuloksen suhteen, sillä uskollisesti palvelleella Kia Magentiksella oli jo ikää ja takana varsin reippaasti ajokilometrejä. 

Iltapäivällä korjaamolta tuli kuitenkin iloisia uutisia. Kolhut korjattaisiin ja kylki maalattaisiin alkuperäisen väriseksi. Kustannuksiltaan yli 2 000 euron pelti- ja maalaustyöt kevensivät Virtasen lompakkoa vain 200 eurolla eli kevytkaskon omavastuun verran. 

– Homma sujui Pohjola Vakuutuksen kanssa todella kitkattomasti ja auton arvokin koheni korjausten myötä, hän myhäilee. 

Pohjola Vakuutuksen Kasko-vakuutusten eläintörmäysturvasta korvataan vastaavista törmäyksistä aiheutuneet ajoneuvovahingot. Jos vahingot aiheutuvat törmäyksen sijaan eläimen väistämisestä, niitä voidaan korvata Super-, Kevyt- ja Isokaskoon sisältyvästä kolarointiturvasta. Henkilövahingot korvataan liikennevakuutuksesta. 

Autoa noutaessaan Virtanen sai kuulla, että hänellä oli todellakin ollut onnea matkassa. Jos peura olisi osunut vähänkään ylemmäs etupilariin, tuulilasi olisi rikkoutunut ja auton muutkin vauriot olleet huomattavasti pahemmat. Niiden myötä ajopeli olisi mennyt lunastukseen. 

– Silloin todennäköisesti meikäläisellekin olisi käynyt kolarissa heikommin. 

Kaasujalka on entistä kevyempi 

Kokenut automies on käynyt tapahtumia jälkikäteen moneen otteeseen läpi. Peurakolari ei aiheuttanut suoranaista ajokammoa, mutta ensimmäiset ajokerrat rysäyksen jälkeen nostivat sykettä ja kostuttivat kämmenpohjia.  

Mieli alkoi rauhoittua vasta lumisten ja valoisampien talvikelien myötä. 

– Kaasujalka on keventynyt kohtaamistilanteissa entisestään ja varsinkin pimeän aikaan sitä miettii, mitä vastaantulevan auton takaa mahtaa ilmestyä. Samalla katse käy myös tien vasemmassa laidassa, kun aiemmin seurasi lähinnä oikeanpuoleista penkkaa. 

Jossiteltavaakin on silti riittänyt. 

Olisiko peurakolari sattunut, jos vastaantulevan auton ajovalot eivät olisi hetkeksi sokaisseet näkymää? 

Entä jos eläin olisi tullut tielle sellaisessa kohdassa, jossa se ei olisi tarvinnut juoksuaskelia korkean tienpenkan ylitykseen? 

Miksi en lähtenyt kotimatkalle vähän aikaisemmin?  

Virtasen mukaan kolaria olisi ollut noissa olosuhteissa vaikea välttää, vaikka ajonopeus olisi ollut vieläkin pienempi. 

– Enemmän olen miettinyt sitä, millaista jälkeä olisi tullut, jos tielle olisi peuran sijaan juossut hirvi ja olisin ajanut rajoitusten sallimaa 60 km/h nopeutta. Eli kyllä tässä oli myös onnea matkassa. 

Viesti tien päällä liikkuville onkin selvä. Varovaisuus ja maltti ovat etenkin syyskeleillä ratin takana valttia. 

– Kun hirvi tai peura juoksee suoraan eteen, siinä ei kokenutkaan kuski ehdi tehdä yhtään mitään. 

Riski kasvaa aamu- ja iltahämärässä 

Hirven- ja peuranmetsästys alkaa syyskuussa, ja se saa sarvipäät entistä aktiivisemmin liikkeelle. Samalla kannattaa muistaa, että pimenevät syysillat ja usvaiset, hitaasti valkenevat aamut ovat muutenkin hirvien ja peurojen luontaista liikkumisaikaa. 

Pohjola Vakuutuksen tilastojen mukaan runsas kolmannes koko vuoden eläinkolareista ajoittuu loka-joulukuulle. Eniten niitä sattuu marraskuussa ja useimmiten auton eteen ryntää hirvi, peura tai rusakko. 

Peurakolari on yhä todennäköisempi runsastuneen kannan takia etenkin Etelä-Suomessa, jossa vahinkoriskiä lisää myös muuta maata vilkkaampi liikenne.  

Suurimmat vahingot aiheutuvat hirvikolareista, joiden yhteydessä voi sattua myös henkilövahinkoja.  

Pohjola Vakuutuksen tilastoissa pahimmiksi riskialueiksi on listattu Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa. Peura- ja kauristörmäyksiä kirjataan eniten Varsinais-Suomessa, Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa. 

Ramboll Finland on koonnut kaikki Suomessa vuosina 2020-2024 tapahtuneet hirvieläinonnettomuudet yhdelle kartalle. Katso  tästä‍, miten sinun yleensä ajamillasi reiteillä on rysähtänyt!