Juontaja ja näyttelijä Constantinos ”Gogi” Mavromichalis tunnetaan erityisesti Ylen ohjelmasta Gogin kantabaari. Se on tuonut hänelle vuoden esiintyjän Kultaisen Venlan.

Ura televisiossa alkoi Salatuissa elämissä vuonna 2005. Myöhemmin hän on juontanut muun muassa Yle Kioskia.

Viime syksynä Mavromichalis pyöri näyttävästi parketilla Tanssii tähtien kanssa -kisailussa, ja maaliskuussa hän juontaa Jussi-gaalan.

Ennen elokuvapalkintojen jakoa Mavromichalis ehti vastata OP Median kahdeksaan kysymykseen rahasta.

Mikä on ensimmäinen muistosi rahasta?

Isäni rakasti tennistä, ja yhtenä yönä televisiossa tuli legendaarisen Pete Samprasin matsi paljon heikompaa vastustajaa vastaan. Minä kiusasin isää, että Sampras häviää.

Isä ehdotti leikkimielistä vedonlyöntiä ja haki tonnin setelin. Minä panin pöytään markan kolikon.

Aamulla isä kertoi Samprasin vetäytyneen ottelusta ilmeisesti vatsataudin takia. Voitin siis 1000 markkaa. Sain ostettua videokameran, jolla kuvasin lumilautailu- ja skeittivideoita.

Mitä vanhempasi opettivat rahan käyttämisestä?

Sain viikkorahaa yhtä monta markkaa kuin olin vuosia. Sen saaminen edellytti kuitenkin kotitöiden tekemistä. Olin aika säästeliäs. Äiti opetti, että pahan päivän varalle pitää aina olla jotain. Isä taas oli paljon rennompi – ehkä vähän liiankin rento.

Lama-aikana perheemme talous kosahti pahasti. Isäni oli DJ ja hänellä oli ravintolamaailmassa toimiva yritys sekä työntekijöitä, mutta laman myötä liiketoiminta kuivui. Äitini meni päivätöihin kirjansitojaksi kirjastoon ja jäi sille tielle 25 vuodeksi.

Vaikuttivatko lama-ajan kokemukset urasuunnitelmiisi?

Luotan elämässä siihen, että kaikki järjestyy. Se vähentää stressiä. 

Näyttelin kolme vuotta Salatuissa Elämissä, ja 21-vuotiaana lähdin Bristoliin Englantiin opiskelemaan animaattoriksi. Rakastin sitä ja valmistuin luokkani parhaimpien joukossa. Helsingistä ei kuitenkaan löytynyt työpaikkaa, joten muutin Kotkaan ja aloitin työt Nitro Games -pelifirmassa. 

Parissa vuodessa kaipuu Helsinkiin ja esiintymisen pariin kasvoi niin voimakkaaksi, että lopetin hyväpalkkaisen päivätyön opiskellakseni media-alaa Laajasalon opistossa.

Työskentelin Iltalehdessä ennen siirtymistä Ylelle. Yhtenä viikonloppuna sain idean tehdä demon kameran edessä. Sitä pidettiin viihdyttävänä ja minulta kysyttiin, haluaisinko esiintyä. Sen jälkeen sain ensimmäisen juontokeikkani 28-vuotiaana. 

Millaisia taloudellisia tavoitteita sinulla on ollut?

Vanhempani olivat huojentuneita ja tyytyväisiä, kun pääsin Ylelle palkkatöihin, koska harvemmin Yleltä saadaan potkuja. Kun irtisanouduin ja aloitin päätoimisena yrittäjänä, äitini varoitteli elämästä liian leveästi.

Osaan myydä itseni eri tehtäviin, koska olen mukava ja innokas.

Olen rakentanut elämääni niin, että 20–30-vuotiaana voi kokeilla kaikkea ja etsiä omaa juttua. 30–40-vuotiaana omaa juttua pitää kehittää pidemmälle, ja sen jälkeen rahaa saisi alkaa tulla enemmän.

Uskon olevani ihminen, joka osaa myydä itsensä eri tehtäviin, koska olen mukava ja innokas. Menen aina intohimo edellä vaikka pidänkin järjen päässä niin, että pystyn maksamaan laskut.

Mitä rahaan liittyviä haasteita olet kohdannut?

Säästöt ovat minulle pyhä asia, joten niihin kajoaminen tuntuu tosi väärältä. Sellaista on pitänyt tehdä opiskeluaikana ja myöhemminkin. Myös rahan menettäminen pokeripöydässä ja kryptovaluuttojen kanssa tuntuu pahalta.

Olen oppinut, miten raha toimii: sitä ei tule helposti, mutta sen voi menettää tosi helposti.

Jännitin ensiasunnon ostamista vaimoni kanssa. Rakastuimme siihen, vaikka se oli yli budjettimme. En ollut neuvotellut pankin kanssa, kun jo panimme nimet paperiin, koska asunto oli pakko saada. Onneksi kaikki järjestyi.

Onko lapsen saaminen muuttanut suhdettasi säästämiseen?

Jälkikasvulle sijoitamme rahastoihin (ETF, S&P 500), koska korkoa korolle -efekti toimii. Minulla taas on ollut pieniä rahastosalkkuja, jotka ovat tulleet ja menneet. Nyt yrittäjänä olen osannut säästää vähän paremmin ja varallisuus on kasvanut kivasti.

Omat suorat osakepoimintani ovat aina punaisella, joten olen päättänyt luottaa ammattilaisiin ja ostaa rahastoja. Tähtään siihen, että yritykseni kasvaisi tulevaisuuden turvaksi – jopa niin, että voisin eläkkeelle jäätyäni maksaa itselleni sieltä palkkaa.

Oletko tuhlaaja vai kitsastelija?

Määrittelen itseni järkeväksi hedonistiksi ja ostan helppoutta. En jaksa tuhlata aikaani säätämiseen esimerkiksi nettikirpputoreilla, vaan mieluummin hankin lapselleni uuden vaatteen kaupasta.

Lomalla haluan lomailla ilman laskemista.

Välillä vaimoni moittii minua siitä, että maksan liian helposti pyydetyn hinnan enkä vertaile tarpeeksi. 

Ruokakaupassa en juuri katso hintoja, paitsi oliiviöljyn kohdalla, koska kreikkalaisena läträän sen kanssa paljon. Ostan yleensä kerralla viiden litran kanisterin, koska se tulee edullisemmaksi. Piheys ärsyttää minua. Kun olemme perheen kanssa lomalla, haluan lomailla ilman laskemista.

Mitä olet tähän mennessä oppinut rahasta?

Toivoisin, ettei kukaan rikastuisi parikymppisenä. Yleensä ihmisestä kasvaa yhteiskunnallisesti fiksumpi, jos hän ei saa kaikkea heti.

Gogin kantabaarissa vieraana ollut Jenni Kynnös sanoi hyvin, että jos on 60 euroa ylimääräistä, sillä kannattaa ostaa hyvää viiniä ja viettää upea ilta kavereiden kanssa.

Siitä investoinnista syntyy muistoja ja kohtaamisia, ja ehkä joku hyvä ideakin.

Kuuntele: Miten rahaa tehdään, miljonääri Jenni Kynnös? – Rahapuhetta-podcast‍