Arkeologin työstä unelmoinut Ann-Christin Antell opiskeli alaa Turun yliopistossa. Valmistumisen jälkeen töitä ei ollut tarjolla kentällä eikä museoissa, joten hän luki itsensä vielä kirjastonhoitajaksi.

Se oli hänen kirjailijanuransa kannalta merkittävä valinta. Antell oli vuosia aiemmin nähnyt unen, jossa seikkaili varsin kiinnostavia hahmoja historiallisessa miljöössä. Uni ei jättänyt häntä rauhaan.

Vuonna 2017 keksi yhdistää Turun kaupunginkirjaston kellarista löytämänsä 1800-luvun Turkua koskevan aineiston uneensa, ja niin syntyivät päähenkilöt esikoisromaaniin Puuvillatehtaan varjossa.

Syyskuussa Antell valittiin vuoden kulttuuriturkulaiseksi ja alkutalven hän on kiertänyt puhumassa kirjailijavierailuissa sekä Turun ja Helsingin kirjamessuilla.

Vaikka keväällä ilmestyvä romaani vaatii vielä työtä, Antell ehti vastata 8 kysymykseen rahasta.

Ensimmäinen omaan rahaan liittyvä muistosi? 

Ensimmäinen kesätyöni oli kuukauden pesti rakennussiivoojana Nummen koulussa Turussa, kun sitä remontoitiin. Olin silloin 16-vuotias. Palkkarahoilla ostin matkan Bulgariaan.

Mitä opit rahan käytöstä vanhemmiltasi?

Vanhempieni rahankäyttö oli aika holtitonta. Kaikki meni mitä tuli ja he ostivat joskus tavaroita osamaksulla. Välillä loppukuusta rahat olivat niin loppu, että syötiin pelkkää perunaa ja margariinia.

Sen vuoksi minusta on tullut varovainen rahankäyttäjä. En osta luotolla mitään ja säästän pahan päivän varalle.

Mikä oli ensimmäinen omaan talouteen liittyvä suunnitelmasi?

Suurin juttu oli oman asunnon osto ja asuntolainan hakeminen parikymmentä vuotta sitten. Piti päättää, otammeko kiinteä- vai markkinakoroista lainaa ja kuinka moneksi vuodeksi.

En tiennyt esimerkiksi, mitä tarkoittaa prime-korko‍. Etsin tietoa netistä ja kysyin neuvoa ystävältäni, joka on ekonomi. Sain sen verran tietoa, että uskalsin jopa kilpailuttaa pankkeja ja hajautin riskiä.

Otin sekä kiinteä- että markkinakorkoista lainaa ja lisäksi ASP-lainaa. Tällä tavoin olin aina sekä voittaja että häviäjä, oli rahamarkkinoilla mikä tilanne tahansa.

Mitä rahaan liittyviä haasteita olet kohdannut?

Opintojeni loppuvaiheessa opintotukeni loppui, enkä saanut mistään rahaa. En voinut mennä töihinkään, koska minulla oli gradun kirjoittaminen kesken.

Elin säästöilläni puoli vuotta ja todella venytin penniä. Käytin teepussit moneen kertaan, ostin lähikaupan alelaatikosta ruokaa puoleen hintaan ja valmistin keittoja ja pataruokia.

Se oli toisaalta hyvää oppia. Olen sen jälkeen ymmärtänyt hyvin rahan arvon.

Millaisia talouteen liittyviä tavoitteita sinulla on, ja miten aiot ne saavuttaa?

Olen kirjailija ja yksityisyrittäjä. Toimeentuloni on hyvin epävarmaa. En voi koskaan tietää, kuinka kauan ihmiset ostavat kirjojani.

Sen vuoksi säästän ylimääräiset rahani riskittömälle korkeakorkoiselle tilille ja maksan itselleni työeläkettä. Tavoitteeni on päästä joskus elävänä eläkkeelle.

Mistä haaveilet, jos raha ei olisi esteenä?

Kotini lähellä Aurajoen rannalla sijaitsevat rautakautiset Komosten kummut. Niistä ei tiedetä mitä ne ovat, mutta niitä ei ole varaa tutkia.

Ne saattavat olla hautakumpuja, mutta vastaavia ei ole löydetty Suomen mantereelta. Muodoltaan ne muistuttavat viikinkien hautoja. Haluaisin, että arkeologit saisivat rahaa tutkia ne.

Itselleni raha on mahdollistanut vapauden kirjoittaa romaaneja.

Millaisena näet nuorten taloustaidot ja ymmärryksen rahasta?

Minulla on kolme aikuista lasta. He ovat kysyneet neuvoja talousasioissa ja olen niitä antanut. Kyllä raha-asiat nuoria kiinnostavat ja niistä olisi hyvä puhua hyvissä ajoin.

Olen kannustanut lapsiani avaamaan ASP-asuntosäästötilin ja varoittanut heitä pikavippien ottamisesta, koska niissä on korkeat kulut ja korot. Säästäkää ensin ja ostakaa vasta sitten.

Mitkä ovat parhaimmat ja huonoimmat ostoksesi?

Huonoin ostokseni on auto. Sen arvo romahti heti, kun ajoin sen ulos kaupasta. Mutta tarvitsen sitä kirjailijavierailuitani varten.

Parhain ostokseni on meidän 15-vuotias kissa. Hän maksoi yhden kissanruokapussin verran.