Vastuullisen matkailun perusajatuksen voi tiivistää kahteen kulmakiveen. Reissaamista voi kutsua vastuulliseksi, jos se ei rasita tarpeettoman paljon luontoa ja se tapahtuu kohdemaan asukkaita ja heidän tapojaan kunnioittaen.

Monelle vastuullinen matkustaminen tarkoittaa ennen kaikkea kohdemaan heikko-osaisten tukemista. Ajatus on oikea, mutta jos tätä toteutetaan antamalla rahaa kerjäläisten kuppeihin, ollaan väärillä urilla. Eettisen matkailun ideaan kuuluu, ettei matkailija puhdista almuilla omasta yltäkylläisyydestään johtuvaa huonoa omatuntoa.

Vaikka eurolla voi monessa maassa parantaa helposti kerjäävän päivää, ei almu johda parempaan huomiseen. Oikeastaan päinvastoin. Se lisää kerjäläisten määrää. Jos vastuullinen matkaaja haluaa auttaa maata, tulisi varat suunnata esimerkiksi maan koulutuksen suoraan tukemiseen.

Matkalla voi vaikuttaa valinnoillaan

Matkailussa on nähtävissä nouseva vastuullisuuden trendi. Monet sosiaalisessa mediassa julkaistut kampanjat ovat kasvattaneet tietoisuutta matkailualan epäkohdista ja sitä kautta myös matkailijoiden vastuusta. Näin esimerkiksi Reilun matkailun yhdistyksen Liian pahaa ollakseen totta -hanke käsittelee lapsiseksiturismia.

Yhdistyksen puheenjohtaja Tytti McVeigh sanoo, että matkailijan tulisi perehtyä etukäteen kohteeseensa.

– Asioista tulisi ottaa selvää jo kohdemaata valitessa ja pyrkiä siihen, että ei ainakaan lisäisi alueen isoimpia ongelmia, on sitten kyse esimerkiksi vedenpuutteesta tai ihmisoikeusongelmista.

McVeigh’n mukaan matkailussa tulisi pyrkiä minimoimaan huonoja vaikutuksia ja tukemaan hyviä.

Kapuamalla kohti parempaa maailmaa

Vastuullisen matkailun eräänlaisena ääritapauksena voi pitää sitä, että vastuullisuudesta on tullut matkasuunnitelman olennaisin asia ja itse matka on toissijainen seikka. Näin esimerkiksi suomalaisen Kapua kerää varoja kehitysmaiden tukemiseksi kiipeämällä vuorille eri puolilla maailmaa. Kapua ei toki mainostakaan itseään matkanjärjestäjänä.

Matka, jonka osallistujat maksavat itse omista – ei keräämistään varoista – on tavoitteen sijaan pikemminkin porkkana kepin päässä. Matka hyväntekeväisyyskohteeseen vie vuodesta kolmisen viikkoa – loput vuoden 49 viikkoa kuluvat varainkeruutempausten parissa.

Varainhankintatapoja on monia. Yksi kapuaja valmistaa leivonnaisia myyntiin, toinen järjestää arpajaisia, kolmas myy omia ja kavereiden ylimääräisiä tavaroita kirpputoreilla ja neljäs soittelee yrityksiin ja pyytää näiltä suoraa tukea. Kapuan nimissä on järjestetty myös esimerkiksi joogaa, meditaatiota, elokuvailtoja ja aamiaisbrunsseja.

Kokonaispotti kertyy useista puroista joista vuolain on yksittäiset lahjoittajat. Vuoden 2016 Kapuan kohdemaa on Nepal ja hankkeen 20 osallistujaa ovat keränneet maan koulutuksen ja terveydenhoidon tukemiseen 111 000 euroa.

Yhteinen matka yhdistää

Kapuajat matkustivat marraskuussa 2016 Nepaliin ja vierailivat hankkeen kumppanien Taksvärkin ja Väestöliiton projektipaikoissa. He kohtasivat silmätysten nuoria, joiden tukemisesta he olivat puhuneet koko vuoden.

– Me olemme kotoisin eri maista, me olemme eri värisiä ja kokoisia, mutta meillä on samat ajatukset monista asioista, kuten nuorista ja terveydestä, Väestöliiton tukikohteessa työskentelevä nepalilainen Bishnu sanoi hymyillen ja puristi lämpimästi kädestä.

Vierailijoiden otsaan painettu värijauhemerkki tika ja kaulaan ripustetut kukat toimivat hyvän tahdon toivotuksena ja siunauksena.

Myöhemmin 5 545 metrin korkeudessa Himalajan rinteellä sherpa Ngima auttoi reppua uupuneen vaeltajan selkään.

– Te olette auttaneet meitä, joten nyt on meidän vuoro, hän hymyili ja iski silmää.

Vuodesta 2006 on kapuamalla kerätty 200 vapaaehtoisen voimin yli 600 000 euroa. Hankkeisiin on osallistunut lähes 200 vapaaehtoista kapuajaa.

Lue lisää Kapuasta: kapua.fi