En itse harrasta lottoa, koska siinä on erittäin todennäköistä, että menettää sijoittaman pääoman. Ja vastaavasti on häviävän pieni mahdollisuus voittaa. Sijoitan itse osakkeisiin, koska niissä riski on merkittävästi pienempi. Mutta voin kertoa, mitä tekisin lottovoitolla. Tai oikeastaan kerron sen, miten suuren voiton tarvitsisin, jotta voisin olla taloudellisesti riippumaton loppuelämäni ja miten käyttäisin varat niin, että ne riittäisivät koko loppuelämäni?

Jätän tässä ajatuksessa pois laskuista Ferrarit ja huvipurret, ja pidän lähtökohtana sitä, miten paljon tarvitsen rahaa vuodessa, jotta voisin sanoa olevani taloudellisesti riippumaton? Lähden ajatuksesta, että nykyinen suomalaisten keskipalkkaa vastaava summa olisi hyvä. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten keskipalkka on 3 574 euroa kuukaudessa eli vuosiansiot ovat 42 888 euroa. Miten paljon tarvitsen säästöjä, jotta olisi mahdollista saada suomalaisten keskiansiota vastaava summa loppuelämän ajan?

Koska en tiedä miten kauan elän eli miten pitkään tarvitsen rahoja, tarvitsen vaihtoehdon, joka ei ole riippuvainen tietystä vuosimäärästä. Käytän apunani Burton G. Malkielin loistavaa kirjaa ”Sattuman kauppaa Wall Streetillä” ja siellä mainittua elinkaaripohjaa. Malkiel suositteli sijoittamaan rahat osakkeisiin hajauttamalla ja käyttämään säästöistä vuosittain 4,5 prosenttia. Pystyäkseen nostamaan yllä mainitulla tavoin 42 888 euroa vuodessa pitäisi säästöjen määrä olla noin 950 000 euroa. Tällä summalla saisin siis varmistettua itselleni taloudellisen riippumattomuuden. Varojen sijoittaminen on avainasemassa, jotta säästöt riittäisivät koko loppuelämän ajan, sillä jos varoja ei sijoitettaisi, olisi säästöt käytetty 22 vuodessa.

Ideana on siis säästöjen sijoittaminen ja tuotoilla eläminen, mutta miksi juuri 4,5 prosenttia? Osakesijoituksissa pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto on ollut yli mainitun määrän. Mutta siihen on hyvä syy, miksei nosteta koko tuottomäärää? Tällä tavoin vuosiansiot olisivat suunnilleen ennustettavissa. Ja toinen syy on siinä, että sijoituksissa tulee olemaan huonojakin aikoja ja tällä tavoin varmistetaan, että säästöt kestävät myös tappiolliset vuodet. Yksi tärkeä syy on myös se, että nostamalla vain 4,5 prosenttia, tulevat säästöt todennäköisesti kasvamaan vuosien saatossa. Ja tällä tavoin tulevina vuosina käyttöön saatava summa tulee olemaan yli 42 888 euroa ja tällä valmistaudutaan inflaatioon.

Käyttäisin sijoituksiin varallisuudenhoidon palvelua ja sijoittaisin varat sijoitusvakuutuksen kautta. Sijoitusvakuutuksen yksi suuri etu on siinä, että nostettaessa varoja, siitä nostetaan ensin pääomaa ja vasta tämän jälkeen voiton osuutta. Pääoman ollessa lähes miljoona tarkoittaa tämä sitä, että ensimmäiseen 22 vuoteen säästöjen nostosta ei tarvitse maksaa pääomaveroa. Tämän ajan nettotuloni olisi itse asiassa huomattavasti suurempi kuin suomalaisten keskiansio, josta maksetaan ansiotulovero. Kun pääoma on nostettu, säästöistä aletaan maksaa pääomaveroa. Tällöin käytettävä rahamäärä olisi yli 30 prosenttia pienempi, joka vastaisi suunnilleen samaa kuin työelämästä siirtyminen eläkkeelle.

Unelmassani taloudellisessa riippumattomuudessa on yksi suuri ongelma: riittääkö 3 500 euron kuukausiansiot, jos tiedän että tililläni on miljoona euroa? Tällöin en todennäköisesti enää ajaisi kymmenen vuotta vanhalla Peugeotillani ja asuisimme nykyistä paremmassa asunnossa. Ja jos käytettävissäni olisi enemmän vapaa-aikaa, niin todennäköisesti matkustelisin enemmän, johon puolestaan kuluisi enemmän rahaa. Mutta en anna sen häiritä unelmointiani, vaan totean, että miljoonalla eurolla saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden.