– Elämäni on nyt parempaa kuin koskaan, vaikka minulla on se velka, sanoo Jenna Mäkelä, 33.

Hänellä on pakonomaisesta rahapelaamisesta syntyneitä velkoja 200 000 euroa, joita hän maksaa ulosoton kautta.

– Tavallisilla palkkatuloilla en tule pystymään maksamaan sitä pois, sen tiedän. Mutta se ei myöskään ole asia, joka estää minua yrittämästä tässä elämässä.

Jo lapsena kaupan kolikkopelikoneiden näppäily oli Mäkelästä kutkuttavaa ja voittaminen koukuttavaa. Kun voitto tuli, se tuntui hyvänolon humahduksena koko kropassa.

Myöhemmin, kun elämässä oli vaikeaa, nettikasinoiden maailmaan saattoi paeta. Pelaaminen irrotti ajatukset esimerkiksi isän masennuksen ja itsetuhoisuuden ajattelemisesta.

Näin kehittyi pikkuhiljaa riippuvuus ja kuten riippuvuuksien kanssa usein, lopulta pelaaminen sotki Mäkelän koko elämän. Pelaaminen oli maanista ja pakonomaista.

Elämä täyttyi valehtelusta ja salailusta. Mäkelä kertoo, että peliriippuvaiselle kaikki raha on pelirahaa. Siksi esimerkiksi koko kuun palkan saattoi pelata yhdessä päivässä.

Salailukierre ja itsemurhayritys

Se, että pelaaminen sai vallan Mäkelän elämästä, tarkoitti pikavippejä, ylivelkaantumista ja lopulta velkojen ottamista läheisten nimiin heiltä salaa. Hän ajatteli, että ihan pian hän voittaa niin paljon, että maksaa takaisin ja kaikki on hyvin. Satumaisten voittojen lunastamisen sijaan hän päätyi kuitenkin vahtimaan vanhempien postilaatikkoa, kun sinne ropisi laskuja ja myöhemmin huomautuksia.

Lopulta ahdistus kaikesta kävi ylivoimaiseksi ja sai Mäkelän yrittämään itsemurhaa. Onneksi Mäkelän isovanhemmat kuitenkin löysivät hänet ajoissa. Tämän jälkeen hän kävi tunnustamassa tekonsa poliisille. Myöhemmin hän sai ehdollisen tuomion, jonka hän on suorittanut vapaaehtoistyössä.

Pelaaminen jäi, mutta sitten kävi niin, että Mäkelä kirjautui uudestaan pelikasinoon. Tuttu kierre ja salailu alkoi taas. Mäkelän nykyinen mies löysi kodista laskupinot. Siitä ei seurannutkaan ero, niin kuin Mäkelä luuli, vaan tukea ja apua pelaamisen lopettamiseen. Tämän käänteen myötä pelaamisesta tuli vihdoin Mäkelälle mennyttä elämää.

Peliriippuvuudesta pääsee eroon

Jenna Mäkelä on kertonut tarinansa monta kertaa: lehdissä, blogissa ja syksyllä ilmestyneessä kirjassaan, Kun pelihimo ottaa vallan – peliriippuvuus ja siitä selviäminen. Hänestä häpeä helpottaa joka kerta, kun hän kertoo asiasta.

– Häpeän tekojani, mutta en peliriippuvuuttani, hän sanoo.

– Olen puhunut näistä asioista nimelläni, koska haluan, että ymmärretään, että on olemassa sairaus nimeltä rahapeliriippuvuus ja siitä voi toipua.

Mäkelä haluaa sanoa, että pelaamisen voi lopettaa.

– Haluaisin, että puhuttaisiin siitä, että vaikka on joskus mokannut todella isosti, niin asiansa voi saada kuntoon ja elää hyvää elämää.

Avoimuus on ensimmäinen askel

Kokemuksesta ja nykyisenä peliriippuvaisten vertaistukiohjaajana Mäkelä osaa listata minkä asioiden peliriippuvaisen elämässä täytyy pysyvästi muuttua. Omasta tilanteesta pitää vihdoin kertoa läheisille.

Mäkelä sanoo, että peliriippuvaiselle täytyy opettaa rahankäyttö aivan perusteista: esimerkiksi käydä läpi, mitä tarkoittaa päiväbudjetti.

Näin oli Mäkelänkin kohdalla.

– Ensin lopetin pelaamisen, sitten opettelin puhumaan totta ja sen jälkeen opettelin vihdoin käyttämään rahaa 31-vuotiaana kolmen lapsen äitinä, Mäkelä kertoo.

Mäkelä täyttää jouluna 34. Hänen elämänsä on nyt aivan erilaista kuin pari vuotta sitten. Vuokra ja laskut ovat aina maksettuina ajallaan. Tilillä on aina rahaa yllättäviä menoja varten.

Toinen kirjakin on työn alla. Se kertoo ulosotosta, perinnästä ja luottotiedottomuudesta.

– Kymmenen vuotta sitten haaveilin siitä mitä haluaisin ostaa, nyt haaveilen siitä, minkälainen ihminen haluaisin olla, mitä voisin opiskella ja miten auttaa ihmisiä, hän sanoo.