Vuonna 2012 intohimoiset reissaajat Nina Ruotsalainen ja Jouni Pesola halusivat kokeilla, millaista olisi matkata Thaimaahan raiteita ja teitä pitkin. Kaksikko halusi tietää, miltä tuntuu "kiiruhtaa hitaasti" ja käyttää matkaan kunnolla aikaa.

Autolla, junalla tai bussilla matkustaessa koko reissaamisen idea muuttui. Siirtyminen ei enää ollut välttämätön paha, joka hoidetaan hujauksessa alta pois, vaan seikkailu alkoi jo kotiovelta. Kokemus oli upea.

– Junalla matkatessa siirtymä tuntui lentämistä luonnollisemmalta. Siirryimme maisemien vaihtumisen tahdissa ja mieli ehti paremmin mukaan. Lähdimme marraskuisesta Suomesta ja etenimme läpi -35 asteisen Siperian pikkuhiljaa kohti lämpöä ja valoa. Kiinan kohdalla saimme jättää toppatakit kierrätykseen ja vaihtaa lenkkarit jalkaan. Hanoin seutuvilla nekin sai jo vaihtaa varvassandaaleihin. Sellaiset tuntuivat aina pieniltä voitoilta, Ruotsalainen, 33, muistelee.

Reissu kesti yhteensä kolme kuukautta ja kulki muun muassa Venäjän, Mongolian, Kiinan ja Laosin kautta.

– Palasimme kyllä kotiin lentäen, sillä maata pitkin matka olisi kestänyt vielä kuukauden, eikä meillä ollut mahdollisuutta venyttää reissua niin pitkäksi, Pesola, 37, huomauttaa.

Kumpaakin kiehtoi mahdollisuus seurailla kartasta matkanteon etenemistä, ja myös kanssamatkaajat tulivat pitkään reissatessa eri tavalla tutuiksi.

– Junassa tai bussissa kohtaa ihmisiä ihan eri tavalla. Jos istuu keskellä Siperiaa kolme päivää samassa vaunussa jonkun kanssa, syntyy jonkinlaista juttua väistämättä. Lentokoneessa vieruskaverin kanssa tulee vaihdettua ehkä muutama sana, Pesola juttelee.

​

Ympäristöystävällisempää tapaa etsimässä

Ruotsalainen ja Pesola ovat matkailleet aina. Kumpainenkin on elämänsä varrella ehtinyt lentää maailmalle niin töiden, opintojen kuin lomamatkojenkin perässä, mutta nyt he haluavat matkustaa uusilla tavoilla.

– Podemme aika suurta sisäistä ristiriitaa siitä, että samalla kun matkustaminen on ehdottomasti meidän lempiharrastuksemme, sen toteuttaminen kestävästi on haastavaa, ympäristöjärjestössä työskennellyt Ruotsalainen toteaa.

Kaksikkoa motivoivat matkustustavan valinnassa myös kuormittavuuskysymykset. Nähdäkseen, kuinka paljon eri matkustusmuodot vaikuttivat heidän hiilijalanjälkeensä, he seurasivat sitä Thaimaan matkan edetessä ja kirjasivat havaintojaan reissublogiin.

– Vaikka lentojen välttäminen onkin ympäristöteko, ei maata pitkin matkustaminen ole selvästi paras vaihtoehto. Maallakin matkatessa on kiinnitettävä huomiota päästöihin, Pesola toteaa.

– Saimme laskelmiemme lopputulemaksi, että koko matka oli ympäristövaikutuksiltaan pienempi kuin jos olisimme lentäneet edes takaisin. Mutta matka maata pitkin taitettuna, on huomattavan paljon pidempi kuin lentäen, kertoo Ruotsalainen.

Kaksikko tarkasteli reissussa myös rahanmenoa. Senkin osalta tulokset olivat mielenkiintoisia. Maata pitkin matkaaminen maksaa melkoisesti polttoainekuluina ja pitemmän matkanteon aiheuttamina yöpymis- ja ruokakuluina. Kulkuneuvon vaihto ilmasta maalle ei siis kannata, jos haluaa säästää rahaa.

– On älytöntä, että on edullisempaa lentää kuin ottaa juna Lappiin. Tai lentää Prahaan, kuin matkustaa Mikkeliin, Ruotsalainen toteaa ja peräänkuuluttaa päättäjiltä vastuullisempaa politiikkaa ilmastokriisin selättämisessä.

– Muutoksenteko ei missään nimessä voi jäädä vain yksittäisten ihmisten vastuulle.

Lapsen perintö mielessä

Viime kesänä kaksikko jatkoi maata pitkin matkustelemista autoilemalla Viroa ristiin rastiin, ja nautti täysillä. Myös auton ja junan yhdistelmämatka Lappiin ja sieltä Lofootteja kiertämään, on jäänyt kummankin mieleen yhtenä ykkösreissuista. Samalla kumpainenkin haluaa korostaa, etteivät he tahdo, eivätkä voisikaan, esiintyä täydellisinä ekomatkailun mannekiineina sädekehät kimallellen.

– Esimerkiksi Jounin ollessa Lontoossa töissä toissa vuonna, kertyi maiden välille lentoreissuja enemmän kuin omatunto tai maapallon kantokyky sallisi. Olemme kaukana täydellisestä, mutta mietimme koko ajan parempia tapoja matkustaa, Ruotsalainen linjaa.

– Samasta syystä olemme luopuneet esimerkiksi lihan syönnistä, minä jo 15 vuotta ja Jouni muutama vuosi sitten. Yritämme saada elämäntapamme kokonaisuuden mahdollisimman hyvään tasapainoon.

Perheellistymisen myötä vanhempien ajatukset matkustamisen ympäristökuormituksesta ovat entisestään syventyneet. He huomaavat nyt tekevänsä valintoja tietoisempina siitä, että niiden seurauksena maapallo näyttää varsin erilaiselta 10, 20 ja 30 vuoden päästä, kun lapsi varttuu sitä ihmettelemään.

Matkustamisesta luopuminen kokonaan tuntuu kummastakin melkein mahdottomalta. Molemmat tiedostavat myös saaneensa valtavan paljon rakennusaineita maailmankuvalleen juuri matkailemalla. He haluavat tarjota samaa myös lapselleen, mutta kestävämmin keinoin. Toisinaan se tarkoittaa luopumista rakkaista jutuista.

– Olimme jo päättäneet lähteä jouluna Balille, jossa pidetään aivan huikeita joogaopettajakoulutuksia. Peruimme kuitenkin suunnitelman, sillä omatunto ei sietänyt lentää, joogaohjaajana työskentelevä Ruotsalainen kertoo esimerkkinä.

Balin reissun sijasta pieni perhe hommasi tänä keväänä matkailuautoksi muunnetun pakettiauton. Sen varustukseen kuuluu makuupaikkojen lisäksi pikkuinen wc-suihku -yhdistelmä ja keittiö. Nyt he suunnittelevat kesälle lähimatkailua kotimaahan ja kenties muuallekin Eurooppaan. Autokaan ole ympäristön kannalta harmiton hankinta, mutta tarjotessaan sekä kulkuvälineen että asunnon koko perheelle, se on joka tapauksessa lentämistä parempi.

– Ja jossain vaiheessa ajattelimme katsella mahdollisuuksia päivittää retkipaku mahdollisimman päästöttömään versioon, Pesola juttelee.

Lomien koittaessa kolmen hengen perhe pakkautuu uuteen ajokkiin ja kurvaa kohti kesäseikkailuja.

– Ainakin Portugali ja Baltian maiden kiertäminen kiinnostaisi kovasti. Ihan ensimmäiseksi kokeilemme autoa Saariston Rengasreitillä, Ruotsalainen kaavailee.