Kasper Strömman on palkittu bloggaaja ja graafikko – ja krooninen optimisti. Kolmen lapsen isänä hän ei stressaa, vaan uskoo asioiden aina järjestyvän.

Positiivisen asenteen lisäksi elämässä vie eteenpäin monipuolinen töiden tekeminen.

Strömmanin ensimmäinen sarjakuva-albumi Tallipiällikkö ilmestyi 2016. Suomen suosituinta podcastia – siis juuri sen nimistä – hän on tehnyt yhdessä Mikko Pykärin kanssa vuodesta 2017.

Kesällä ilmestyy Stand up -äänikirja, jossa Strömman on yksi lukijoista ja kirjottajista. Sitä ennen hänet nähtiin keväällä kilpailijana Farmi Suomessa Nelosella.

Kysyimme Strömmanilta kahdeksan kysymystä rahasta.

Mikä on ensimmäinen rahamuistosi?

Väkevin rahaan liittyvä lapsuusmuistoni on, kun noin kahdeksanvuotiaana löysin sateen jälkeen taloyhtiön pihan nurmikolta nipun taiteltua rahaa. Märkiä kymmenen ja viiden markan seteleitä oli tiiviinä pakettina yhteensä 85 markan edestä.

Siinä iässä se oli pieni omaisuus. Silmäilen vieläkin sateen jälkeen nurmikoita, jotta voisin vielä jonain päivänä saavuttaa saman huumaavan tunteen.

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rahasta?

Vanhempani ovat aina olleet varovaisia rahankäytön suhteen. Se on johtanut siihen, että minullakin on ”syvät taskut, mutta lyhyet kädet” eli olen siis kasvanut vähän kitsaaksi. Yritän oppia tavasta pois, mutta se on vaikeaa.

En saa iloa ja endorfiinia tavaroiden ostamisesta. Luulen sen johtuvan minulla olevasta erikoistaidosta: näen uuden tuotteen jo valmiiksi vanhana ja likaisena.

Mitä olivat ensimmäiset oman talouden suunnitelmasi?

Valmistuin graafiseksi suunnitelijaksi Lontoossa 2001. Sen jälkeen tein Suomessa palkkatöitä ja melko pian aloin tehdä omia juttuja siinä sivussa freelancerina. Toisen lapsen syntymän jälkeen ajattelin, etten voi työskennellä niin paljon, koska en näe vauvani kehittymistä.

Varmasti joku toinen olisi kantanut enemmän huolta taloudesta ja panostanut entistä enemmän duuneihin.

Muksujen vähän vartuttua jätin aikaa vievät ja ei-niin-kiinnostavat työt ja keskityin yrittäjyyteen.

Mitä taloudellisia haasteita olet kohdannut?

Minulle Yhdysvalloissa vierailut ovat aina olleet hyvin vaikeita epätarkan tippikulttuurin takia. Eurooppalainen mielenlaatuni ei ymmärrä sitä.

Luulin oikeasti, että ilmaispäivä tarkoittaa ilmaista.

Edellisellä kerralla esimerkiksi luulin ihan oikeasti, että ilmaispäivä Bronxin eläintarhassa tarkoittaa ilmaista. Ei tarkoittanut, vaan jokin vapaavalintainen summa piti kuitenkin maksaa.

Millaisia tavoitteita sinulla on, ja miten aiot ne saavuttaa?

Ajattelin säästää ahkerasti koko talven, niin ehkä kesällä olisi varaa ostaa irtojäätelöt koko perheelle meidän lähellä olevasta jäätelökioskista. Mistä lähtien jäätelöpallo on maksanut kuusi euroa kappale?

Olemme vaimoni kanssa molemmat freelancereita, joten tietysti pyrimme varautumaan tulevaisuuteen, koska epäsäännöllisten tulojen kanssa ei voi elää kädestä suuhun.

Millaisena näet nuorten taloustaidot ja ymmärryksen rahasta?

Minusta on kiehtovaa, miten vieraantuneita monet ihmiset mukaan lukien nuoret ovat käteisestä.

Olen miettinyt, millaista olisi nostaa kaikki rahansa kolikkoina.

Rahaa ei näe ollenkaan ja ilmeisesti myös tuntuu, ettei sitä myöskään kulu ollenkaan. Olen joskus miettinyt, millaista olisi nostaa kaikki rahansa kolikkoina. Ehkä silloin ymmärtäisin, paljonko tililläni on rahaa.

Olen onnellinen, että omat lapseni ymmärtävät rahan arvon ja ovat vastuullisia. He ovat kasvaneet kirpparikulttuuriin ja löytävät haluamansa merkkivaatteet käytettyinä.

Mikä on huonoin ostoksesi?

Kun muutin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan, minun täytyi budjetoida rahaa paikasta toiseen liikkumiseen. Lähestyin ryhmää vetelehtiviä keski-ikäisiä miehiä, joista yksi myi minulle vanhan ja likaisen mummopyöränsä kossupullon hinnalla.

Pyörästä irtosi molemmat polkimet viikon sisällä. 

Oudointa koko tapauksessa oli se, että muut miehet kutsuivat myyjää nimellä Kasper. Ajattelen tätä yksityiskohtaa edelleenkin kohtuuttoman usein. 

Mistä haaveilet?

Unelmani on, ettei minun tarvitsisi tehdä töitä rahasta. Moni lottovoittaja jatkaa töissään, koska työpaikan tuoma yhteisöllisyys ja status ovat niin tärkeitä. Itse saisin ajan kulumaan ihan hyvin kertomalla vitsejä Instagramissa ja syömällä eksoottisia hedelmiä.

Täytyypä taas alkaa tutkailla nurmikkoja sateen jäljiltä.