Ajatuksillamme on valtava merkitys sille, kuinka pystymme keskittymään ja jaksamaan arjessa. Kyse ei ole henkisestä suorittamisesta, vaan yksinkertaisesta taidosta olla enemmän läsnä siinä, mitä tekee.

Esimerkiksi, kun keskitymme yhteen asiaan kerrallaan – oli se sitten ruokailu, keskustelu ystävän kanssa tai työtehtävä – teemme asioita selkeämmin ja rauhallisemmin.

Moni unohtaa, että hajanaisuus väsyttää enemmän kuin itse tekeminen. Kun yritämme tehdä monta asiaa yhtä aikaa tai ahmimme keskeytyksettä tietoa, väsymme helposti. Siksi tauot, palautuminen ja läsnäolo eivät ole vain luksusta, vaan tarpeellisia meille kaikille.

Tauoille tilaa – kännykkä ei rentouta

Nykyään tuntuu, että kännykkä on kasvanut kiinni ihmisten käteen. Moni käyttää jokaisen pienen tauon kännykän selaamiseen: kassajonossa, bussissa tai vaikka treenin keskellä. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että jatkuva ruudun tuijottaminen pitää mielen jatkuvassa valmiustilassa, eikä päästä meitä kunnolla palautumaan.

Joskus olisi hyvä vain olla. Katsoa ulos ikkunasta, hengittää syvään tai antaa ajatusten kulkea omalla painollaan. Silloin aivot saavat tarvitsemansa hengähdystauon.

Keskittymistä voi opetella

Keskittyminen ei ole synnynnäinen lahja – se on taito, jota voi harjoitella. Arjen keskellä voi opetella kiinnittämään huomiota siihen, mikä juuri nyt on olennaista. Mitä haluan saada tehtyä? Mihin haluan panostaa tämän hetken?

Kaiken ei tarvitse tapahtua kerralla. Työpäivän tai kotipäivän voi rytmittää lyhyempiin jaksoihin, joiden välillä pidetään pieni tauko. Samalla tavoin kuin keho tarvitsee lepoa, myös mieli kaipaa pysähtymistä. Kukaan ei jaksa painaa täysillä koko päivää, eikä tarvitsekaan.

Kaikkea ei voi hallita – mutta suhtautumistaan voi muuttaa

Elämään kuuluu monia asioita, joihin emme voi vaikuttaa: uutiset, muiden ihmisten mielipiteet, arjen kiireet. Mutta sen voimme valita, miten suhtaudumme niihin. Jos kaikki tuntuu kuormittavalta, voi olla hyvä pohtia, mihin oma energia oikeasti menee.

Oman jaksamisen kannalta on tärkeää suunnata huomio niihin asioihin, joita voi itse hallita. Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan lempeää rajojen asettamista – oman hyvinvoinnin puolustamista.

Kiire ei tee meistä tärkeämpiä

Moni meistä vastaa kysymykseen ”Miten menee?” sanoilla ”On ollut tosi kiireistä”. Kiireestä on tullut tapa kuvata omaa tärkeyttä. Mutta onko kiire todella jotain, mistä meidän pitäisi olla ylpeitä?

Kun kalenteri on täynnä ja olo jatkuvasti kiireinen, voi käydä niin, että emme ole kunnolla läsnä edes itsellemme – saati muille ihmisille. Läsnäolo ei tarkoita vain fyysistä paikallaoloa, vaan sitä, että oikeasti kuulemme ja näemme toisemme. Sitä, että olemme aidosti mukana hetkessä.

Vähemmän suorittamista, enemmän elämää

Keskittyminen ei ole suoritus vaan hyvinvoinnin perusta. Kun jätämme multitaskaamisen vähemmälle ja keskitymme yhteen asiaan kerrallaan, jaksamme paremmin, olemme läsnä tärkeissä hetkissä ja pystymme nauttimaan elämästä aidommin.

Teknologia on osa arkea, mutta sen ei tarvitse ohjata meitä. Tylsyys ei ole vaarallista, vaan sopivissa määrin se on hyväksi meille. Tauot ja hiljaiset hetket antavat tilaa uusille ajatuksille ja oivalluksille.

Paluu yksinkertaisuuteen

Meidän ei tarvitse olla superihmisiä. Riittää, että välillä pysähdymme, kuuntelemme itseämme ja toisiamme, ja annamme mielellemme tilaa hengittää. Keskittyminen ei ole vain työkalu tehokkuuteen, vaan se on tapa elää enemmän tässä hetkessä.

Jos alamme arvostaa rauhaa yhtä paljon kuin kiirettä, voi elämä tuntua kevyemmältä. Ja kenties myös onnellisemmalta sekä saamme luultavasti myös enemmän aikaan.