Jos haluat matkustaa, voit tehdä sen myös ilman rahaa. Tämän Eveliina Laakko halusi todistaa, kun lähti matkaamaan nollabudjetilla Amerikkaan.

Vaikka Suomessa espanjanopettajana toiminut Laakko olikin aiemmin asunut Costa Ricassa ja ollut Brasiliassa vaihto-oppilaana sekä reissannut Etelä- ja Väli-Amerikkaa ristiin rastiin, oli moni maa vielä näkemättä.

– Ystäväni kanssa laitoimme hullut päämme yhteen ja aloimme miettiä, mitä jos otettaisiin Amerikka haltuun vähän eri tavalla.

Syksyllä 2016 Laakko pakkasi käsimatkatavaransa ja lensi Atlantin yli. Suunnitelmana oli matkustaa Alaskasta aina Etelämantereelle saakka ilman rahaa ja katsoa, miten se onnistuu. Lentoliput oli ostettu valmiiksi. Muuten rahaa saisi käyttää vain todellisessa hädässä.

Hukkaan menneet dyykkaustreenit

Amerikka on suomalaiselle helppo matkakohde, koska viisumeita ei tarvita. Laakko osasi puhua espanjaa, portugalia ja englantia, mikä helpotti kommunikointia paikallisten kanssa. Ensimmäiset kolme kuukautta Miamiin asti Laakko matkusti yhdessä meksikolaisen ystävänsä kanssa, minkä jälkeen hän jatkoi itsekseen.

Nollabudjetti joutui tulikasteeseen jo menomatkalla, kun Lontoossa lentojen vaihtoväli oli pitkä ja matkalaisille tuli nälkä.

– Läheinen kahvila oli sulkeutumassa, joten kysyimme, liikenisikö heiltä hävikkiruokaa. Puolalainen tarjoilija sanoi, että ottakaa mitä haluatte, koska nämä kaikki ovat menossa roskiin.

Seuraavana aamuna kaksikko selitti tilanteensa erään hotellin aamiaisbuffetissa ja tarjoutuivat auttamaan jossakin ruokaa vastaan. He pääsivät syömään aamiaista ja saivat vielä matkaeväät mukaansa.

Laakko matkasi aina Etelämantereelle saakka.

Etukäteen Laakkoa oli jännittänyt erityisesti ruuan hankkiminen. Hän olikin harjoitellut sitä ennen reissua ja dyykannut ruokansa puolen vuoden ajan. Lopulta osoittautui, että monet ravintolat antoivat sulkemisaikaan hävikkiruokaa ilmaiseksi.

– Kun kohtaa ihmisen ihmisenä, usein sovitut säännöt jäävät pois. Jos sinulla on jotain ylimääräistä, aina löytyy joku, joka sen tarvitsee.

Majapaikkoja luksuksesta murjuihin

Majoituksen etsimisessä Laakko hyödynsi Couchsurfing-sovellusta, jossa paikalliset tarjoavat luotaan majapaikkaa matkailijoille. Alueilla, joilla sohvasurffausyhteisöä ei ollut, Laakko yöpyi esimerkiksi teltassa ihmisten pihoilla. Välillä yöpaikka saattoi löytyä myös autokyydin tai ruuan tarjoajan luota. Joskus suihku oli jääkylmä ja yöllä sai kuulostella torakoiden ääniä.

Laakko vietti yön muun muassa telakalla olevassa laivassa, merellä purjeveneessä sekä matkailuautossa keskellä ei mitään. Kerran hän sai asua viikon uima-altaalla varustetussa rantahuvilassa, jonka omistaja lähti työmatkalle.

Kyytien suhteen haasteellisinta oli suurkaupungeissa liftaaminen.

– Esimerkiksi San Franciscoon saavuimme myöhään ja meidän piti päästä kymmenien kilometrien päähän toiselle puolelle kaupunkia. Päätimme kuitenkin liftata, ja liikennevaloissa auto pysähtyi ja otti kyytiin. Kuultuaan osoitteemme ilmeni, että kuski oli menossa kolmen korttelin päähän majapaikastamme.

Antarktikselle Laakko pääsi pitkien neuvottelujen päätteeksi Chilen merivoimien aluksella. Koko reissu oli jäädä väliin, koska hän yritti päästä matkaan joulun tienoilla ja järjestelyille jäi vain vähän aikaa. Se oli ainoa kerta, kun Laakko käytti rahaa, ja sekin oli nimellinen summa kolmen viikon matkasta.

Elämänmittainen matka

Laakon matka kesti yhteensä kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Reissun aikana hän tapasi myös nykyisen aviomiehensä ja lapsensa isän.

Akrojooga on Laakon rakas harrastus. Chilen Santiagossa hän etsiskeli treenikaveria ja sai joogaharrastaja Benjaminin yhteystiedot.

– Yhteistreenit sujuivat hyvin, ja seuraavana päivänä vierailimme vesiputouksilla yhdessä. Silloin vielä ihan kaverimielessä, Laakko muistelee.

Kun Laakko sitten jatkoi matkaa etelään, halusi mies lähteä matkatoveriksi. Reissun edetessä tunteet syvenivät, ja kun Laakko lopulta palasi maaliskuussa takaisin Ouluun, tuli mukana Benjamin, joka oli jättänyt työnsä ja kotinsa hänen vuokseen. Pariskunta meni pian naimisiin, ja syyskuussa heille syntyi pieni poika.

Matkalla Laakko tapasi Benjaminin, nykyisin aviomiehensä.

Laakon vinkit rahatta matkustamiseen

Laakko haluaa matkansa myötä jakaa ajatuksiaan muille ja kirjoittaa siksi parhaillaan kirjaa ilman rahaa matkaamisesta.

1. Treenaa mieltäsi.

Ennen matkaa on tärkeää käsitellä pelkojaan ja oppia luottamaan ihmisiin. Sisäinen rauha helpottaa tilanteiden ratkomista tien päällä.

– Muita huolestutti, kun lähdin yksin vaaleana naisena Lattareihin. Halusin näyttää, ettei maailma ole niin paha paikka kuin meidän annetaan ymmärtää.

Laakon mukaan hänen reissussa kohtaamistaan henkilöistä voi laskea yhden käden sormilla ne, joilla ei ollut puhtaat jauhot pussissa. Suurin osa esimerkiksi kyytiä tarjoavista ihmisistä halusivat vain juttuseuraa matkalle.

2. Ole valmis tarjoamaan apua.

Hanki tietoja ja taitoja, joita voit tarjota vastineeksi ruuasta, kyydistä tai majoituksesta. Laakko pyrki aina tekemään jotakin vastapalvelukseksi.

– Valokuvaamisen kautta pääsin mukaan turistikierroksille. Ruuan kohdalla olen siivonnut ja jättänyt paljon suosituksia sosiaaliseen mediaan. Kerran toimin hostellissa respatyöntekijänä omistajan poissa ollessa. Yhdessä paikassa olin jopa kynimässä kanaa, vaikka olen kasvissyöjä.

Laakko teroittaa myös kielitaidon tärkeyttä. Kun kommunikointi onnistuu paikallisella kielellä, voi tarvittaessa toimia tulkkina esimerkiksi opastetuilla kierroksilla.

3. Valmistaudu myös epämiellyttäviin yllätyksiin.

Joissakin tilanteissa täytyy olla valmis sietämään epämukavuutta. Esimerkiksi jotkin majapaikat saattavat olla hygieenisesti puutteellisia. Siitä huolimatta aamulla tulisi olla kiitollinen yöpaikasta.

Laakon mielestä tärkeintä on olla rohkea ja avoin ja luottaa, että asiat järjestyvät.