Yleisradion urheilutoimittaja Petra Manner on kesällä vuoroin töissä ja vapaalla. Tämän kesän kohokohta on elokuussa järjestettävät yleisurheilun EM-kilpailut Birminghamissa.

Keväällä Manner osallistui tulevan Amazing Race Suomi -kauden kuvauksiin. Syksyllä alkava ohjelma tarjoaa katsojille mahdollisuuden nähdä hänet hyvin toisenlaisessa roolissa.

Rakkaasta työstä huolimatta kesä on ennen muuta yhteistä aikaa alakouluikäisten lasten kanssa. Euroopan tukalat helteet eivät houkuttele, vaan aika kuluu rattoisammin Suomen kamaralla.

Nyt Manner vastaa kahdeksaan kysymykseen rahasta ja kertoo, mitä elämä on opettanut taloudesta.

Ensimmäinen rahaan liittyvä muistosi?

Kesätyö oli minulle teini-ikäisenä itsestäänselvyys. Työskentelimme siskoni kanssa mansikkapelloilla, hostellisiivoojina ja leipomossa. Siellä minua kehuttiin näppäräksi, joten uskottelen itselleni edelleen olevani aivan erinomainen leipoja.

Minulla ei ollut suuria suunnitelmia palkkarahoille, mutta kalliit Miss Sixty -farkut houkuttelivat. 

Pääsin jo 16-vuotiaana Yleen nuorten ohjelmien vakituiseksi juontajaksi. Hain paikkaa ihan itse, eivätkä vanhempani tienneet siitä ennen kuin koekuvausten loppusuoralla. Oma raha on ollut minulle aina tärkeä asia ja ajattelen, että on kunnia elää omalla työllään.

Mitä opit vanhemmiltasi rahasta?

Perheessämme ei ollut perinteistä mallia, jossa äiti hoitaa lapset ja isä elättää perheen. Äiti tienasi enemmän kuin isä, ja tykkäsin siitä.

Välineet hankittiin, mutta tehtiin selväksi, että niistä pitää huolehtia eikä niitä hukata.

Kolmen lapsen harrastukset veivät rahaa. Tarvittavat välineet hankittiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että niistä pitää huolehtia eikä niitä saa hukata.

En usko, että sijoittaminen tai tavoitteellinen säästäminen olivat vanhemmilleni erityisen läheisiä. Niistä ei perheessämme keskusteltu.

Olen itsekin vasta paljon myöhemmin ymmärtänyt paremmin näitä asioita, ja sijoittaminen pysyi vieraana pitkälle aikuisikään. Ei siitä varmasti haittaa olisi ollut, jos rahataidoista‍ olisi puhuttu enemmän kotona tai vaikkapa koulussa.

Millaisia taloudellisia tavoitteita sinulla oli nuorena?

Täysi-ikäisenä minulla oli kiire muuttaa pois kotoa. Meinasin mennä vuokralle, mutta äitini neuvoi ostamaan.

Katselimme asuntoja yhdessä, ja ostin Helsingin Oulunkylästä 32-neliöisen yksiön. Se maksoi 72 000 euroa, ja sain siihen Helsingin kaupungin lainan edullisella korolla. Seitsemän vuoden jälkeen myin sen ja sain kymmeniä tuhansia euroja voittoa. 

Tässä äitini neuvoi minua juuri oikeaan aikaan. Ilman häntä minulla ei välttämättä olisi vieläkään omistusasuntoa. Hän oli valmis takaamaan lainan, mutta sitä ei tarvittu, koska minulla oli riittävästi säästöjä. Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa asuntokaupoista tulee varmasti tappiota. 

Mietitkö opiskeluvalintoja tehdessäsi rahaa?

Minustahan piti tulla tanssija. Lukion jälkeen parhaita kavereitani haki Teatterikorkeakoulun tanssilinjalle. Jälkikäteen olen ajatellut, että ehkä ihan hyvä, etten lähtenyt sille tielle. Freelancerina joutuu jatkuvasti etsimään seuraavaa työtä, ja moni elää melko niukasti.

Pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä historiaa. En koskaan valmistunut. Kun hain Ylelle toimittajaksi, en kyllä ensisijaisesti ollut rahan perässä. Olen tietysti onnellisessa asemassa vakituisessa työssä. Se tuo mielenrauhaa, enkä keksi omalta alaltani parempaa työpaikkaa.

Millaisia taloudellisia haasteita olet kohdannut?

Eron jälkeen ostin oman kodin Meilahdesta. Yhtäkkiä maksoin kaiken yksin.

Korontarkistuspäivä sattui olemaan 23. joulukuuta.

Minulla oli suuri asuntolaina aikaan, jolloin korot nousivat nopeasti miinukselta noin 4,5 prosenttiin. Oma korontarkistuspäiväni sattui olemaan vielä 23. joulukuuta, joten ennen joulua tuli muutama uneton yö.

Olin siihen asti elänyt aika huoletta, mutta tilanne muuttui nopeasti. Jouduin karsimaan menoja ja pohtimaan, tarvitsenko esimerkiksi joka aamu kotiin kannetun Helsingin Sanomat. Nämä ovat keskiluokkaisia ongelmia, mutta avioero oli minulle tärkeä taloustiedon oppikurssi ja herätys todellisuuteen.

Mitä haluaisit lastesi ymmärtävän rahasta?

Haluan opettaa lapsilleni järkevää säästäväisyyttä. Toivon, että he ymmärtävät pysähtyä hetkeksi ennen kuin ostavat jotain ja välttävät ylikuluttamista.

Olen ihmeissäni nuorten kalliiden vaatteiden ihannoinnista. Miss Sixty -farkkujen jälkeen mittakaava on muuttunut täysin.

Haluan opettaa myös sen, ettei velaksi eletä. Luottokortti on työssäni välttämätön, ja käytän sitä myös turvallisuusyistä verkko-ostoksiin ja lentolippuihin, mutta maksan laskun aina kokonaan.

Paras ja huonoin ostoksesi?

Paras ostokseni ovat noin kymmenen vuotta sitten 200 eurolla hankitut Fischerin vapaan tyylin kilpasukset. Käytän niitä edelleen, joten kertyneet hiihtokilometrit ovat olleet halpoja.

Huonoin ostokseni on todella kallis Bianchin kilpapyörä. Ostin sen ystävältäni ajatellen, ettei koskaan tulisi vastaan mahdollisuutta saada niin arvokasta pyörää niin edullisesti. Ongelma on se, etten harrasta pyöräilyä. Olen ajanut sillä yhden lenkin. 

Annoin pyörän kaverilleni lainaan, joten ainakin se on nyt käytössä.

Mistä haaveilet, jos raha ei olisi esteenä?

Isommasta asunnosta ja vapaa-ajasta. Rakastan työtäni, mutta jos raha ei olisi esteenä, tekisin vähemmän töitä.

Käyttäisin aikani lasteni kanssa olemiseen ja harrastamiseen. Kesällä kävisin telinevoimistelussa vaikka kuusi kertaa viikossa, talvella hiihtäisin mahdollisimman paljon ja siinä välissä kävisin teatterissa. Olen juuri sellainen kulttuuri-ihminen, jolla pitää aina olla liput valmiina johonkin esitykseen.