Ruoka-alan moniosaaja ja yrittäjä Linnea Vihonen hoksaa tarttua unelmiin, vaikkei ihan kaikkea heti osaisikaan.

Monessa ravintolassa keittiömestarina työskennellyt Vihonen seuraa varhaisen uran oivallustaan: halua tarjota muille elämyksiä.

Kysyimme Vihoselta kahdeksan kysymystä rahasta.

Ensimmäinen rahaan liittyvä muistosi?

Saimme veljeni kanssa lauantaisin rahaa irtokarkkeja varten. Veljeni osti aina pieniä karkkeja ja minä isoja, ja ihmettelin pitkään, miksi hän sai määrällisesti enemmän kuin minä. Tämä oli ensimmäinen oppituntini rahasta.

Lukion jälkeen pidin pari välivuotta ennen kuin aloitin opinnot. Sinä aikana työskentelin kaupassa kassalla ja tiiminvetäjänä. Tein pitkiä päiviä ja haalin paljon ilta- ja sunnuntaivuoroja. Lisät olivat iso osa palkkaa.

Milloin talouteen liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa?

Minun on pitänyt huolehtia itse itsestäni nuoresta lähtien. Ymmärsin nopeasti, että tunnollinen työn tekeminen on avain, jos haluaa pitää taloutensa kunnossa ja elämänsä tasapainossa.

Olen kiitollinen kaikista niistä paikoista, joissa olen saanut tehdä töitä. Työpaikkani ovat löytyneet urani varrella aina luontevasti suosittelujen kautta. Olen aina toivonut, että minut tunnetaan kovasta halustani tehdä työtä ja kantaa vastuuta.

Kuinka paljon raha motivoi sinua?

Raha ei ole koskaan ollut tärkein motivaationi. Enkä usko, että kukaan lähtee ravintola-alalle raha edellä. Voisi sanoa, että urani on kehittynyt orgaanisesti.

Olen aina halunnut tehdä ja oppia vielä vähän enemmän, ja nälkä on kasvanut töitä tehdessä. Vuodet kaupan kalatiskillä herättivät intohimoni hyvää ruokaa ja raaka-aineita kohtaan.

Rakastin tarjota ihmisille elämyksiä, joita he eivät vielä tienneet haluavansa. Sen oivaltaminen sai minut aloittamaan opinnot ravintolakoulu Perhossa 2010.

Millaisia taloudellisia haasteita olet kohdannut?

Ehdottomasti suurin riski oli lopettaa palkkatyöt ja ruveta täysipäiväiseksi yrittäjäksi koronapandemian alussa. Se oli villiä aikaa. Yrittäjyys oli silti luonnollinen valinta. Se oli aina haaveeni ja olen suhtautunut jokaiseen työhöni hyvin yrittäjähenkisesti.

Vaikeat ajat ja maailman kriisit ovat olleet myös hyviä oppitunteja. 

Konkreettinen haave olisi päästä suunnittelemaan presidentin itsenäisyyspäivänvastaanoton tarjottavia.

Koronapandemia opetti aloittelevalle yrittäjälle resilienssia ja sitä, että yrityksen tilillä tulee aina olla taloudellista pufferia haastavien aikojen varalle. Mitä vain voi tapahtua milloin vain, siihen pitää vain olla varautunut.

Tärkein rahaan liittyvä opetus?

Olen oppinut, ettei saa lamaantua, tapahtuipa mitä tahansa. Yrittäjyyteen – ja miksei elämään muutenkin – liittyy olennaisesti uusiutuminen maailman muuttuessa.

Nokian entinen johtaja Risto Siilasmaa kertoo muistelmissaan, miten hän aikoinaan näki Applen liikkeen edessä New Yorkissa valtavan jonon ja tajusi heti, että nyt Nokia on jo myöhässä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka hyvälläkään hetkellä ei saa pysähtyä vaan aina pitää miettiä, kuinka voisi vielä kehittää omaa toimintaa.

Korona-aikana tapahtumat ja yritystilaisuudet loppuivat, joten suuri osa liiketoiminnastani hävisi. Olin tilanteessa, missä nahka piti luoda uudestaan.

Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna onni ja pääsimme laajentamaan toimintaa ruokakonsultaatioon ja brändiyhteistöihin. Paras vakuutus on jakaa munat useisiin koreihin.

Mistä haaveilet?

Olen onnellinen yhteistyöstä samat arvot jakavien kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja toivon, että tämä jatkuu myös tulevaisuudessa.

Konkreettinen haave olisi joskus päästä suunnittelemaan presidentin itsenäisyyspäivänvastaanoton ruokatarinaa ja tarjottavia.

Mikä on parasta, mitä rahalla saa?

Vapaus ja aika. Tärkeintä on löytää kultainen keskitie ja tasapaino siinä, että vaikka tekisi paljon töitä, ehtii myös nauttia työn hedelmistä.

Paras ja huonoin ostoksesi?

Paras investointini on kaikki ne elämykset, joita olen saanut reissatessani ympäri maailmaa kokea. Tuon matkoilta mukanani inspiraatiota ja ideoita työhöni.

Pidän itseäni suurena seikkailijana ja olen kolunnut reppu selässä niin Etelä-Amerikan sademetsiä kuin Kambodžan maaseutuakin. Näissä paikoissa raha menettää merkityksensä.

Huonoin investointini sen sijaan on aina ja ikuisesti autot.